vapaus

Oon lauluni laulunu
Tunteeni läpi kalunnu
Halunnu, ollu , pelänny, surru, toistellu ittelleni , älä murru, ooks joku hullu, tää ei kuulu tänne, luullun toiselle puolelle, puhunu kuolleille
Oon lausunu sanani, ollu vapaampi, kiertäny, aurinko tietäny, sietäny kipuu pyrkiny kipuu, nii korkeelle ku voi, mut mitä toivoit ilman tähtii läpi kannen tän taivaan, anteeks jos teitä vaivaan, rakkauden laivaan ilma airoi, mut onni ohjaa, ei aaltoi vaa sanoi ja se mitä sanoin oli täyttä totta, jos et usko, se on uskomatonta
Uskoo monta näide sanoje voimaa uskoo moni niihi mist ei voimaa tullu, me olla nähty mut nurmikko kosteena on kauniimpi kun jää, jolla liian kylmä on astella, tääl, kostein silmin, korkein siivin, rivien välissä hiivin, mihin astelin, värin pastellin,, kastellin kuolleet ja laulaen saan sen soimaan, voimaan hyvin, vaik en tiiä mikä on homman ydin, vedin yli, en pärjänny, askeleet väsyneet, tietää minne meet, mut ei vastaa ku kysyt, mihi pystyt, mihi ryhdyt mitä on ees ja mitä pitää saada ollaksee onnelline


Oon hiljane, puhun hiljaa, puhun liikaA, en oo aikases en saa aikaseks, mut on asioit joide takii kävelis maailman äärii, niiden asioiden takii voi kuunnella vaik mitä äänii, voi kiertää unohduksen läänii, miettii uut plääni mitä huomen, huominen on en onnelinen on vain se jolla on maailma todellinen, mut mä mielummi unis pysyn, sil siel esteest on esteettömii ja värikkäit tääl vaa harmaat missä varmaa, sä ja mä yksinäisyys välissä sitä kauhan eteenpäin jollallani, vältellen karmaa, ilma airoi, sivuil varjoi joist ei välitä, koska näkee sut, tavotteet, tarvitsee tietää mitä teet, haluu tietä mihi etenee, edes vetelee monii onnettomii, mut ei niit tarvii saada kiinni, kuha meiän ympyrä vaa menis kiinni, virtais vaik viini, sulkis silmät kiinni, silti kuulis et toinen läsnä, lähellä ja tässä, yrittäessä, mäessä jossa on monta tuskasta sanaa, ei kaike etee tarvi rahaa, pahaa, jaha taas se alko tota sahata, en oo valmis mut done sitä se on, ku on levoton, lepoo kaipaa, sekoo taivaal, tykästyn rakastun, herkistyn historia muuttaa ja mä pelkistyn , haudalle kyykistyn, ruusut tippuu välist sormie, torvie menneiden airuet, 10 vuotta sit mietin mitä on olla aikuine, onko ollu arvost, onko tää tullu armost hullu tarmos mut jatkaminen pitää tiel, oon elävie kirjois viel

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu