Italialaisen Emanuele Crialesen elokuvaan on vaikeaa ottaa yksioikoista tulokulmaa, sillä narratiivi on arkkitehtuurisesti tilava, laadukkaista materiaaleista rakennettu: marmorinen sekä aistikkaasti sisustettu esteettinen kokonaisuus, melkein kuin esikaupungilla kohoava italialainen huvila. Elokuvan aurinkoon sadetinletkulla kurottava viehkeys kaikilla noilla kivipihoilla syttyy todella henkiin vasta taidokkaasti veistettyjen henkilöhahmojen kautta, jotka raivaavat tiensä Rooman näyttämölle, ja onnistuvat levittämään katsojan silmien eteen omalla mahtipontisella psykologisella painollaan etenevän spektaakkelin, joka kuvaa perhe-elämän solmukohtia erityisen ansiokkaasti äidin ja lapsien näkökulmasta käsin.  Tiivistelmä juonesta Elokuvassa seurataan italialaisen perheen elämää Roomassa 1970-luvulla, osana katolilaista yhteisöä, ja sukua, joka käy kirkossa säännöllisesti, ja elää muutenkin sosiaalisesti sangen aktiivista elämää. Perheen vanhin lapsi Adriana kipuilee oman identiteettinsä

Yötön yö on sinun palatsisi Sen reunat ovat unikukkaa Pulssi Lumous Omantunnon tuska Himo, jonka peloista Hulluus noruva Hunaja Orja, silkki Kaipuu Oletko kangastus Siipien sumussa Hypätä Pudota Haluta Avata Tarttua Kaataa Kaatua Nauraa Maata yhdessä Kaukainen majatalo, jonka ikkunassa palaa Rakkaan lemmikin poismeno Myöhässä Sieltä Niin kuin viulun laulu Raollaan oleva ovi Karmiinin puna Huulet Ruusutarhan tuoksu Ilo, juokseva Kutsuu Luokse Kuutamo, vuoret Nuoruus En osaa enää Lauseita Vasten Aisteja Niin kuin Lumihuippu Raukeuden pako Oi sielussa sykkivä valo Vaaran huntu Aukeamaton nuppu Tuho Halu Olla Ja ei olla Rakastuneet karkulaiset Tässä viinissä On pimenevä kohta Ja se on olemassa Niin kuin (Nautinnollisesti) Riuduttava Muisto

  Min mielen mittelössä Umpinaisen lammen, suon, tammen Sanan, tyven, untamossa Sylen syvyydessä, kylmyyttä sammaleessa Lumettuvan metsän viimeisimmässä Vapaassa kaistaleessa Kannan airot yli juovikon Luovihan lämpimään sinä onneton Vaillinainen malmimieli tavassansa Rannat kalkkina maan taikinassa Palkinnat, vanhoissa sarkamaissa, armas Vaan millon valmiina on harkinnassa Tarttuvat taas kypärähän kylkijäiset Kynnössä karvaassa sänkimaassa Mi Ilmarinen metehelöi Taonnassa taasen, mik halval kansan möijäiset Tarttumassa tanaan, pian vuodattamaan Vanhaan pitäjään, kaadetaan petäjää Kourassa surman suolijaiset Katveessa kaarnassa kuorijaiset Ravattaansa, kauemmasta navettaansa Polku pakinasta takamaille Siin siintää päistiäiset Siin kiiltää välineet väräväiset Mi maal varthomassa Omaansa ain valmiina puolustamassa Siin henkii veri Pohjolassa Koti mulla isänmaassa.