Vierailen ajatuksissani menneissä, tanssin jokaisessa hymyssä, yhtesissä hetkissä, niin paljo mahtunu matkalle kasvoja, tarkasti muistan useimmat, harvoje kohdalla viivyn pitkää, sillä hetki riittää, jotta taas muistan just sut, miten sä muhun katsoit, tai nauroit, ilmeeet vaihtuvat niin vauhil, mutta välillä jonki pysäytän ja tunnen rakkautta, musiikki auttaa, mua lentämään, muistamaan, missä milloinki ollu, vinossa ollu aina meikän merkkipaalut, mut ihmiset ympärillä kantanu pitkälle, ja joskus jos oot nähny mun kattovan pitkälle, oon vaa miettiny että teitä joskus muistelen, piirrän ympäristön ja ihmiset takasin, jokainen kun vasta oltas eilen nähty, ja vaikka näin muistellessani ette te mua nää, mut mun sydänt lämmittää näin lentää, ja tuntea et en oo teitä unohtanu, välil sokeudun maisemii, kunnes taas palaan henkäyksii, tyhjiin ilmeisiin, väsyneisiin, pilkallisiin, vihaisiin mutta ennen kaikkee iloisiin, ja mietin mitennii mä en muka aikamatkaa, vaik aika matkaa suoraan lävitseni

Kaksi leipää. Se on sopiva määrä aamiaiselle. Jos syö vain yhden leivän, tulee liian pian nälkä. Kolmen leivän syöminen taas olisi vaikeaa. En pidä aamuisin liiasta syömisestä. Kaksi leipää nököttävät vihreällä naarmuisella muovilautasella edessäni pöydällä. Leipien päällä on kalkkunaleikettä ja juustoa. En yleensä syö leikkeleitä leivän kanssa. Tänään syön. Pöydällä on myös höyryävä mehumuki: mustaherukkamehua. Vitamiinipitoista ja terveellistä. Sen juominen pitää flunssan loitolla. Kuitenkaan en osaa vielä keskittyä ruokaan, vaan mieli risteilee viime yön unessa. Siinä oli ollut hyökkäys. Hyökkäys kotia vastaan. Mietin ihmisen tarvetta turvapaikoille, ja ihmisten tarvetta suojella kotiaan. Mielenkiintoinen yhtälö. Mietiskelyni keskeytyy kun jokin musta lentää ikkunaan, josta katselen ulos. Säpsähdän. Tuijotan herkeämättä ikkunalasiin. Miten tuollainen musta kuoriainen selviää ulkona olevasta usean asteen pakkasesta. Hämmentävää. Pikimusta kuoriainen ottaa muutaman askeleen lasilla, j

Seireeni, tuot mut nousevaa säveleesee kiinni Hetkessä taas löydän vireeni Unohdan virheeni Oon tulessa kaikkialta Ja haluun palavasti viereesi Mut ei soi sireenit, uuu uu sä oot Ku seireeni Ilta pitkäks meni, taasss, mut mitäss sitä ku jaksetaa, illat poikien voittoa, taitoa, tietoa taidetta, pitki reittä kai vaitioloa, viittä, viiniä, sun hymy on enemmän ku kiitettävä, postaat kuvii, ja lennän niistä mun unelmiiin, kauas kauas kauas, ja en oo karannu laumast, vaan erilainen, onnea katoavan hetken, kaikes rauhas, taas mietin miten vain en, vielkää saa sua itelleni en, Mä oon ku side silmil beibi, mut tanssin sun pillin mukaaan, haa, nauraen koitan mennä joka suuntaan Seireeni, tuot mut nousevaa säveleesee kiinni Yhtäkkii löydän vireeni Unohdan virheeni Oon tulessa kaikkialta Ja haluun palavasti viereesi Mut ei soi sireenit, uuu uu sä oot Mulle seireeni Valaa vanno et, ja kaikki elää kauniimmi ku nii paljo hymyilet, nää palaset, mieleläni sulle kokoon, jos oisin v