Hyvä sää, no mis , kuunnellaa sydän äänii täl, siks, et sais maailmasta selvää, juoppohullunpäiväkirja, ollaa hiljaa, jotta jokane ois joskus, tuulta ja viimaa, tuntemuksemme kiivaat, ei viinaa, neiti antaa välil vähä siimaa, ja välillä ei laisinkaa, feelaan, maistiaisii mansikkapellot, miten saisinkaa, kauneude ylvää pysymää, ilma sapiskaa, karataa kahdestaa, päiväntasaaja onnee tasaamaa, tai lempee uudestaa kasaamaa, rannalta hiekkaa, värikkäit kivii, viekkaan hymyilen sulle, tää on nyt Hyväksytää Kohta nähää ettei kukaa tee mitää Pysähytää Mut koskaa voi luottaa et toine pysähtyy Kanssa sun Jokuu pitää parempana, toine tuntee sen takii olevansa alempana, alulle pannaa, ja pannusta teetä, ku luen uutisii haudon usei viulusanoi eli veetä, en teetä, en syytä, mut niin paljo tapahtuu syyttä, mulle kaikkee yritetää myydä, en oo ostettavissa, vaan syypää, monii mielipiteisii, pidän omistani, älä ala liikaa verta vertailee, kertaa kerta kiellon päälle, ja hyvii biisei uudestaa lähe

Arvatkaa mitä yhteistä on kultaselonnil ja Suomen pääministeril? Molemmat kirjottaa blogitekstin kun haluaa tuomita uusnatsien tekemän murhan!

aina kai pitäs miettii mite voi vähän paremmi elää, ei kenenkää maailmaa halveksia enää, kysellä perää, kai vai tai tarttuu huivist, yhes mennää, sen nään, keskellä lehtie, mihi tahansa ehtie, vetistelle kun ei enää helle, käy meille peremmälle, monia muutoksia ihmisille, avatkaa ikkunoit, se tuuletus tekee hyvää, ehkä jonain päivänä ovet auki, uskoo niin talvee ku kesää, vuorata ku karhu lämpimää talvipesää, tarvii enemmä tuntee ja enemmän elää koti iltoja, niin monia kertoja, haluun sulle kertoa meidän täytyy erota, et voi erottaa miten paljon tarviin palata kerran taas sun syksyys askeleet, ne kevyenä, olla hymyilevänä, pelätä ei sitä, mitä tuo tuleva, tänään mitä sattuu olemaa, huomenna on jotain korkeemmal, ja taas tavata halutaa, juttuja salataa, lehti sateesee karataa, varistellaa pois neulasii ja ei oleteta et surua täällä paljo koetaa, hoetaa moikkaa, ei tarvii huippaa, ku ymmärrä ei, jos ei takasi kuittaa, ku ei vaan oo mitää sua vastaa, miksei vaa voi rakastaa, ja elää

Kirkkaasti silmissäsi veriset vaatteet. Toiveina kuolleina. Unina tuskaisina. Seuraavat, kuin varjo, kuolematta, etsien heikkouttasi, syöden hetkistäsi ilon, nakertaen hymystäsi terän ja saat vain anella sen edessä, eikä se kuuntele. Säälimättömästi se repii taloasi, lauta laudalta, niitä rapistuneita valkoiseksi maalattuja, naula naulalta, ja nuo naulat kiertyvät sieluusi hitaasti, mutta etenevät varmasti, niin että kuka vain kavahtaisi ja itseään satuttaisi jos ymmärtäisi. Mutta ei ymmärrä. Sillä sydämesi tuhkan alla sykkii, ymmärtäen paljon enemmän kuin mitä näkee. Pikkukivet pomppivat auringossa, kun yrität riistää itsesi vapaaksi. Hapuilet käsilläsi kättä, johon tarttua, jonka ote ei petä. Sydämesi hakkaa pelosta. Juokset alastomana pakoon kotitaloasi. Sitä, josta on revitty lautoja. Näet auringon, toivot että se voisi olla olemassa aina. Itkien kompastut ja kaadut. Ihosi kuiskailee tuskasta, halusta luovuttaa. Kyynel vierii poskellesi mutta annat sen tapahtua. Suljet silmiäsi.

Hellleelelleleelleee lee leee Wou mistä sitä alottas, ollu ulkoilma ku taivas, fiiliksii sadottai, joku juomansa kadottaa, mut ei tuu pelottaa, ei ees hyttyset tunnelmaa velottaa, vaa myöhäne ilta ja kipinät ne pomppii, ollu juoksuu ja kisaa, alkaa pikkuhiljaa oppii, mennäänkö lappii, unelmoidaa maailma tappii, pilvet purjehtii, nii, pillit vinos, kiitos ja kuulemii, saan soutaa, ei huovata tarvii, huomata varmin, eli ilo, kesän palo, mun rinnassani nii kuumana, sanotan nurmikon, elävänä kuunnellaa, kuinka linnut huutaa, meiä grilli täynnä, jätä jälkesi, kesä näyttää tältä, lämpömittarit ne vaa kilpaa halkeilee, täytyy totee et kai tääl  tarkenee Jou ja hyvi menee edellee, etenee Juhannus, vettä menee vaa kiukaalle, olo tuntuu sanoinkuvaamattoman rikkaalle, jotkut pakkailee, meillä vaa haikaile, aikailee tahalllaa, venee perässä makoilee, availee tölkkei, avaimii ei tarvii, mökkei maailmassa miljoona, en luopuis omastani ees miljoonal, tän auringon alla, jalat verannalla, hiljaa

muhun kosket, kuljenko kauemmas vaiko sua kohden                                                                                        hahmota en, mut niin kaunis oot  taas ihmiset ovat kiinni toisiltaan, vaikka lähellä läheistä lehdissä kahlataan  olen tiellä synkkänä, sydäntäni liikuttaa,  muistot siellä syvään, sulle yhä                                                                                    nyt ja ainiaan  emme toisiamme ymmärrä, ja hiljaisuus on ympyrä, sitä mä kierrän                                                                   katkerassa ikävässäni tietämättä minne meen  erota ei kumpikaan, ei tiedetä miten jatketaan, iltasin kaipaan vaa                                                   ja mietin voiko kaiken kokea uudestaan  tunteita tahdota omia, ei kuulu mikään kellekään, ja taas kuuluu kaikki, kun syleillään sen nään avaruudessa ajan, haluan pysäyttää, unohdan maailman, sen paikan, jossa tarkoitus on vain muita saavuttaa kestää voidaanko, m

Uutta vanhana, uudet kujeet nuorena, juttui vanhoja, on kallio täynnä kauniita paikkoja, kangaskassi mukana roikkuu, vastaan ostarin juopot sankarit hoippuu, helsingissä tuulee aina, luulee maailma, et oisin liikkellä vaa perjantaina, mut ei tänää soitan sun rappusi kelloa, vastapäisessä baarissa soitetaan helloa, ku tuut alas haluisin sulle kaiken kertoa, mut tartun vaan kätees ja sanon nyt mukanani oot, heijou klassine! Syksynä läpi puiston, ohi kahvilan, määränpäätämme tuskin aavistat Kerta laakista, super maagista Me mennää videovuokramoo Joo oo kuulit kyllä videovuokraamo Moni tyttöjänsä ympäri helsinkii käyttää, yrittää hymyilyttää, näyttää et kaikki hyvä miehe kriteetit täyttää, en sillee aio tyttööni säväyttää, kun on syksyne sää, värikästä lehdissä, määrittellää ootko myöhässä vai ehdiksä, mun kädessä pyöritää hetkissä, joustavat askeleet, ei puhettakaa stressistä, tiiän et oot messissä, vuokraamo kello kilahtaa eteisessä, luetaa kaseti takaata tekstejä, kotiin on sit v