Kiitos, rakastan sinua ja anteeksi (siltä varalta, jos kuolen arkena)
Olen kuolemassa. Jäljellä olevien hengenvetojeni määrä on hyvin rajallinen. Elämän hehku silmistäni on hiipumassa hiilloksen tavoin. Mitä minä ajattelen? Ajattelen kaikkea mitä olen jättänyt sanomatta. Sitä miten traagista on, että en koskaan saa sanoa niitä sanoja, joita tällä hetkellä tulvii mieleeni sulavan lumen tuomien tulvien tavoin.
Haluaisin sanoa miten kiitollinen olen. Kaikesta, kaikista. Miten kiitollinen olen, että olen saanut elää ja kasvaa niin monen upean ihmisen keskellä. Että olen saanut osakseni rakkautta, ja olen saanut rakastaa. Haluaisin kiittää tukemisesta ja uskosta. Haluaisin myös vielä kerran sanoa läheisille ihmisilleni rakastavani heitä. Rakastavani niin äärettömän paljon. Kiitollisuuden ja rakkauden lisäksi haluaisin pyytää anteeksi. Anteeksi sitä, kun olen joskus loukannut. Anteeksi sitä, että olen pettänyt joskus luottamuksen. Anteeksi, että meiltä jäi niin paljon kokematta, vain siksi, että kuolin.
Nuo kolme asiaa kummittelevat mielessäni kuoleman hetkellä. Miksi en saa sanoa niitä vielä? Jokaista ihmistä erikseen silmiin katsoen. Miksi ääneni täytyy olla nyt jo niin heikko, ettei siitä saa selvää. Miksi ajatukseni niin sumeita että en pysty muodostamaan enää sanoja. Kyynel valuu poskelleni.
Kunnes tajuan, että juuri nuo kolme asiaa minä olen kaikkein tärkeimmiltä oppinut, ja ottanut sydämeeni. Juuri heille olen sanonut kiitos miljoona kertaa. Milloin ruoasta, milloin lahjasta, milloin jostakin teosta. Kiitos, jonka olen sanonut ruokapöydästä poistuessani on ollut myös samalla kiitos siitä, että olet olemassa. Että rakastat minua vaikeudestani huolimatta, ja myöskin sen vuoksi. Useasti olin rakkailtani myös oppinut pyytämään anteeksi oman virheellisyyteni tähden. Usein olin katunut todella paljon, ja silmiin syvälle katsoen pyytänyt anteeksi. Tuolloinen anteeksi pyyntöni on ollut silloin paljon laajempi, kun mitä ehkä olit ajatellut. Se oli anteeksi, että olen tuottanut pahaa kaikkein tärkeimmälle. Anteeksi kokonaisvaltaisesti kaikesta. Se oli vilpitöntä rakkautta ja katumusta. Onko asiayhteydellä oikeastaan väliä, olenhan kuitenkin kiittänyt niin useasti sinua ja pyytänyt anteeksi.
Mutta kaikille en ole sanonut rakastavani. En ainakaan tarpeeksi usein, siksi seuraavan kerran kun kohtaat minut unissasi, tiedä, että rakastan sinua. Tänään minä kuolen onnellisena, sillä kaiken mitä olen halunnut sanoa eläessäni, olen sanonut. Toivon myös, että sinäkin olet sinä päivänä, kun hetkesi koittaa. Mutta nyt minä lepään.
Haluaisin sanoa miten kiitollinen olen. Kaikesta, kaikista. Miten kiitollinen olen, että olen saanut elää ja kasvaa niin monen upean ihmisen keskellä. Että olen saanut osakseni rakkautta, ja olen saanut rakastaa. Haluaisin kiittää tukemisesta ja uskosta. Haluaisin myös vielä kerran sanoa läheisille ihmisilleni rakastavani heitä. Rakastavani niin äärettömän paljon. Kiitollisuuden ja rakkauden lisäksi haluaisin pyytää anteeksi. Anteeksi sitä, kun olen joskus loukannut. Anteeksi sitä, että olen pettänyt joskus luottamuksen. Anteeksi, että meiltä jäi niin paljon kokematta, vain siksi, että kuolin.
Nuo kolme asiaa kummittelevat mielessäni kuoleman hetkellä. Miksi en saa sanoa niitä vielä? Jokaista ihmistä erikseen silmiin katsoen. Miksi ääneni täytyy olla nyt jo niin heikko, ettei siitä saa selvää. Miksi ajatukseni niin sumeita että en pysty muodostamaan enää sanoja. Kyynel valuu poskelleni.
Kunnes tajuan, että juuri nuo kolme asiaa minä olen kaikkein tärkeimmiltä oppinut, ja ottanut sydämeeni. Juuri heille olen sanonut kiitos miljoona kertaa. Milloin ruoasta, milloin lahjasta, milloin jostakin teosta. Kiitos, jonka olen sanonut ruokapöydästä poistuessani on ollut myös samalla kiitos siitä, että olet olemassa. Että rakastat minua vaikeudestani huolimatta, ja myöskin sen vuoksi. Useasti olin rakkailtani myös oppinut pyytämään anteeksi oman virheellisyyteni tähden. Usein olin katunut todella paljon, ja silmiin syvälle katsoen pyytänyt anteeksi. Tuolloinen anteeksi pyyntöni on ollut silloin paljon laajempi, kun mitä ehkä olit ajatellut. Se oli anteeksi, että olen tuottanut pahaa kaikkein tärkeimmälle. Anteeksi kokonaisvaltaisesti kaikesta. Se oli vilpitöntä rakkautta ja katumusta. Onko asiayhteydellä oikeastaan väliä, olenhan kuitenkin kiittänyt niin useasti sinua ja pyytänyt anteeksi.
Mutta kaikille en ole sanonut rakastavani. En ainakaan tarpeeksi usein, siksi seuraavan kerran kun kohtaat minut unissasi, tiedä, että rakastan sinua. Tänään minä kuolen onnellisena, sillä kaiken mitä olen halunnut sanoa eläessäni, olen sanonut. Toivon myös, että sinäkin olet sinä päivänä, kun hetkesi koittaa. Mutta nyt minä lepään.
Kommentit
Lähetä kommentti