Lenkkisauna
Kummallista kyllä en ole koskaan kirjoittanut saunomisesta, vaikka se aiheena ja tapana - lähes harrastuksena - minulle hyvin rakas onkin. En olisi ehkä välttämättä koskaan päätynyt tämän aiheen pariin sen kummallisemin, ellen olisi viimeisimmällä taloyhtiömme miesten saunavuorolla käydessäni saanut erinomaista muistutusta siitä, mitä hienoja pieniä yksityiskohtia juurikin miesten saunomiskulttuuriin kuuluu. Ja en väitä, ettei naisten saunomiskulttuuri olisi hienoa ja kirjoittamisen arvoista sekin, mutta valitettavasti tiukan sukupuolijaon takia lähes kaikkialla saunoessa saunotaan juurikin oman sukupuolen seurassa. Siksi kokemukseni saunomiskulttuurista - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - keskittyvätkin juuri näihin äijien hyvin herkkiin ja tutuiksi tulleisiin pelisääntöihin.
Kyseinen perjantai oli hyvin tavallinen koti-ilta minulle. Jostain syystä mieleni kuitenkin oli levoton. Jonkinlainen kärsimättömyys leimasi kaikkia puuhailujani. Kävin hakemassa illan mittaan kaupasta saunajuoman, eli mahdollisimman kuivan omenasiiderin. Kävellessäni kotiin kaupasta läpinäkyvä muovipussi kädessäni roikkuen, mietin mitäköhän ihmiset ajattelivat kun näkivät minun poloisen hakevan kaupasta siiderin ja pringlespurkin. Ja vieläpä juuri tuossa silmiä hämäämättömässä läpinäkyvässä muovipussissa. Kotona aloin ymmärtää, että todellakin, sauna oli se mitä niin kovasti odotin ja sen takia vilkuilin kelloa tämän tästä. Näettekös, meidän taloyhtiössämme on mahdollisuus saunoa yleisissä tiloissa kerran viikossa, perjantaina. Joku kekseliäs taloyhtiönhallituksen jäsen oli antanut saunavuorolle nimeksi lenkkisauna, vaikka yleensä saunaan ei ainakaan tietääkseni juuri kuulunut minkäänlaista urheilua. Mitä nyt äijät köpöttivät kylpytakeissaan kalja kädessään kylmien lattiaosuuksien läpi mahdollisimman nopeasti, portaita alas sinne missä saunaosasto sijaitsi. Kylläpä kai siitä joku voi saada hien pintaan. Joka tapauksessa tämä kyseinen saunavuoro alkaa siis perjantaisin aina kello yhdeksän, ja vähän sitä ennen minäkin rupesin valmistautumaan saunaan lähtöön. Minulle ja veljelleni oli muutamaan kertaan sattunut niinkin onnekkaasti, että mennessämme saunavuorolle ei siellä ollut ketään muuta kuin me. Tähän syy-seuraus päätelmään tukeutuen kysyinkin äidiltäni, että olisiko hänellä minkäänlaista hoitoainetta hiuksilleni, sillä nyt minulla olisi paljon aikaa odotella ne päässä siellä yksin saunoessani. Äidillä ei kuitenkaan ollut antaa minulle hoitoainetta, mikä oli jälkeenpäin ajatellen varmaankin ihan hyvä. Laitoin siis päälleni kylpytakin, olalleni pyyhkeen, kengät jalkaani, siiderin käteeni, ja avaimet pussimaiseen kylpytakin taskuun, jonka jälkeen lähdin hiukset tupsulla kiinni laitettuna kohti saunaosastoa. Ajattelin, että nyt olisi erinomainen tilaisuus ottaa peilin edessä muka hauskoja kuvia muumipyyhkeen kanssa ja siksi varasin mukaani myös puhelimen.
Saavuttuani saunaosastolle oli se tosiaan tyhjä ja pimeä. Jollain tapaa salaa helpottuneena levitin tavarani pukuhuoneen penkille ja rupesin ottamaan kuvia peilin kautta. Lopulta mielestäni tarpeeksi monta hyvää kuvaa näpättyäni, otin pompulan pois hiuksistani ja astelin suihkuun. Kävin hakemassa saunasta löylyvesiastian ja täytin myöskin sen ennen kuin menin istumaan itse lauteille. Jokainen saunassa joskus ollut tietää lauteiden olevan kuumia, ja varsinkin silloin kun mittari näyttää noin 90 lämmintä. Purin vähän aikaan hampaitani yhteen pirullisesti hymyillen kun tajusin istuneeni jumalottaman kuumille lauteille. Onneksi jonkun ajan kuluttua poltteleva ihoni tottui kuumuuteen, eikä istuminen tuntunut enää niin pahalta. Heitin vähän löylyä ja hengitin syvään antaen lämmön hyväillä ihoani. Oli niin täydellisen hiljaista. Päätin silloin olla ajattelematta mitään, murehtimatta mitään. Päätin antaa rauhan tulla sisimpääni ja huoleni valua hien mukana pois. Suljin silmäni ja keskityin hengittämiseen. Yhtäkkiä kuulin kun kahvaa käännettiin pukuhuoneen ovessa. Hiukan hämmentyneenä silmäni rävähtivät silloin auki ja rupesin kuuntelemaan. Pukuhuoneeseen tuli ilmiselvästikin kaksi miestä, toinen vähän vanhempi ja möreä-ääninen, ja toinen melko hauskan kuuloinen, varmaankin keski-ikäinen miekkonen kuitenkin. Saunaan syttyi yllättäen valot ja tajusin unohtaneeni laittaa ne päälle tullessani. Mietin, että mitäköhän nuo mahtoivat ajatella löytäessään saunasta yksinäisen melko kaunispiirteisen pojan haaveilemasta ja vielä pimeästä. Muumipyyhe ja halpa siideri pukuhuoneen penkille jätettyinä. Heidän aatoksiaan sen enempää murehtimatta rupesin odottamaan, että jotakin tapahtuisi. Saapuneet miehet vaihtoivat muutamia sanoja pukutiloissa, mutta sitten toinen heistä tuli suihkuun ja kohta saunankin ovi kävi. Sisään kurkisti epävarmasti sympaattisen pyöreäkasvoinen, melkein jopa hauskannäköinen mies, varsinkin kun hänen ilmeensä kuvasti suurta hölmistyneisyyttä ja hämmennystä. Hän oli melko vaalea ja hontelo, mutta kuitenkin minua pidempi. Partakin hänellä oli, mutta vain vähän tavallista sänkeä pidempi. Kohta mies sanoikin.
- Terve.
Melko kirkkaalla äänellä keski-ikäiseksi mieheksi. Minä kohensin vähän asentoani siinä kohtaa ja vastasin.
- Moro.
Hän kipusi lauteille aivan toiseen päätyyn minusta. Heitin siinä kohtaa hiukan löylyä. Istuimme vaiti saunassa, kun kohta alkoi kuulumaan möreää ähkimistä ja murahtelua vanhemman miehen laahustaessa raskain askelin suihkuosastolle. En tiedä miten tuttuja tämmöiset möreät "aijjaijaijai" ja "ohhoh hoh" äännähdykset ovat lukijalle, mutta niitä esiintyy huomattavan usein varsinkin vanhempien miesten saunomisen yhteydessä. Näitä ääniä siis kuuntelimme uusimman sauna-seuralaiseni kanssa ja kohta saunan ovi aukesikin, ja oviaukkoon ilmestyi punainen, ison kaljamahan omaava mies. Hän katsoi tutkivasti minuun. Miehen silmät olivat pitkästyneet, mutta loputtoman kärsivälliseltä näyttävät vanhan miehen silmät. Tervehdin häntä aivan kuten edellistäkin miestä.
- Moro.
Mies vastasikin kumealla rintaäänellä.
- No terve.
Tukevampi mies kiipesi lauteille minun ja toisen miehen väliin ja istui sitten leveästi siihen, niin että lauteet narahtivat. Mies päästi suustaan vielä yhden möreän "oijjoi" ennen kuin tuli hiljaista. Jokainen saunassa olija tuijotti hiljaa eteensä. Hikipisaroita valui otsalleni ja katsahdin taas mittariin. Se näytti nyt enää 85. Ajattelin juuri, että voisi melkein lyödä vetoa, että he alkavat puhumaan joko kummallisesta kiukaasta mikä saunassa oli, tai sitten muuten vain jostain saunaan liittyvästä. Sillä sellaisia miehet saunassa hyvin usein puhuvat. Salaa mielessäni kuitenkin toivoin, että karkea stereotypiani osoitettaisiin vääräksi ja pääsisinkin keskustelemaan esimerkiksi politiikasta, tai joistain kummallisesta nykyaikaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Näin jo silmissäni miten eri sukupolvet esittäisivät tinkimättä omia mielipiteitään ja näkökantojaan, ja perustelisi niitä parhaan osaamisensa mukaan. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen keskustelu alkoi. Puhuja oli kalpeampi mies, joka oli tullut ensimmäisenä seurakseni saunaan.
- Kummallinen tuo kiuas muuten.
- No on on. Möreä ääninen mies vastasi.
- Mutta hyvät löylyt se kyllä antaa.
- No antaa juu. Hyvä sauna tämä on. Sen minä sanon
- Niin onhan tämä. Vain kaksi vuotta vanha.
Kuuntelin heidän keskusteluaan hiljaa tuijottaen seinään. Haaveeni keskustelujen syvyydestä alkoi kuolla pikkuhiljaa. Ensin kaksi miestä keskustelivat kiukaasta, toisiaan vähän myötäillen, kunnes keksivät jonkun täysin uuden kiinnostavan lisän keskusteluunsa. Tässä numeroituna keskustelun aiheet järjestyksessä. 1. kiuas. 2. sauna. 3. hyvä sauna 4. lauteet 5. hyvät lauteet 6. miten hyviä lauteita tehdään, ja miten niitä saa 7. laakerit. Kuuntelin tätä keskustelua sisäisesti tympääntyneenä, ja jollain tapaa melkein nauraen sille, että todellakin aina kävi näin. Välillä heitin löylyä ja tajusin että löylyt olivat aika miedot ottaen huomioon sen, että saunassa oli kuitenkin melkein 90 astetta lämmintä. Etsin katseellani hetken tuuletusventtiileitä ja löysinkin niitä kaksi. Molemmat olivat auki. Se selittikin sen miksi löylyt eivät - kuumasta lämpötilasta huolimatta - olleet ainakaan omasta mielestäni kummoiset. Kuitenkin kun vilkaisin kanssa-saunojiini, huomasin heidän olevan kyyryssä, ilmeet totisina. Siitä päättelin, että heille nämä löylyt olivat juuri sopivat, elleivät liikaakin. Tähän väliin on mainittava, ei niinkään omakehusta, vaan silkasta tilanteen ymmärtämisen välttämättömyydestä, että olen melko kova saunoja. Veljeni esimerkiksi pitää minua saunojana sekä masokistina, että sadistina, sillä ensimmäiseksi poltin löylyillä toiset saunassa olijat, jotka juoksivat ulos saunasta perkelettä hokien, ja sitten jäin polttamaan itseäni vielä aika toviksi. En voi tosiaan myöntää ääneen nauttivani molemmista, mutta tällaiset leimat veljeni on minulle antanut kanssani kauan saunottuaan. Näin ollen, jonkun aikaa löylyä heitettyäni lähtivät tämänhetkiset saunatoverini kaljoistaan öristen - ja iho punakkana höyryten - pukuhuoneen puolelle. Jäin itse vielä saunaan ja heitin lisää löylyä. Hiukan tyytymättömänä vilkaisin taas tuuletusteitä, jotka olivat vieläkin avoinna. Kuulin miten pukuhuoneen puolella miehet korkkasivat kaljojaan, ja mietin omaa siideriäni, joka olla tökötti myöskin pöydän kulmassa. Mieleni ei kuitenkaan tehnyt mennä nauttimaan heidän kanssaan saunajuomia. Sen sijaan laitoin molemmat tuuletuskanavat kiinni ja kokeeksi heitin sen jälkeen löylyä. Saatanallinen kuumuden raippa paukautti vesihöyrynsä päin minua ja irvistäen sekä hikoillen odotin että kiuas vaikenisi, ja sitten kompuroin ulos saunasta. Olin tyytyväinen itseeni. Ilmeisestikin sillä oli kohtalaisen suuri vaikutus löylyjen tehon kannalta, olivatko kaksi tuuletushormia auki vai eivät. Jäähdyttelin itseäni kylmän veden alla suihkussa noin 5 minuuttia, ja sitten palasin takaisin saunaan. Nyt en kuitenkaan heittänyt löylyä, sillä mielessäni oli erinomainen tapa hiukan näpäyttää saunakavereitani. Jäin odottelemaan saunaan ja jonkun ajan kuluttua äijät laahustivatkin takaisin lauteille, puhuen vieläkin kaljoista. Arvelin keskustelun menneen jotakuinkin näin. 1. Kaljat 2. Hyvät kaljat 3. huonot kaljat 4. Mistä saa halpaa hyvää kaljaa. Ja jos keskustelu olisi saavuttanut erinomaisen syvän tason oltaisiin voitu päästä 5. Monta kaljaa yleensä oli hyvä juoda. Kuuntelin heidän puheitaan vaiti, niin kuin ennenkin. Sopivan kohdan tullessa sanoin kuitenkin heidän keskustelujensa väliin:
- Heittäkää te toki nyt löylyä tällä kertaa.
Näin sanottuani siirsin löylykauhan heidän puolelleen löylyastiaa. Hontelompi mies virnisti minulle ja sanoi.
- Mikä ettei.
Ja pahaa aavistamatta hän heitti löylyä. Tuloksen voikin jo arvata: Aivan helvetilliset löylyt.. Molemmat saunakaverini, jotka jo äsken olivat osoittautuneet minua hiukan miedommiksi saunojiksi olivat yllättäen niin kyyryssä, että ihmettelin miten niin vanhoilla miehillä edes selkäranka taipui tuollaiselle kaarelle. Nauroin sisäisesti itselleni, ja sille pienelle pikku turhamaiselle säännölle, joka miesten saunakulttuuriin kuului, ja joka pidätteli heitä saunassa, vaikka he kuinka kärsisivät. Nimittäin sanomaton sääntö on, että löylynheittäjän ei ollut suotavaa poistua saunasta löylyä itse heitettyään, jos kukaan muukaan ei poistunut. Ja koska minä istuin tukevasti paikallani, ei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kärvistellä saunassa. Tuo vaiettu sääntö, joka heitä saunassa piti, perustuu enemmänkin pikkumaiseen kunnian ja miehisyyden tunteeseen, ei mihinkään muuhun, mutta se oli silti tehokas, eikä kukaan saunassa olijoista hymyillyt vaan ilmeet olivat kaikilla totisempaakin totisemmat. Ja koska minä olin viime saunakerrallamme heittänyt tiheään tahtiin löylyä, kärsisi nykyisen löylynheittäjän miehisyys, jos hän ei heittäisi ainakin toista kauhallista. Solakka vaalea mies - joka nyt oli muuttunut ihan punaiseksi - katsoi puoliksi hymyillen, puoliksi irvistäen minuun ja sanoi löylyä lisää heittäessään.
- Olen aina miettinyt, että miksi tämä kauha on niin jumalattoman iso, eihän tämä meinaa pysyä kädessä ollenkaan. Pitäisi varmaan tehdä oma kauha tänne, niin pystyisi paremmin heittämään.
Minä hymyilin hänen tuskaisille kasvoilleen ja vastasin.
- No mutta miltä se nyt näyttäisi, jos naisten saunavuorolla olisi tuollainen jumalaton kauha, ja miehet toisivat omalleen sellaisen lusikan kokoisen.
Tämä lievästi sovinistinen läppäni irrotti molemmissa saunakavereissani hiukan tuskaisia naurunröhähdyksiä.
- Vähän tasa-arvoa tähän nyky-yhteiskuntaan. Solakampi kaverini sanoi minulle hymyillen.
Tuo kommentti yllätti minut ja jäin hiukan hämmentyneenä miettimään sitä. Tasa-arvo.. Sain kuitenkin aikaan jonkun vastauksen, joka käsitteli jollain tapaa yhteiskuntaa ja ihmistä: kysymyksen sukupuolien välisestä tasa-arvosta. Ja hän oli kommentillaan nopeasti ja lyhyesti ilmaissut oman kantansa, melko yllättäenkin vielä. Tyytyväisenä tähän lopputulokseen kuuntelin vielä hetken miten äijät rupesivat seuraavaksi keskustelemaan löylykauhasta 1. Millaisia löylykauhoja oli 2. Miten niitä tehtiin 3 Ja millainen oli hyvä löylykauha?
Itse olin jo kohta suihkun puolella ja siellä käytyäni menin hetkeksi istuskelemaan siideri kädessäni pukuhuoneen puolelle. Mietin tätä tapahtunutta ja virnistelin itsekseni. Kaikkea sitä, kaikkea sitä. Juotuani noin puolet siideristäni keräsin tavarani ja lähdin tepastelemaan pitkin kylmiä käytäviä kohti omaa asuntoamme.
Tästä saunakerrasta jäi mieleeni kerrassaan lämpimät muistot ja näistä ihmisistä myöskin. En tiedä millainen seuraavasta kerrasta tulee, sillä vaikka miestensaunakulttuurilla on paljon sanomattomia sääntöjä, joita yleensä hyvin etikettimäisesti noudatetaan, niin silti aina erilaiset yksilöt ja heidän suhtautuminen toisiin ihmisiin tarjoaa aivan omanlaisiaan hetkiä ja tapahtumia. Jos saunominen kiinnostaa aiheena enemmän, niin suosittelen katsomaan dokumenttielokuvan "Miesten vuoro" joka on aivan fantastinen katsaus suomalaiseen saunomiskulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin.
Ja niin kuin eräs hyvä ystäväni sanoi - johon tutustuin saunassa- "paras paikka tutustua toiseen ihmiseen on saunassa. " Yhdyn tähän mielipiteeseen monella tasolla, sillä juuri saunassa ihmisellä ei ole valheita yllään, eikä jotain roolia päällä. Siellä ihminen on itsensä, ja valmis kohtaamaan muita ihmisiä hyvin usein hyvässä hengessä. Ei kaikista tule sydänystäviä, mutta joissain tapauksissa Helsinkiläinen hippi hupi hipsteri voi löytää jotain yhteisiä naurunaiheita karskin raksaäijän, ja hontelon suomalaisen perheen isän kanssa. Plussaa tietysti on jos saa kyseenalaisella vitsillä esille tärkeän hyvinvointiyhteiskuntaa koskevan aiheen: tasa-arvon.
Kyseinen perjantai oli hyvin tavallinen koti-ilta minulle. Jostain syystä mieleni kuitenkin oli levoton. Jonkinlainen kärsimättömyys leimasi kaikkia puuhailujani. Kävin hakemassa illan mittaan kaupasta saunajuoman, eli mahdollisimman kuivan omenasiiderin. Kävellessäni kotiin kaupasta läpinäkyvä muovipussi kädessäni roikkuen, mietin mitäköhän ihmiset ajattelivat kun näkivät minun poloisen hakevan kaupasta siiderin ja pringlespurkin. Ja vieläpä juuri tuossa silmiä hämäämättömässä läpinäkyvässä muovipussissa. Kotona aloin ymmärtää, että todellakin, sauna oli se mitä niin kovasti odotin ja sen takia vilkuilin kelloa tämän tästä. Näettekös, meidän taloyhtiössämme on mahdollisuus saunoa yleisissä tiloissa kerran viikossa, perjantaina. Joku kekseliäs taloyhtiönhallituksen jäsen oli antanut saunavuorolle nimeksi lenkkisauna, vaikka yleensä saunaan ei ainakaan tietääkseni juuri kuulunut minkäänlaista urheilua. Mitä nyt äijät köpöttivät kylpytakeissaan kalja kädessään kylmien lattiaosuuksien läpi mahdollisimman nopeasti, portaita alas sinne missä saunaosasto sijaitsi. Kylläpä kai siitä joku voi saada hien pintaan. Joka tapauksessa tämä kyseinen saunavuoro alkaa siis perjantaisin aina kello yhdeksän, ja vähän sitä ennen minäkin rupesin valmistautumaan saunaan lähtöön. Minulle ja veljelleni oli muutamaan kertaan sattunut niinkin onnekkaasti, että mennessämme saunavuorolle ei siellä ollut ketään muuta kuin me. Tähän syy-seuraus päätelmään tukeutuen kysyinkin äidiltäni, että olisiko hänellä minkäänlaista hoitoainetta hiuksilleni, sillä nyt minulla olisi paljon aikaa odotella ne päässä siellä yksin saunoessani. Äidillä ei kuitenkaan ollut antaa minulle hoitoainetta, mikä oli jälkeenpäin ajatellen varmaankin ihan hyvä. Laitoin siis päälleni kylpytakin, olalleni pyyhkeen, kengät jalkaani, siiderin käteeni, ja avaimet pussimaiseen kylpytakin taskuun, jonka jälkeen lähdin hiukset tupsulla kiinni laitettuna kohti saunaosastoa. Ajattelin, että nyt olisi erinomainen tilaisuus ottaa peilin edessä muka hauskoja kuvia muumipyyhkeen kanssa ja siksi varasin mukaani myös puhelimen.
Saavuttuani saunaosastolle oli se tosiaan tyhjä ja pimeä. Jollain tapaa salaa helpottuneena levitin tavarani pukuhuoneen penkille ja rupesin ottamaan kuvia peilin kautta. Lopulta mielestäni tarpeeksi monta hyvää kuvaa näpättyäni, otin pompulan pois hiuksistani ja astelin suihkuun. Kävin hakemassa saunasta löylyvesiastian ja täytin myöskin sen ennen kuin menin istumaan itse lauteille. Jokainen saunassa joskus ollut tietää lauteiden olevan kuumia, ja varsinkin silloin kun mittari näyttää noin 90 lämmintä. Purin vähän aikaan hampaitani yhteen pirullisesti hymyillen kun tajusin istuneeni jumalottaman kuumille lauteille. Onneksi jonkun ajan kuluttua poltteleva ihoni tottui kuumuuteen, eikä istuminen tuntunut enää niin pahalta. Heitin vähän löylyä ja hengitin syvään antaen lämmön hyväillä ihoani. Oli niin täydellisen hiljaista. Päätin silloin olla ajattelematta mitään, murehtimatta mitään. Päätin antaa rauhan tulla sisimpääni ja huoleni valua hien mukana pois. Suljin silmäni ja keskityin hengittämiseen. Yhtäkkiä kuulin kun kahvaa käännettiin pukuhuoneen ovessa. Hiukan hämmentyneenä silmäni rävähtivät silloin auki ja rupesin kuuntelemaan. Pukuhuoneeseen tuli ilmiselvästikin kaksi miestä, toinen vähän vanhempi ja möreä-ääninen, ja toinen melko hauskan kuuloinen, varmaankin keski-ikäinen miekkonen kuitenkin. Saunaan syttyi yllättäen valot ja tajusin unohtaneeni laittaa ne päälle tullessani. Mietin, että mitäköhän nuo mahtoivat ajatella löytäessään saunasta yksinäisen melko kaunispiirteisen pojan haaveilemasta ja vielä pimeästä. Muumipyyhe ja halpa siideri pukuhuoneen penkille jätettyinä. Heidän aatoksiaan sen enempää murehtimatta rupesin odottamaan, että jotakin tapahtuisi. Saapuneet miehet vaihtoivat muutamia sanoja pukutiloissa, mutta sitten toinen heistä tuli suihkuun ja kohta saunankin ovi kävi. Sisään kurkisti epävarmasti sympaattisen pyöreäkasvoinen, melkein jopa hauskannäköinen mies, varsinkin kun hänen ilmeensä kuvasti suurta hölmistyneisyyttä ja hämmennystä. Hän oli melko vaalea ja hontelo, mutta kuitenkin minua pidempi. Partakin hänellä oli, mutta vain vähän tavallista sänkeä pidempi. Kohta mies sanoikin.
- Terve.
Melko kirkkaalla äänellä keski-ikäiseksi mieheksi. Minä kohensin vähän asentoani siinä kohtaa ja vastasin.
- Moro.
Hän kipusi lauteille aivan toiseen päätyyn minusta. Heitin siinä kohtaa hiukan löylyä. Istuimme vaiti saunassa, kun kohta alkoi kuulumaan möreää ähkimistä ja murahtelua vanhemman miehen laahustaessa raskain askelin suihkuosastolle. En tiedä miten tuttuja tämmöiset möreät "aijjaijaijai" ja "ohhoh hoh" äännähdykset ovat lukijalle, mutta niitä esiintyy huomattavan usein varsinkin vanhempien miesten saunomisen yhteydessä. Näitä ääniä siis kuuntelimme uusimman sauna-seuralaiseni kanssa ja kohta saunan ovi aukesikin, ja oviaukkoon ilmestyi punainen, ison kaljamahan omaava mies. Hän katsoi tutkivasti minuun. Miehen silmät olivat pitkästyneet, mutta loputtoman kärsivälliseltä näyttävät vanhan miehen silmät. Tervehdin häntä aivan kuten edellistäkin miestä.
- Moro.
Mies vastasikin kumealla rintaäänellä.
- No terve.
Tukevampi mies kiipesi lauteille minun ja toisen miehen väliin ja istui sitten leveästi siihen, niin että lauteet narahtivat. Mies päästi suustaan vielä yhden möreän "oijjoi" ennen kuin tuli hiljaista. Jokainen saunassa olija tuijotti hiljaa eteensä. Hikipisaroita valui otsalleni ja katsahdin taas mittariin. Se näytti nyt enää 85. Ajattelin juuri, että voisi melkein lyödä vetoa, että he alkavat puhumaan joko kummallisesta kiukaasta mikä saunassa oli, tai sitten muuten vain jostain saunaan liittyvästä. Sillä sellaisia miehet saunassa hyvin usein puhuvat. Salaa mielessäni kuitenkin toivoin, että karkea stereotypiani osoitettaisiin vääräksi ja pääsisinkin keskustelemaan esimerkiksi politiikasta, tai joistain kummallisesta nykyaikaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä. Näin jo silmissäni miten eri sukupolvet esittäisivät tinkimättä omia mielipiteitään ja näkökantojaan, ja perustelisi niitä parhaan osaamisensa mukaan. Pitkältä tuntuneen odotuksen jälkeen keskustelu alkoi. Puhuja oli kalpeampi mies, joka oli tullut ensimmäisenä seurakseni saunaan.
- Kummallinen tuo kiuas muuten.
- No on on. Möreä ääninen mies vastasi.
- Mutta hyvät löylyt se kyllä antaa.
- No antaa juu. Hyvä sauna tämä on. Sen minä sanon
- Niin onhan tämä. Vain kaksi vuotta vanha.
Kuuntelin heidän keskusteluaan hiljaa tuijottaen seinään. Haaveeni keskustelujen syvyydestä alkoi kuolla pikkuhiljaa. Ensin kaksi miestä keskustelivat kiukaasta, toisiaan vähän myötäillen, kunnes keksivät jonkun täysin uuden kiinnostavan lisän keskusteluunsa. Tässä numeroituna keskustelun aiheet järjestyksessä. 1. kiuas. 2. sauna. 3. hyvä sauna 4. lauteet 5. hyvät lauteet 6. miten hyviä lauteita tehdään, ja miten niitä saa 7. laakerit. Kuuntelin tätä keskustelua sisäisesti tympääntyneenä, ja jollain tapaa melkein nauraen sille, että todellakin aina kävi näin. Välillä heitin löylyä ja tajusin että löylyt olivat aika miedot ottaen huomioon sen, että saunassa oli kuitenkin melkein 90 astetta lämmintä. Etsin katseellani hetken tuuletusventtiileitä ja löysinkin niitä kaksi. Molemmat olivat auki. Se selittikin sen miksi löylyt eivät - kuumasta lämpötilasta huolimatta - olleet ainakaan omasta mielestäni kummoiset. Kuitenkin kun vilkaisin kanssa-saunojiini, huomasin heidän olevan kyyryssä, ilmeet totisina. Siitä päättelin, että heille nämä löylyt olivat juuri sopivat, elleivät liikaakin. Tähän väliin on mainittava, ei niinkään omakehusta, vaan silkasta tilanteen ymmärtämisen välttämättömyydestä, että olen melko kova saunoja. Veljeni esimerkiksi pitää minua saunojana sekä masokistina, että sadistina, sillä ensimmäiseksi poltin löylyillä toiset saunassa olijat, jotka juoksivat ulos saunasta perkelettä hokien, ja sitten jäin polttamaan itseäni vielä aika toviksi. En voi tosiaan myöntää ääneen nauttivani molemmista, mutta tällaiset leimat veljeni on minulle antanut kanssani kauan saunottuaan. Näin ollen, jonkun aikaa löylyä heitettyäni lähtivät tämänhetkiset saunatoverini kaljoistaan öristen - ja iho punakkana höyryten - pukuhuoneen puolelle. Jäin itse vielä saunaan ja heitin lisää löylyä. Hiukan tyytymättömänä vilkaisin taas tuuletusteitä, jotka olivat vieläkin avoinna. Kuulin miten pukuhuoneen puolella miehet korkkasivat kaljojaan, ja mietin omaa siideriäni, joka olla tökötti myöskin pöydän kulmassa. Mieleni ei kuitenkaan tehnyt mennä nauttimaan heidän kanssaan saunajuomia. Sen sijaan laitoin molemmat tuuletuskanavat kiinni ja kokeeksi heitin sen jälkeen löylyä. Saatanallinen kuumuden raippa paukautti vesihöyrynsä päin minua ja irvistäen sekä hikoillen odotin että kiuas vaikenisi, ja sitten kompuroin ulos saunasta. Olin tyytyväinen itseeni. Ilmeisestikin sillä oli kohtalaisen suuri vaikutus löylyjen tehon kannalta, olivatko kaksi tuuletushormia auki vai eivät. Jäähdyttelin itseäni kylmän veden alla suihkussa noin 5 minuuttia, ja sitten palasin takaisin saunaan. Nyt en kuitenkaan heittänyt löylyä, sillä mielessäni oli erinomainen tapa hiukan näpäyttää saunakavereitani. Jäin odottelemaan saunaan ja jonkun ajan kuluttua äijät laahustivatkin takaisin lauteille, puhuen vieläkin kaljoista. Arvelin keskustelun menneen jotakuinkin näin. 1. Kaljat 2. Hyvät kaljat 3. huonot kaljat 4. Mistä saa halpaa hyvää kaljaa. Ja jos keskustelu olisi saavuttanut erinomaisen syvän tason oltaisiin voitu päästä 5. Monta kaljaa yleensä oli hyvä juoda. Kuuntelin heidän puheitaan vaiti, niin kuin ennenkin. Sopivan kohdan tullessa sanoin kuitenkin heidän keskustelujensa väliin:
- Heittäkää te toki nyt löylyä tällä kertaa.
Näin sanottuani siirsin löylykauhan heidän puolelleen löylyastiaa. Hontelompi mies virnisti minulle ja sanoi.
- Mikä ettei.
Ja pahaa aavistamatta hän heitti löylyä. Tuloksen voikin jo arvata: Aivan helvetilliset löylyt.. Molemmat saunakaverini, jotka jo äsken olivat osoittautuneet minua hiukan miedommiksi saunojiksi olivat yllättäen niin kyyryssä, että ihmettelin miten niin vanhoilla miehillä edes selkäranka taipui tuollaiselle kaarelle. Nauroin sisäisesti itselleni, ja sille pienelle pikku turhamaiselle säännölle, joka miesten saunakulttuuriin kuului, ja joka pidätteli heitä saunassa, vaikka he kuinka kärsisivät. Nimittäin sanomaton sääntö on, että löylynheittäjän ei ollut suotavaa poistua saunasta löylyä itse heitettyään, jos kukaan muukaan ei poistunut. Ja koska minä istuin tukevasti paikallani, ei heillä ollut muuta mahdollisuutta kuin kärvistellä saunassa. Tuo vaiettu sääntö, joka heitä saunassa piti, perustuu enemmänkin pikkumaiseen kunnian ja miehisyyden tunteeseen, ei mihinkään muuhun, mutta se oli silti tehokas, eikä kukaan saunassa olijoista hymyillyt vaan ilmeet olivat kaikilla totisempaakin totisemmat. Ja koska minä olin viime saunakerrallamme heittänyt tiheään tahtiin löylyä, kärsisi nykyisen löylynheittäjän miehisyys, jos hän ei heittäisi ainakin toista kauhallista. Solakka vaalea mies - joka nyt oli muuttunut ihan punaiseksi - katsoi puoliksi hymyillen, puoliksi irvistäen minuun ja sanoi löylyä lisää heittäessään.
- Olen aina miettinyt, että miksi tämä kauha on niin jumalattoman iso, eihän tämä meinaa pysyä kädessä ollenkaan. Pitäisi varmaan tehdä oma kauha tänne, niin pystyisi paremmin heittämään.
Minä hymyilin hänen tuskaisille kasvoilleen ja vastasin.
- No mutta miltä se nyt näyttäisi, jos naisten saunavuorolla olisi tuollainen jumalaton kauha, ja miehet toisivat omalleen sellaisen lusikan kokoisen.
Tämä lievästi sovinistinen läppäni irrotti molemmissa saunakavereissani hiukan tuskaisia naurunröhähdyksiä.
- Vähän tasa-arvoa tähän nyky-yhteiskuntaan. Solakampi kaverini sanoi minulle hymyillen.
Tuo kommentti yllätti minut ja jäin hiukan hämmentyneenä miettimään sitä. Tasa-arvo.. Sain kuitenkin aikaan jonkun vastauksen, joka käsitteli jollain tapaa yhteiskuntaa ja ihmistä: kysymyksen sukupuolien välisestä tasa-arvosta. Ja hän oli kommentillaan nopeasti ja lyhyesti ilmaissut oman kantansa, melko yllättäenkin vielä. Tyytyväisenä tähän lopputulokseen kuuntelin vielä hetken miten äijät rupesivat seuraavaksi keskustelemaan löylykauhasta 1. Millaisia löylykauhoja oli 2. Miten niitä tehtiin 3 Ja millainen oli hyvä löylykauha?
Itse olin jo kohta suihkun puolella ja siellä käytyäni menin hetkeksi istuskelemaan siideri kädessäni pukuhuoneen puolelle. Mietin tätä tapahtunutta ja virnistelin itsekseni. Kaikkea sitä, kaikkea sitä. Juotuani noin puolet siideristäni keräsin tavarani ja lähdin tepastelemaan pitkin kylmiä käytäviä kohti omaa asuntoamme.
Tästä saunakerrasta jäi mieleeni kerrassaan lämpimät muistot ja näistä ihmisistä myöskin. En tiedä millainen seuraavasta kerrasta tulee, sillä vaikka miestensaunakulttuurilla on paljon sanomattomia sääntöjä, joita yleensä hyvin etikettimäisesti noudatetaan, niin silti aina erilaiset yksilöt ja heidän suhtautuminen toisiin ihmisiin tarjoaa aivan omanlaisiaan hetkiä ja tapahtumia. Jos saunominen kiinnostaa aiheena enemmän, niin suosittelen katsomaan dokumenttielokuvan "Miesten vuoro" joka on aivan fantastinen katsaus suomalaiseen saunomiskulttuuriin ja sen erilaisiin muotoihin.
Ja niin kuin eräs hyvä ystäväni sanoi - johon tutustuin saunassa- "paras paikka tutustua toiseen ihmiseen on saunassa. " Yhdyn tähän mielipiteeseen monella tasolla, sillä juuri saunassa ihmisellä ei ole valheita yllään, eikä jotain roolia päällä. Siellä ihminen on itsensä, ja valmis kohtaamaan muita ihmisiä hyvin usein hyvässä hengessä. Ei kaikista tule sydänystäviä, mutta joissain tapauksissa Helsinkiläinen hippi hupi hipsteri voi löytää jotain yhteisiä naurunaiheita karskin raksaäijän, ja hontelon suomalaisen perheen isän kanssa. Plussaa tietysti on jos saa kyseenalaisella vitsillä esille tärkeän hyvinvointiyhteiskuntaa koskevan aiheen: tasa-arvon.
Hauska tarina
VastaaPoistaKiitoksia :)
Poista