Niin kuin hiljaiset kesäiset laineet, meret ja järvet, kurottavat kohti jotakin liukuessaan rantaan, niin kuin auringonsäteet yrittävät viileitä varjoja tavoittaa lämmöllään, niin kuin sormet toista, kuin tuuli, joka haluaa lehdet kaapata matkaansa, ja niitä pyöritellä taivaankappaleissa, pilvissä ja tähdissä, niin kuin pieni vihertävä ruohonkorsi, joka matkallaan kohti korkeutta rukoilee, päästäkseen mahdollisimman lähelle Jumalaa, niin minä tavoittelen sormellani kosketustasi, lämpöä, joka sydämeni kuin vanhan hellan täyttää, joka roihahdettuaan saa minut hymyilemään. Kurotan sinua kohti, ja toivon - niin kuin jokainen äiti toivoo lapsensa pääsevän perille - että sormeni tavoittaa edes varjosi, sillä unelmat ovat silmiini syttyneet vain sylissäsi.

Kiasman käytävät täyttyvät ihmisistä. Katso silmien lävitse, ihmiset ovat maatuskoita. Hymyjä, tai eilisen haamuja. Toinen lyö tyynyllä, toinen jää lumihankeen makaamaan. Joku vanhus luulee tuntevansa koko nuorten maan, ja huutaa. Mutta ei pidä tuomita hänen perusteellaan heitä, sillä niin hän on tehnyt tuomitessaan minut. Sillä muistan hänet, joka Pasilan kaiteeseen nojasi hymyillen, vanhat silmät tuikkien. Hänet, joka kannusti meitä yrittämään uudestaan superpallon kanssa. Rakkautta on kaikissa, muttei kaikkialla.  Sinä et välttämättä voi löytää uudestaan sitä, mikä sinut on löytänyt. Moni täällä astiakasan kanssa hoippuu, välillä tuntuu että mitä harvemmin ne putoavat, sitä enemmän harmia siitä koituu. Ja sanotaan, että mikään ei tule ilmaiseksi. Silti toisella on varaa taksiin tai kahteen. Toisella ravintolaan, ja monella leffaan. Joku ei pääse kotiin muuten kun kävellen, ja nälissään huokaa, vähän valoa, edes vähän valoa.  Kaivon pohjalla ajatuksista rakennetaan taloa. Kahvim

https://m.youtube.com/watch?v=mowauY-41uk

Lumi peitti hanskan Laitteet pettivät Turkoosin vellovan meren pinnalla pomppi kipinöitä Hymyilevä naama ruutuvihossa Orava putosi puusta hankeen Ripset jäätyivät Kirja jäi pöydälle Odotushuone Kaikki kello viiteen Tuoksui mansikoilta Kiedoit hupparin lanteillesi Pimeään kadonneet hyväilyt Kastepisarat kaatoivat leppäkertun Voisitko sanoa uudestaan Suusta pakeneva höyry pakkasessa Auton valot lähesyivät Kohta

- Tiedätkö sellaiset ihmiset, jotka puhua pälpättävät niin, että hyvä kun henkeä saavat. Ne ovat sellaisia ihme päällepäsmäreitä, eivät ole valmiita olemaan edes sekuntia hiljaa. Ovatkohan he niin käsittämättömän sokeita itselleen, etteivät ymmärrä oman itsekkyytensä määrää. - Minun mielestäni tossa... - Siis ne keskeyttävät sillai tökerösti, niin kuin minä nyt sinut. Mieti nyt miten ajattelematonta se on. Miten tärkeänä heidän täytyy pitää omia sanomisiaan ja mielipiteitään. Sellaisten täytyy olla jollain tapaa varmasti narsistisia. - Nojoo, minäkin muistan kun.. - Ja ne ei vaan niin kuin lopeta puhettaan, se on ihan käsittämätöntä. He eivät ymmärrä ympäristön antamia selviä merkkejä, kuten katseita, tuhahteluja, eikä jalan painoa toiselta vaihtamista. Heidän pitäisi niin kun oikeasti avata silmänsä tähän maailmaan, ja tajuta, että täällä on muitakin ihmisiä kuin he. - Noniin siis, ne on ärsyttäviä, mutta.. - Tiedätkö sen meidän työpaikankin hemmon, se on niin täynnä itseä

Olen kuolemassa. Jäljellä olevien hengenvetojeni määrä on hyvin rajallinen. Elämän hehku silmistäni on hiipumassa hiilloksen tavoin. Mitä minä ajattelen? Ajattelen kaikkea mitä olen jättänyt sanomatta. Sitä miten traagista on, että en koskaan saa sanoa niitä sanoja, joita tällä hetkellä tulvii mieleeni sulavan lumen tuomien tulvien tavoin. Haluaisin sanoa miten kiitollinen olen. Kaikesta, kaikista. Miten kiitollinen olen, että olen saanut elää ja kasvaa niin monen upean ihmisen keskellä. Että olen saanut osakseni rakkautta, ja olen saanut rakastaa. Haluaisin kiittää tukemisesta ja uskosta. Haluaisin myös vielä kerran sanoa läheisille ihmisilleni rakastavani heitä. Rakastavani niin äärettömän paljon. Kiitollisuuden ja rakkauden lisäksi haluaisin pyytää anteeksi. Anteeksi sitä, kun olen joskus loukannut. Anteeksi sitä, että olen pettänyt joskus luottamuksen. Anteeksi, että meiltä jäi niin paljon kokematta, vain siksi, että kuolin. Nuo kolme asiaa kummittelevat mielessäni kuoleman het