Joulutauko ja Aamutähti
Kirjoittamalla voi kyseenalaistaa kaiken
Kirjoittamalla voi osoittaa monen asian merkityksellisyyden ja tärkeyden
Kirjoitus ammentaa voimaa kuolemattomuudestaan
Se voi olla kaunista, rumaa, synkkää tai iloista, se voi olla mitä vain
Rakastan itse kirjoittamista äärettömän paljon ja olen lähes kolmen vuoden ajan kirjoittanut viikoittain, tai useamminkin, joskus päivittäinkin. Se on ollut minulle äärettömän tärkeä voimavara aina. Nyt olen päättänyt osoittaa itselleni, että käytännöt ja tavat eivät ole ehdottomia. Että vaikka olen usean vuoden ajan tehnyt tietyllä tavalla: Laittanut kuulokkeet korvilleni, ja avannut blogin, lähtenyt tanssittamaan sormia näppäimistöllä, löytänyt omasta mielestäni kauniita ja ihmeellisiä paikkoja. Niin nyt näin joulun alla luovun kirjoittamisesta hetkeksi.
Käytäntöjen murtamisesta on ennekin seurannut uskomattomia asioita, ehkä tästäkin
Seuraava, jo valmiina oleva vähän pidempi teksti - novelli - nimeltään "Aamutähti" ilmestyy 22.12
Ensimmäisen kerran luettuani ääneen tuon tekstin päädyin vollottamaan, mikä kertoo lähinnä siitä, että tuo kyseinen novelli on äärimmäisen henkilökohtainen.
Se kertoo minun ja läheisen ystäväni ihmissuhteen synnystä, muovautumisesta, ja tapahtumista, jotka ympärillämme ovat useamman vuoden aikana pyörineet. Monet näistä tapahtumista ovat olleet hyvinkin traagisia ja surullisia, mutta niin kuin kaikkiin ystävyyssuhteisiin, sisältyy tähänkin paljon todella onnellisia ja rakkaita muistoja. Suuri kiitos kuuluu Chisulle, jonka biisi "Yksinäisen keijun tarina" toimi suurena inspiraation lähteenä koko novelliin.
Tarinan keskiössä olevaan Saraan pääsee tutustumaan blogissani mainittuna ajankohtana.
Hyvää joulun odotusta jokaiselle!
Kuka nyt oikeasti lopettaisi tuollaiseen typerään toivotukseen tekstinsä.
Kirjoittamalla voi osoittaa monen asian merkityksellisyyden ja tärkeyden
Kirjoitus ammentaa voimaa kuolemattomuudestaan
Se voi olla kaunista, rumaa, synkkää tai iloista, se voi olla mitä vain
Rakastan itse kirjoittamista äärettömän paljon ja olen lähes kolmen vuoden ajan kirjoittanut viikoittain, tai useamminkin, joskus päivittäinkin. Se on ollut minulle äärettömän tärkeä voimavara aina. Nyt olen päättänyt osoittaa itselleni, että käytännöt ja tavat eivät ole ehdottomia. Että vaikka olen usean vuoden ajan tehnyt tietyllä tavalla: Laittanut kuulokkeet korvilleni, ja avannut blogin, lähtenyt tanssittamaan sormia näppäimistöllä, löytänyt omasta mielestäni kauniita ja ihmeellisiä paikkoja. Niin nyt näin joulun alla luovun kirjoittamisesta hetkeksi.
Käytäntöjen murtamisesta on ennekin seurannut uskomattomia asioita, ehkä tästäkin
Seuraava, jo valmiina oleva vähän pidempi teksti - novelli - nimeltään "Aamutähti" ilmestyy 22.12
Ensimmäisen kerran luettuani ääneen tuon tekstin päädyin vollottamaan, mikä kertoo lähinnä siitä, että tuo kyseinen novelli on äärimmäisen henkilökohtainen.
Se kertoo minun ja läheisen ystäväni ihmissuhteen synnystä, muovautumisesta, ja tapahtumista, jotka ympärillämme ovat useamman vuoden aikana pyörineet. Monet näistä tapahtumista ovat olleet hyvinkin traagisia ja surullisia, mutta niin kuin kaikkiin ystävyyssuhteisiin, sisältyy tähänkin paljon todella onnellisia ja rakkaita muistoja. Suuri kiitos kuuluu Chisulle, jonka biisi "Yksinäisen keijun tarina" toimi suurena inspiraation lähteenä koko novelliin.
Tarinan keskiössä olevaan Saraan pääsee tutustumaan blogissani mainittuna ajankohtana.
Hyvää joulun odotusta jokaiselle!
Kuka nyt oikeasti lopettaisi tuollaiseen typerään toivotukseen tekstinsä.
Kommentit
Lähetä kommentti