Vihellän niin kuin pohjoistuuli puhaltaa - Suuri sota on syttynyt minun ja perhosten välille - Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin - Ilman sinua saatana paiskoo huonekaluja autiossa talossa ja riehuu sisälläni - Tuokio, Tokyo - Pakeneminen, vapaus - Valkoinen - Avonaisesta kahvipannusta nousee kiemurtelevaa höyryä. Kahvia on hyvin vähän jäljellä, mutta levy on yhä päällä. Tuo tilkka on tärkeää pitää lämpimänä. Kukaan ei kuitenkaan aio juoda sitä. Tasaisin väliajoin kahvinkeitin pitää surisevaa ääntä, joka loppuu naksahtaen.    Jääkaappi hurisee vieressä tasaisesti, kuin höyrylaiva. Seinällä lyö kello, joka ei ole missään ajassa. Tai varmasti on jossain. Mutta kellotaulun näyttämät lukemat ovat jonkun toisen paikan aikaa. Jonkun paikan, jota ei ole oikeasti olemassa sellaiselle, joka katsoo kelloa täällä.  Silti varmasti jossain kello lyö samaa aikaa, kuin tässä pysähtyneessä keittiössä. Tuo kello, joka on ke

Kuvittelen kauppakeskukset tyhjiksi kadut autioiksi tahdon kuunnella hiljaisuutta vain jotta kuulisin askeleesi kun saavut luokseni lumisateessa, auringonpaisteessa yössä, tai laulujemme soidessa olet missä vain valossa kaunein kaikista voisinpa rakentaa sinulle kodin unelmista täydellisen hetken rauhasta ja rakkaudesta hetki silmissäsi on tähdenlento taivaalta itkenyt oon vuokses, mut silti kohti sua taivallan siihen on syy, olin mä sitten missä tahansa maailmalla  ketään en oo halunnut niin kuin sua nyt täytyy vaan uskoa ett mahdollista on yhä seurata äänesi kutsua ja eteenpäin katsoa yhä on mahdollista rakastua ja tehdä tästä satua ollaan me taidettu monta kertaa kaatua on ollu vaikeaa joskus kotiin saapua miettien et siellä jossain kaipaat just mun lämpöä ja apua on ollu matka välillämme ankara maannu sängyllä ja miettiny miten kaukana mut kun annan sydämen laukata en enää pelkää odottaa tiedän et maailmamme vielä kohtaa anna mun tän kerran

Pieni tyttö taapertaa paljain jaloin pitkin autiota hiekkarantaa. Hänen vauhtinsa on ikäisekseen nopea. Vihreän söötin leningin helmat lepattavat merituulessa, ja pinkeänä kummukkaan vatsan kohdalla leningissä komeilee iso hymyilevä norsu. Tytön hiukset ovat sekoitus auringon vaaleaa, ja varjojen vaaleanruskeaa. Tytöllä on keskittynyt ilme kasvoillaan. Hän tuntee kuinka meri astuu häntä päin. Kuinka se on viekas suuri ja mahtava. Kuinka viileät aallot tavoittelevat tytön paljaita vaaleita jalkoja, ja tuuli himoitsee häntä omakseen puuskillaan. Äiti luonto on omistushaluinen. Mustasukkainen, ylpeä ja impulsiivinen. Rantatörmä ei ole kovinkaan leveä. Myrskyn aikaan aallot ylettävät liukumaan lyhyen hiekkaosuuden läpi, aina aluskasvillisuuden ja puiden sekaan. Aurinko porottaa taivaalta. Lokit ovat kuolleet maisemasta taivaanrannan taa. Aaltojen kohinan ja tuulen huminan keskeyttää terävä pieni kiljaisu. Tyttö nostaa jalkansa hiekalta. Se on veren ja hiekan sekainen. Kohdassa missä ty

Mitä ajattelee hän Joka ensimmäisen kerran avaa silmänsä Ja näkee