Olen levoton. Ehkä siksi, että seuraavaa ei koskaan tapahtunut ja en voi millään muistaa kaikkia yksityiskohtia, jotka voisivat olla olennaisia kokonaisuuden kannalta. Tästä syystä myös aloittaminen mistä tahansa kohdasta on yhtä lailla oikein ja väärin. Kuin yrittäisi muistaa ensimmäisen ihastuksensa silmien värin.. .. Taivas on sininen. Turkoosin erilaisia vaativia ja syviä sävyjä. Aurinko paistaa sisään sinisyyden keskeltä lukuisia satokausia nähneen maatalon ikkunasta maalaten vanhat laudat haaleiksi. Se paljastaa yhtä lailla nurkissa vaanivan pölyn kuin ilmassa kevyesti leijailevat hiukan aavemaiset pölyhiukkaset. Vintillä puupinnat on jätetty maalamatta, ja vuosikymmenet ovat imeneet vanhoista laudoista niissä aikanaan piilleen itsenäisen elämän. Tuoksuu vanhalta. Tunkkaiselta. Pieni ikkuna, joka vintin päätyseinässä sijaitsee, on likainen, mutta nyt avoinna, jotta sisään pääsisi edes rahtunen raikkautta. Mikään voima, ei edes suunnaton taivas tai aurinko, voi kokonaan ajaa pois