Hän syntyi öisten koivujen tuudittavasta kahinasta. Nuo rasahdukset, jotka saavat suurimman osan meistä juoksemaan hengästyneenä karkuun, hän tuntee paremmin kuin päivän. Hänelle nuo rasahdukset ovat tuttavia hiljaisuudessa, niin kuin sinullakin on ympärilläsi ihmisiä, joiden kaikki ajatukset ja motiivit luulet tuntevasi, kuin omasi. Mutta toisin on. Tunnet heistä vain valoisan osuuden. Sen, joka alkaa herkästä auringon noususta, linnut laulavat ja pyrähtelevät ympäriinsä, kukat avautuvat ja niiden terälehdillä olevat kastepisarat tippuvat hidastettuna vanana maahan. Päät nousevat tyynyistä, verhot avataan, kahvi laitetaan tulemaan. Mennään jonnekin missä sinua kaivataan, ollaan siellä, hymyillään, jutellaan ja keskustellaan jostain melkein ajankohtaisesta, ja sinänsä merkityksettömästä joskus hyvin kiihkeäänkin sävyyn, ja osoitetaan samalla oman itsemme moitteettomuus monissa erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Tai sitten ei, mutta päivällä epäonnistumisia ei niinkään murehdita,

Kirjoittamalla voi kyseenalaistaa kaiken Kirjoittamalla voi osoittaa monen asian merkityksellisyyden ja tärkeyden Kirjoitus ammentaa voimaa kuolemattomuudestaan Se voi olla kaunista, rumaa, synkkää tai iloista, se voi olla mitä vain Rakastan itse kirjoittamista äärettömän paljon ja olen lähes kolmen vuoden ajan kirjoittanut viikoittain, tai useamminkin, joskus päivittäinkin. Se on ollut minulle äärettömän tärkeä voimavara aina. Nyt olen päättänyt osoittaa itselleni, että käytännöt ja tavat eivät ole ehdottomia. Että vaikka olen usean vuoden ajan tehnyt tietyllä tavalla: Laittanut kuulokkeet korvilleni, ja avannut blogin, lähtenyt tanssittamaan sormia näppäimistöllä, löytänyt omasta mielestäni kauniita ja ihmeellisiä paikkoja. Niin nyt näin joulun alla luovun kirjoittamisesta hetkeksi.   Käytäntöjen murtamisesta on ennekin seurannut uskomattomia asioita, ehkä tästäkin Seuraava, jo valmiina oleva vähän pidempi teksti - novelli - nimeltään " Aamutähti " ilmestyy 22.12

Valo tulee lupauksista jotka pidetään, toivon että tuut ne pitämään, muuten turhaa on huutaa mun perään pimeään Sinun läheisyytesi haluan oppia heräämään Kertoo aamulla miten kaikki tää on nii tärkeää Mutta joskus vaan tuntuu turhalta toiveitaan ääneen esittää Ja voi kun Traktorin renkaan jäljet kuuhun kulkisivat Maailmassa lämpöö ois ja kaikki toisensa syliin sulkisivat Lähtisivät aina kotiin  hymy huulillaan Ja  voi kun meillä ois aikaa enemmän Ehtisin purjehtia maailmanympäri vadelmaveneellä Laulaa yksin jossain missä Kukaan ymmärtäis ei sanaakaaan unohdetaan hetkeksi et maailma muuttuu Yhtenä päivänä sanottaisiin läheiselle miltä tuntuu Ei kaikkii muutoksii tarvii tottuu mut nii vaa aina Rakastuu Valo tulee lupauksista jotka pidetään, lupasit tänään jäädä luokseni lepäämään Siis mun viereen jäää Eikö tarvii pelätä enää, me voidaan kahdestaan yöt selättää Mulla ja sulla vain yksi oikee lupaus on, enkä aio enää osaltani jäädä empimään Sut haluaan pitää ja taa

Yksinäisyys valuu ymmärryksestäsi Niin kuin jäätelö kädellesi Miten voi olla liikaa ja liian vähän Ja jos kaataisi oman juoman toisen lasiin Olisi se surua, kylmää ja herkkää, lopulta tahmeaa Ja se aiheuttaisi toiselle huonon olon Viiltävän sahalaitaisen päänsäryn Pelkäät liikaa Etkä voi pelata avoimin kortein Et paljastaa vatsaa Et sen pehmeintä lämpimintä kohtaa Jää sisälläsi sanoo että jäisit tyhjillesi Ilman mitään Ja siksi unohdat hymyilyn