kellastuta ei kahdestaan
aina kai pitäs miettii mite voi vähän paremmi elää, ei kenenkää maailmaa halveksia enää, kysellä perää, kai vai tai tarttuu huivist, yhes mennää, sen nään, keskellä lehtie, mihi tahansa ehtie, vetistelle kun ei enää helle, käy meille peremmälle, monia muutoksia ihmisille, avatkaa ikkunoit, se tuuletus tekee hyvää, ehkä jonain päivänä ovet auki, uskoo niin talvee ku kesää, vuorata ku karhu lämpimää talvipesää, tarvii enemmä tuntee ja enemmän elää
koti iltoja, niin monia kertoja, haluun sulle kertoa
meidän täytyy erota, et voi erottaa
miten paljon tarviin palata kerran taas sun syksyys
askeleet, ne kevyenä, olla hymyilevänä, pelätä ei sitä, mitä tuo tuleva, tänään mitä sattuu olemaa, huomenna on jotain korkeemmal, ja taas tavata halutaa, juttuja salataa, lehti sateesee karataa, varistellaa pois neulasii ja ei oleteta et surua täällä paljo koetaa, hoetaa moikkaa, ei tarvii huippaa, ku ymmärrä ei, jos ei takasi kuittaa, ku ei vaan oo mitää sua vastaa, miksei vaa voi rakastaa, ja elää sulassa sovussa, välil toisen kaulassa, vasta myöhään yöllä tyynyejen haudassa, paljon onnea kohdatessa, läpi syksysen kaupungin astellessa
koti iltoja, niin monia kertoja, haluun sulle kertoa
meidän täytyy erota, et voi erottaa
miten paljon tarviin palata kerran taas sun syksyys
kellastuta ei kahdestaan, sillä rakastan ruskaa, ja tärkeen pidän rustaa, siitä miltä täl hetkellä tunnetaa, hiljaa unohdetaa, rajat kadotetaan, taas olen vaa, katseet kohtaa
koti iltoja, niin monia kertoja, haluun sulle kertoa
meidän täytyy erota, et voi erottaa
miten paljon tarviin palata kerran taas sun syksyys
askeleet, ne kevyenä, olla hymyilevänä, pelätä ei sitä, mitä tuo tuleva, tänään mitä sattuu olemaa, huomenna on jotain korkeemmal, ja taas tavata halutaa, juttuja salataa, lehti sateesee karataa, varistellaa pois neulasii ja ei oleteta et surua täällä paljo koetaa, hoetaa moikkaa, ei tarvii huippaa, ku ymmärrä ei, jos ei takasi kuittaa, ku ei vaan oo mitää sua vastaa, miksei vaa voi rakastaa, ja elää sulassa sovussa, välil toisen kaulassa, vasta myöhään yöllä tyynyejen haudassa, paljon onnea kohdatessa, läpi syksysen kaupungin astellessa
koti iltoja, niin monia kertoja, haluun sulle kertoa
meidän täytyy erota, et voi erottaa
miten paljon tarviin palata kerran taas sun syksyys
kellastuta ei kahdestaan, sillä rakastan ruskaa, ja tärkeen pidän rustaa, siitä miltä täl hetkellä tunnetaa, hiljaa unohdetaa, rajat kadotetaan, taas olen vaa, katseet kohtaa
Kommentit
Lähetä kommentti