Oletko koskaan katsonut tähtiä ja ihmetellyt? Nimittäin eräänä hyvin syvällä oman kierrokseni poimuissa olevana iltana, olin pökerryksissäni. Minusta tuntui, että en ymmärtänyt näkemääni. Olin katsonut erästä sarjaa, josta oli muotoutunut minulle varsin antoisa rutiini. Kiinnekohta päiviksi, jotka saatoin viettää yksinäni suuressa talossamme. Mutta nyt kun sarja oli päättynyt, minusta tuntui etten ymmärtänyt miksi. Tunteissani oli ammottava kuilu, siinä missä olisi pitänyt olla sopusointuisan ja viehättävän lopun täyttämä mielihyvä. Tuo ymmärtämättömyyden kuilu ahdisti minua, ja siksi teinkin nopeasti johtopäätöksen, jolla pääsisin siitä eroon. Sarjan loppu oli huono. Se oli typerä. Suljin playstationin, jolta olin sarjaa katsonut. Kuulin autojen äänet ulkoa ja tunsin raikkaan pienen tuulahduksen joka kulki suuressa talossamme. Ovi oli vieläkin auki. Se oli raollaan. Oli ollut koko päivän. Tietämättä miksi lähdin kävelemään kohti ulko-ovea.  Astuin ulos raikkaaseen ilmaan kengittä.