Tämä seuraavaksi kuvattu tapahtui kauan ennen sitä, kun minut valittiin epäoleellisten asioiden ministeriön johtajaksi, priimukseksi, ja kuten ruohonjuuritason työntekijät, joiden pääasiallisena tehtävänä on tutkia sitä, mistä kissoille syntyy epämiellyttävä kokemus vastakarvaan silittämiseen suhteen, minua mielellään nimittivät: epäoleellisen emeritukseksi. En pidä itse niinkään oleellisena sitä, että minut valittiin tähän tehtävään yksimielisesti ja asiaankuulumattomin juhlamenoin, mutta haluan silti ilmaista kiitollisuuteni kaikille niille, jotka näkivät tarkoitusperieni puhtauden, ja tunnistivat sen omistautumisen, jota tunsin tähän virkaan pyrkiessäni. Kaikki tämä muuttui ajankohtaiseksi vasta myöhäisemmässä elämässäni, ja tässä tekstissä, joka julkaistaisiin postuumisti, jos ymmärtäisin mikä on oleellista, käsittelen elämäni varsin varhaisia vaiheita, jolloin toiminnalleni omaleimaista oli kiihkeä viattomuus, jonka pyörteissä tulin tehneeksi kaikenlaista hölmöä, ja jopa sellais