Sängyn laidalla Mies maailmalla Suurella vaivalla, ties on taivaalla Taivalla ja jatka Tää on se matka, samalla, jolla pitäis nähä omalla tavalla Katon valkost seinää Hiljaa mieles älä pelkää, et tuu saamaa mitää ilmaseks keltää, ota ja jaa tuon puoleses tavataa, pullo avataa kaipuut, juon sitä yksi ilma kaikuu. Taikuut bless Pää käsie välis Jos vaa yhå näkis Nii selvästi minne tahtoo Vaik ei puutu täst miehest tahtoo bae Mut ei ain helpol jatku, ei On paljo asioita  Suurii visioita,  älä koita sitä Rakkaus lisää mun yritystä Nauratan vaik ei pitäis Jätän nauramat vaik pitäis, säilyttäis kauneus hengen,  kuittaan yhä asioita liikaa ohimennen, ennen näin, silloin jäin, mutisee perää, sateesee elää,  keneltäkö kysytää, hengitys pitää elossa, siinä tavassa millä hymyilet mulle, huone sulle täyn ruusui, rakastunelle ei voi sanoo ei voi sil voitazn vaik muut ei ois,  toivos ja sanas, elän mun tavas, rakas lupaan tulla aina takas,  sunn

Heinänkorsi suus voi kulkee hiekkatiet kuivaa kesäl ku on kuuma. Voi antaa t-paidan lepattaa ku lipun, puhtaan valkoisena leppeässä tuulessa. Keskipitkät shortsit voi paljastaa ruskettuneet sääret. Hymyssä suin ja tukka pystyssä, vanhoissa lenkkareissa tuo nuori mies astelee mökkitietä paperilehtiö kädessään. Aurinko nostattaa tunnelmaa, uiminen illalla alastomana kuulostaa hyvältä. Lintujen laulu tarttuu huulille ja kohta rempseä viheltely on liittynyt lintujen iloiseen joukkoon. Taivaan siniset silmät tuikkivat iloisina ja onnellisina maailman onnesta, joka on piilotettu kesän kylmiin drinkkeihin, hellehattuihin, saunasta järveen juoksemiseen ja aurinkolaseihin. Nauruun, hymyihin, silmän iskuihin, villeihin tansseihin, järveä tallaviin huolettomiin aaltoihin. Grillistä nousevaan savuun ja hiekan rohinaan lenkkareiden alla. Mökkitien hiukan liian pitkäksi kasvanut ruoho kutittaa jalkoja. Askeleet ovat kepeitä kuin musiikin tahdissa, puut huojuvat kuin humalassa. Aina lähtee ei koskaan

Oon lauluni laulunu Tunteeni läpi kalunnu Halunnu, ollu , pelänny, surru, toistellu ittelleni , älä murru, ooks joku hullu, tää ei kuulu tänne, luullun toiselle puolelle, puhunu kuolleille Oon lausunu sanani, ollu vapaampi, kiertäny, aurinko tietäny, sietäny kipuu pyrkiny kipuu, nii korkeelle ku voi, mut mitä toivoit ilman tähtii läpi kannen tän taivaan, anteeks jos teitä vaivaan, rakkauden laivaan ilma airoi, mut onni ohjaa, ei aaltoi vaa sanoi ja se mitä sanoin oli täyttä totta, jos et usko, se on uskomatonta Uskoo monta näide sanoje voimaa uskoo moni niihi mist ei voimaa tullu, me olla nähty mut nurmikko kosteena on kauniimpi kun jää, jolla liian kylmä on astella, tääl, kostein silmin, korkein siivin, rivien välissä hiivin, mihin astelin, värin pastellin,, kastellin kuolleet ja laulaen saan sen soimaan, voimaan hyvin, vaik en tiiä mikä on homman ydin, vedin yli, en pärjänny, askeleet väsyneet, tietää minne meet, mut ei vastaa ku kysyt, mihi pystyt, mihi ryhdyt mitä on ees ja mit