Instagram sosiaalisessa vuorovaikutuksessa
Kaikki alkoi siitä kun luin Miki Liukkosen "O" romaanin, joka pureutuu erinomaisella tavalla nykyaikaan ja nykyihmiseen, esitellen ja eritellen erilaisia havaittavissa olevia tämän päivän ilmiöitä. Rupesin monien muiden asioiden ohella pohtimaan sosiaalista mediaa ja siihen liittyviä ongelmia sekä näkökulmia. Mitä pidämme itsestään selvyytenä? Miten sosiaalinen media vaikuttaa ajatteluumme? Entä identiteettiin? Tai mielialaan? Saadakseni paremman perspektiivin tähän kokonaisuuteen poistuin ensimmäistä kertaa lähes neljään vuoteen instagramista. Käyttäjätilini on ollut nyt poistettuna noin viiden kuukauden ajan. Ajattelin kirjoittaa pohdiskelevan tekstin aiheesta ja tekemistäni havainnoista, perustuen omiin kokemuksiini, ajatuksiini ja ymmärrykseeni. On siis huomioitava se, että tekstin perusta on hyvin "kokemusasiantuntijamainen" eikä näin ollen perustu mihinkään olemassa olevaan tutkimukseen, tai asiantuntija-analyysiin. Uskon kuitenkin että tiettyjä havaittavissa olevia asioita voidaan yleistää ainakin käsitteellisesti.
Käsittelen ensimmäisenä riippuvuutta ja omia kokemuksiani lopetettuani instagramin sekä snapchatin käytön. Sitten keskityn identiteetin ja sosiaalisen median moniulotteiseen suhteeseen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Kolmantena pohdin tulevaisuutta ja yksilöllistä kokemista. Loppuun yritän saada yksinkertaisella kyselyllä muiden ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä sosiaalisesta mediasta. Niitä voi toki ilmaista myös kommenteissa!
Riippuvuus
Perustavanlaatuinen taustaoletukseni on että sosiaalinen media, sen eri muodot: sovellukset, alustat ja sivustot, ovat jokaiselle yksilölle täysin oma merkitysmaailmansa. Ei voida sanoa, että ihminen joka käyttää esim instagramia päivittäin olisi rinnastettavissa ihmiseen, joka käyttää sitä ehkä kuukausittain tai harvemmin. Uskon että käyttämistiheys kertoo hyvinkin paljon sosiaalisen median merkityksestä yksittäiselle ihmiselle. Päivittäinen käyttö viittaa omalla tavallaan jopa riippuvuussuhteeseen, ja näin ollen sosiaalisen median vaikutuksetkin ovat tällaiselle ihmiselle huomattavasti syvempiä. Ihminen joka käyttää instagramia harvemmin (esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain), osoittaa jo tällä toiminnallaan, ettei anna suurta painoarvoa sosiaaliselle medialle, tai siellä olemisen merkitykselle. Tämä asia ei tietenkään ole yksiselitteinen. Ihminenhän voi olla jonkun aikaa rauhassa poissa sosiaalisesta mediasta, kunhan taustalla on tieto siitä, että hän kuitenkin pääsee halutessaan palaamaan sosiaalisen median pariin. Kiinnostava kohta onkin siinä, jos ihminen alkaa jonkun aikaa sosiaalisesta mediasta poissa oltuaan, tuntemaan ahdistusta tai tunnetta siitä että on jäänyt jostain paitsi. Tällainen tunne on omiaan, jos sosiaalisella medialla on suuri merkitys yksilölle. Silloin voidaan huomata, että ihminen kokee saavansa sosiaalisesta mediasta jotain mitä ei voi saada muualta. Ehkä tunnetta yhteenkuuluvuudesta tai ajan hermoilla olemisesta. Huomasin itse tämän vaikutuksen melko pian poistuttuani sekä Instagramista, että snapchatista. Tuntui ahdistavalla tavalla siltä että saatoin jäädä paitsi jostain hyvin tärkeästä, kun en päässytkään enää someen.
Toinen huomio, jonka tein melkein heti somet poistettuani oli, että rupesin pohtimaan unohtavatko ihmiset minut. Mieleeni nousi että nyt kun en ollut välillisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa sosiaalisen median kautta, he eivät enää pian muistaisi minua. Tämä kulminoitui jopa ajatuksena siitä miten minun persoonani vajoaisi pidemmän ajan jälkeen kokonaan unholaan ihmisten mielistä. Tämäkin ajatus oli ahdistava. Olettaen että voimme puhua riippuvuudesta sosiaalisen median käytön suhteen, näitä kahta oiretta (tunnetta siitä että jää jostain paitsi, sekä tunnetta siitä että ihmiset unohtavat) voitaisiin varsin yksiselitteisesti pitää jonkin asteisina vieroitusoireina.
Käytännön tasolla usein kun avasin puhelimen, rupesin täysin tiedostamattomasti hakemaan sormellani instagramin tai snapchatin kuvaketta. Kun niitä ei löytynyt näytöltä, valtasi mieleni ensimmäiseksi hämmennys. Hetken päästä vasta muistin, että olin poistanut sovellukset. Tämäkin kertoo tiedostamattomasta sosiaalisesta riippuvuudesta tai tarpeesta päästä selailemaan somea. Se oli minulla niin rutinisoitunut, että törmäsin useampaan kertaan tilanteeseen, jossa mieleni valtasi hämmennys kun en löytänytkään kännykkäni näytöltä sosiaalisen median kuvakkeita.
Identiteetti ja mieliala
Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni? Mietin tätä kysymystä paljon sinä aikana, kun olin poissa somesta. Joskus asian miettiminen tuntui itsestäänselvyyksien kertaukselta ja näin ollen turhalta, mutta huomasin tämänkin olevan jonkinasteinen reaktio siihen, että kysymys on moniselitteinen ja vaikea. Tuttuja käsitteitä monelle onkin ihanneminä ja muutenkin kiillotettu kuva itsestä sosiaalisessa mediassa. Ihminen pyrkii tiedostaen tai tiedostamatta luomaan itselleen jonkinlaista olemusta tai kuvaa sosiaaliseen mediaan. Yleensä tämä kuva voi näyttäytyä juuri sellaisena kaunistettuna versiona ihmisestä. Mielenkiintoista onkin miten tällainen superminä olemus sosiaalisessa mediassa vaikuttaa ihmiseen ja hänen käyttäytymiseensä. Pyrkiikö hän esimerkiksi toistamaan samoja hyvännäköisiksi havaittuja ilmeitä, tai asentoja myös todellisessa vuorovaikutustilanteessa? Muovautuuko tästä sosiaalisen median minästä, se mitä ihmisen pitäisi olla?
Toinen ehdottoman tärkeä elementti sosiaalisessa mediassa identiteetin kannalta on juuri sovelluksissa mahdollistettu vuorovaikutuksellisuus toisten ihmisten profiilien kanssa. Oman kokemuspohjani kautta tämä vuorovaikutuksellisuus on yhteydessä identiteetin lisäksi myös mielialaan.
Prosessi, jossa ollaan julkaisemassa kuvaa: Ihminen on nähnyt vaivaa kuvan eteen - erityisesti jos se on kuva omasta itsestä. On ehkä mietitty vaihtoehtoja ja risteilty eri kuvien välillä, ja mietitty mikä on paras. Myös kuvan muokkaamisen mahdollisuus on olemassa. Vaikka kuvanmuokkausta ei käytettäisikään, niin kuitenkin usein tullaan katsoneeksi miltä kuva voisi näyttää muokattuna, tai yleensäkin, voiko siitä saada vielä vaikuttavamman, hienomman tai persoonallisemman. Tällaisessa tilanteessa, kun ollaan julkaisemassa kuvaa, on ihminen jo aloittanut tietyn prosessin. Sosiaalisen median perusidea, joka usein saattaa puheen tasolla unohtua räikeänä itsestään selvyytenä, on sosiaalisuus. Kuvan julkaisemalla ihminen aina automaattisesti hakee jonkinasteista vuorovaikutusta ihmisiltä. Kuva voi olla poliittinen, provosoiva, viehättävä, synkkä tai informatiivinen. Oli kuva itsessään mikä tahansa, sillä kuitenkin haetaan- ja jos haetaan on väärä sana, niin odotetaan reaktiota muilta ihmisiltä.
Itse huomasin aikoinaan kuvaa julkaistessani muutaman asian. Juuri ennen kuvan julkaisua oli päällä jonkinasteinen jännitys. Tein varmisteluja, mietin vielä erilaisia tapoja, tai vaihtoehtoja esimerkiksi kuvatekstille jne. Tällainen vaihe oli täynnä hermostusta ja usein en päätynyt muuttamaan juuri mitään alkuperäisestä ideastani julkistamis-vaiheessa olevalle kuvalleni. Silti jonkinlainen jännitys leimasi hetkeä juuri ennen kuvan julkaisua. Levottomuutta ja ahdistustakin ilmeni. Katsoin useampaan kertaan kuvaa jota olin julkaisemassa, ja varmistin sen että siinä ei ollut mitään ylimääräistä, että se oli sellainen kun halusin, ja että se vieläkin miellytti omaa arvostelukykyäni ja silmääni. Jännitys kulminoitui hetkeen, jona kuvan julkaisin. Hetki julkaisun jälkeen kiihtymys kuvaan liittyen lieveni pieneksi hetkeksi. Kuvan jälkeen kiihtymys tuli kuitenkin takaisin erilaisena levottomuutena. Tykättäisiinkö kuvasta? Miten ihmiset mahdollisesti kommentoisivat sitä tai mitä ajattelisivat siitä?
Yleensä kuvan julkaisun jälkeen oli kaksi mahdollista toimimistapaa. Kierolla tavalla ne olivat taistele- tai pakene. Joko taistelin hermostusta ja levottomuutta vastaan, seuraten hetki hetkeltä minkälaisen vastaanoton kuva saisi. Tai sitten heti kuvan julkaisemisen jälkeen pyrin pakenemaan koko ajatusta siitä, että olin julkaisut kuvan: laitoin kännykän pois, aloin tekemään jotain muuta, yrittäen unohtaa koko asian.
Kuvan julkaisemisprosessiin siis liittyi minulla - joka olin suhteellisen aktiivinen sosiaalisessa mediassa - jo tässä vaiheessa huomattava määrä kiihtyneisyyttä, ahdistusta ja jopa jonkinasteista pelkoa. Juuri kyseisen prosessin aikana oltaisiin varmasti voitu mitata ja havaita monia fysiologisia ahdistuksen ja kiihtyneisyyden merkkejä (kuten sykkeen nousu).
Jokaisen kuvan kohdalla oli aina tietty aika - noin 10-24 tuntia, jonka sisällä suurin osa tykkäyksistä tuli. Tämän ajan jälkeen - tai sen aikana - alkoi tarkastelu ja arviointi siitä, miten hyvin kuva oli saavuttanut suosiota. Tykkäysten määrä heijasteli hyvää mielialaa ja itsetunnon puuskaa silloin, kun niitä oli paljon. Taas jos niitä oli vähemmän, tai vähän, rupesi miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Mikä oli mennyt pieleen? Oliko minussa vikaa vai muissa ihmisissä?
Usein sosiaalisen median käyttöä leimasi myös kiitollisuus ja katkeruus herkässä tasapainossa. Kiitollisuus valtasi mielen, kun tykkäyksiä oli paljon. Silloin tunnelma oli sellainen että: kyllä minäkin nyt tykkään näiden ihmisten kuvista, jotka tykkäsivät omista kuvistani. Tai jos tykkäyksiä oli odotettua vähemmän, oli vuorossa katkeruus. Usein tuli myös selailtua ihmisiä, jotka olivat tykänneet kuvasta, ja tämän pohjalta tein päätelmiä kenelle oli syytä osoittaa jatkossa kiitollisuutta tykkäyksien muodoissa ja kenelle taas osoittaa katkeruutta olemalla tykkäämättä hänen kuvistaan. Uskoisin että tällainen melko lapsellinen - minäkin, jos sinäkin, ajattelu leimaa hyvin pitkälti instagramin yleistä toimintaperiaatetta. Kaikissa tapauksissa ei ole tietenkään kyse tästä. Itse pyrin kamppailemaan tätä periaatetta vastaan silloin kun omistin instagramin, mutta huomasin silti usein ajattelevani tällä tavalla ja joskus toiminkin sen pohjalta.
Tykkäykset ja seuraajat, enemmän tai vähemmän, toimivat instagramin sosiaalisena pääomana. Voi olla ehkä vanhahtavaa puhua "suosituista". Termiä on käytetty kuitenkin paljon elokuvateollisuudessa sekä monissa sarjoissa ja siinä mielessä se on vieläkin elinvoimainen. Suosittu ihminen koulu-ympäristössä on sellainen, jota kaikki ihailevat, jonka kanssa halutaan viettää aikaa ja näyttäytyä, ja joka tietyllä tapaa on jopa hierarkisesti korkeammalla muita. Sosiaalisessa mediassa käytetään suomalaisessakin termistössä usein käsitettä "famous" tai "feimi". Käsite viittaa juuri siihen, että ihmisellä on paljon seuraajia ja hänen kuvansa keräävät paljon tykkäyksiä. On mahdollista, että seuraamalla tällaisia "feimejä" ihmisiä, yksittäinen henkilö saattaa muuttaa omaa instagram käyttäytymistään enemmän sellaiseksi, jonka on havainnut tuovan paljon tykkäyksiä ja seuraajia.
Yleisestikin voidaan ajatella, että "feedi" kertoo huomattavan paljon instagramin käyttäjästä, ja näin ihmisestä. Tietenkin on jollain tapaa loogista ajatella, että ihmisellä jolla on paljon kuvia erilaisten kaveriporukoiden kanssa, on enemmän kavereita, kun ihmisellä joka taas ei julkaise vastaavia kaveripotreetteja. Tilanne voi kuitenkin antaa valheellisen kuvan todellisuudesta. Monessakin mielessä pahimmillaan sosiaalisen median erilaiset piirteet voivat saada ihmisen arvioimaan itsensä huonommaksi, yksinäisemmäksi tai rumemmaksi kun muut ihmiset. Erilaiset riittämättömyyden tunteet ovat siis osaltaan arkipäivää sosiaalisen median maailmassa.
Yksilöllinen kokeminen ja tulevaisuus
Alussa totesin sosiaalisen median olevan "oma merkitysmaailmansa jokaiselle yksittäiselle käyttäjälle". Tällä tarkoitin juuri sitä, että erilaiset tapahtumat voivat näyttäytyä ihmiselle aivan eri tavoin. Siksi esimerkiksi äskettäin kuvaamani kuvan julkaisu prosessi ei ole yleistettävissä laajemmalle. Jollekin toiselle ihmiselle kuvan julkaisemisella ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa olemisella on aivan toisenlainen merkitys. Ei voida sanoa, että toinen merkitys on toista enemmän totta. Erilaiset merkitykset perustuvat aina ihmisen omiin kokemuksiin, jotka ovat sinällään arvokkaita ja tarkastelemisen arvoisia. Tarkoituksenani ei ollutkaan käsitellä tässä tekstissä yleismaallisia totuuksia, vaan tuoda tietynlaista näkökulmaa sosiaalisen mediaan.
Silti voidaan ajatella lähtökohtaisesti, että ihan niin kuin missä tahansa muussakin sosiaalisessa ympäristössä tai yhteisössä, myös sosiaalisessa mediassa ihminen haluaa olla arvostettu yhteisön jäsen. Tähän liittyy tiivisti se, miten kiinteästi ihminen kokee olevansa kytköksissä sosiaalisen mediaan. Olennaista on myös se kenen/keiden silmissä haluaa näyttää esimerkiksi hyvältä. Jos ihmiselle merkitsee erityisen paljon tykkäykset/seuraajat, ja hän ei tavoitakaan ihmisiä, joilta oli toivonut hyväksyntää, voi ihminen tällaisessa tilanteessa kokea itsensä hyvinkin arvottomaksi ja ulkopuoliseksi.
Itse aion pysyä poissa instagramista vielä määrittelemättömän ajan, mutta en näe sen pariin palaamista kokonaan pois suljettuna. Joillekin ihmisille oma toimintani voi näyttäytyä myös kompromissina, sillä rajasin tässä tekstissä sosiaalisen median käsitteen hyvin vahvasti instagramin ympärille. En ole kuitenkaan ollut poistuneena useista muista sovelluksista, jotka myös mielletään sosiaalisen median kanaviksi, ja joita en tässä tekstissä tarkemmin käsitellyt. Näistä esimerkkinä Facebook, ja whatsapp. Mielenkiintoista olisikin pohtia tarkemmin useamman sosiaalisen median kanavan yhteisvaikutusta, sillä harvoin ihmisen sosiaalisen median käyttö rajoittuu vain yhteen tiettyyn alustaan.
Koin myös positiivisia kokemuksia ajastani ilman instagramia ja snapchatia. Huomasin ikävöiväni ystäviäni paljon enemmän kuin silloin kun olin jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan somen kautta. Tämä tuotti yksinkertaisesti sen, että aidon ja välittömän vuorovaikutuksen tarve korostui, sosiaalisen median vuorovaikutuksen väistyttyä. Onkin mielenkiintoista millä tavalla some tyydyttää ihmisen luontaisia perustarpeita sosiaalisuuteen? Ja voiko se näin toimia myös syynä yksinäisyyden kokemiseen, kokemusten ollessa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sekalaiset ja monimerkitykselliset. Ne eivät välttämättä täytä edellä mainittuja sosiaalisia perustarpeita täysin, mutta silti ne saattavat täyttyä ehkä osittain, mikä johtaa ristiriitaisuuteen.
Itsestäni tuntui, että vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa jäi usein hyvin pintapuoliseksi, ja omalla tavalla etiketin mukaiseksi. Tieto siitä, että sadat ihmiset lukevat ja voivat reagoida kommenttiisi, joka jää pysyvästi jonkin asiayhteyden pariin, vaikutti ainakin omien kommenttieni sisältöön. Tuntuikin välillä, että instagramin avulla oli vaikea oikeasti tavoittaa ihmisiä henkilökohtaisesti, vaikka oltaisiinkin jo pidemmän aikaa tykätty toisien kuvista ja oltu näin vuorovaikutuksessa. Ihanneminää kiillottavia profiileja tuntui myös haastavalta lähestyä edes yksityisviestillä. Väkisinkin rupesi miettimään omaa sosiaalista pääomaa suhteutettuna toiseen. Tässäkin tilanteessa toteutui siis jonkin asteinen alemmuuskompleksi.
Sosiaalisella medialla on myös hyviä puolia, jotka jäivät tässä vähemmälle huomiolle. Sosiaalinen media on esimerkiksi erinomainen keino markkinoida itseään työelämää tai muuta tarkoitusta varten. Lisäksi sosiaalinen media on vaikuttamisen kanava, jossa on mahdollisuus tuoda oma äänensä kuuluville isommille ihmisjoukoille. Tietenkin tätä mahdollisuutta voi käyttää joko ns "hyvään tai pahaan". Myöskin ihmiset, joiden kanssa on vaikeaa olla muuten tekemisissä pidemmän etäisyyden takia, ovat sosiaalisen median kautta lähellä ja tavoitettavissa.
Käsittelen ensimmäisenä riippuvuutta ja omia kokemuksiani lopetettuani instagramin sekä snapchatin käytön. Sitten keskityn identiteetin ja sosiaalisen median moniulotteiseen suhteeseen ja vuorovaikutuksellisuuteen. Kolmantena pohdin tulevaisuutta ja yksilöllistä kokemista. Loppuun yritän saada yksinkertaisella kyselyllä muiden ihmisten kokemuksia ja mielipiteitä sosiaalisesta mediasta. Niitä voi toki ilmaista myös kommenteissa!
Riippuvuus
Perustavanlaatuinen taustaoletukseni on että sosiaalinen media, sen eri muodot: sovellukset, alustat ja sivustot, ovat jokaiselle yksilölle täysin oma merkitysmaailmansa. Ei voida sanoa, että ihminen joka käyttää esim instagramia päivittäin olisi rinnastettavissa ihmiseen, joka käyttää sitä ehkä kuukausittain tai harvemmin. Uskon että käyttämistiheys kertoo hyvinkin paljon sosiaalisen median merkityksestä yksittäiselle ihmiselle. Päivittäinen käyttö viittaa omalla tavallaan jopa riippuvuussuhteeseen, ja näin ollen sosiaalisen median vaikutuksetkin ovat tällaiselle ihmiselle huomattavasti syvempiä. Ihminen joka käyttää instagramia harvemmin (esimerkiksi viikoittain tai kuukausittain), osoittaa jo tällä toiminnallaan, ettei anna suurta painoarvoa sosiaaliselle medialle, tai siellä olemisen merkitykselle. Tämä asia ei tietenkään ole yksiselitteinen. Ihminenhän voi olla jonkun aikaa rauhassa poissa sosiaalisesta mediasta, kunhan taustalla on tieto siitä, että hän kuitenkin pääsee halutessaan palaamaan sosiaalisen median pariin. Kiinnostava kohta onkin siinä, jos ihminen alkaa jonkun aikaa sosiaalisesta mediasta poissa oltuaan, tuntemaan ahdistusta tai tunnetta siitä että on jäänyt jostain paitsi. Tällainen tunne on omiaan, jos sosiaalisella medialla on suuri merkitys yksilölle. Silloin voidaan huomata, että ihminen kokee saavansa sosiaalisesta mediasta jotain mitä ei voi saada muualta. Ehkä tunnetta yhteenkuuluvuudesta tai ajan hermoilla olemisesta. Huomasin itse tämän vaikutuksen melko pian poistuttuani sekä Instagramista, että snapchatista. Tuntui ahdistavalla tavalla siltä että saatoin jäädä paitsi jostain hyvin tärkeästä, kun en päässytkään enää someen.
Toinen huomio, jonka tein melkein heti somet poistettuani oli, että rupesin pohtimaan unohtavatko ihmiset minut. Mieleeni nousi että nyt kun en ollut välillisessä vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa sosiaalisen median kautta, he eivät enää pian muistaisi minua. Tämä kulminoitui jopa ajatuksena siitä miten minun persoonani vajoaisi pidemmän ajan jälkeen kokonaan unholaan ihmisten mielistä. Tämäkin ajatus oli ahdistava. Olettaen että voimme puhua riippuvuudesta sosiaalisen median käytön suhteen, näitä kahta oiretta (tunnetta siitä että jää jostain paitsi, sekä tunnetta siitä että ihmiset unohtavat) voitaisiin varsin yksiselitteisesti pitää jonkin asteisina vieroitusoireina.
Käytännön tasolla usein kun avasin puhelimen, rupesin täysin tiedostamattomasti hakemaan sormellani instagramin tai snapchatin kuvaketta. Kun niitä ei löytynyt näytöltä, valtasi mieleni ensimmäiseksi hämmennys. Hetken päästä vasta muistin, että olin poistanut sovellukset. Tämäkin kertoo tiedostamattomasta sosiaalisesta riippuvuudesta tai tarpeesta päästä selailemaan somea. Se oli minulla niin rutinisoitunut, että törmäsin useampaan kertaan tilanteeseen, jossa mieleni valtasi hämmennys kun en löytänytkään kännykkäni näytöltä sosiaalisen median kuvakkeita.
Identiteetti ja mieliala
Minkälaisen kuvan haluan antaa itsestäni? Mietin tätä kysymystä paljon sinä aikana, kun olin poissa somesta. Joskus asian miettiminen tuntui itsestäänselvyyksien kertaukselta ja näin ollen turhalta, mutta huomasin tämänkin olevan jonkinasteinen reaktio siihen, että kysymys on moniselitteinen ja vaikea. Tuttuja käsitteitä monelle onkin ihanneminä ja muutenkin kiillotettu kuva itsestä sosiaalisessa mediassa. Ihminen pyrkii tiedostaen tai tiedostamatta luomaan itselleen jonkinlaista olemusta tai kuvaa sosiaaliseen mediaan. Yleensä tämä kuva voi näyttäytyä juuri sellaisena kaunistettuna versiona ihmisestä. Mielenkiintoista onkin miten tällainen superminä olemus sosiaalisessa mediassa vaikuttaa ihmiseen ja hänen käyttäytymiseensä. Pyrkiikö hän esimerkiksi toistamaan samoja hyvännäköisiksi havaittuja ilmeitä, tai asentoja myös todellisessa vuorovaikutustilanteessa? Muovautuuko tästä sosiaalisen median minästä, se mitä ihmisen pitäisi olla?
Toinen ehdottoman tärkeä elementti sosiaalisessa mediassa identiteetin kannalta on juuri sovelluksissa mahdollistettu vuorovaikutuksellisuus toisten ihmisten profiilien kanssa. Oman kokemuspohjani kautta tämä vuorovaikutuksellisuus on yhteydessä identiteetin lisäksi myös mielialaan.
Prosessi, jossa ollaan julkaisemassa kuvaa: Ihminen on nähnyt vaivaa kuvan eteen - erityisesti jos se on kuva omasta itsestä. On ehkä mietitty vaihtoehtoja ja risteilty eri kuvien välillä, ja mietitty mikä on paras. Myös kuvan muokkaamisen mahdollisuus on olemassa. Vaikka kuvanmuokkausta ei käytettäisikään, niin kuitenkin usein tullaan katsoneeksi miltä kuva voisi näyttää muokattuna, tai yleensäkin, voiko siitä saada vielä vaikuttavamman, hienomman tai persoonallisemman. Tällaisessa tilanteessa, kun ollaan julkaisemassa kuvaa, on ihminen jo aloittanut tietyn prosessin. Sosiaalisen median perusidea, joka usein saattaa puheen tasolla unohtua räikeänä itsestään selvyytenä, on sosiaalisuus. Kuvan julkaisemalla ihminen aina automaattisesti hakee jonkinasteista vuorovaikutusta ihmisiltä. Kuva voi olla poliittinen, provosoiva, viehättävä, synkkä tai informatiivinen. Oli kuva itsessään mikä tahansa, sillä kuitenkin haetaan- ja jos haetaan on väärä sana, niin odotetaan reaktiota muilta ihmisiltä.
Itse huomasin aikoinaan kuvaa julkaistessani muutaman asian. Juuri ennen kuvan julkaisua oli päällä jonkinasteinen jännitys. Tein varmisteluja, mietin vielä erilaisia tapoja, tai vaihtoehtoja esimerkiksi kuvatekstille jne. Tällainen vaihe oli täynnä hermostusta ja usein en päätynyt muuttamaan juuri mitään alkuperäisestä ideastani julkistamis-vaiheessa olevalle kuvalleni. Silti jonkinlainen jännitys leimasi hetkeä juuri ennen kuvan julkaisua. Levottomuutta ja ahdistustakin ilmeni. Katsoin useampaan kertaan kuvaa jota olin julkaisemassa, ja varmistin sen että siinä ei ollut mitään ylimääräistä, että se oli sellainen kun halusin, ja että se vieläkin miellytti omaa arvostelukykyäni ja silmääni. Jännitys kulminoitui hetkeen, jona kuvan julkaisin. Hetki julkaisun jälkeen kiihtymys kuvaan liittyen lieveni pieneksi hetkeksi. Kuvan jälkeen kiihtymys tuli kuitenkin takaisin erilaisena levottomuutena. Tykättäisiinkö kuvasta? Miten ihmiset mahdollisesti kommentoisivat sitä tai mitä ajattelisivat siitä?
Yleensä kuvan julkaisun jälkeen oli kaksi mahdollista toimimistapaa. Kierolla tavalla ne olivat taistele- tai pakene. Joko taistelin hermostusta ja levottomuutta vastaan, seuraten hetki hetkeltä minkälaisen vastaanoton kuva saisi. Tai sitten heti kuvan julkaisemisen jälkeen pyrin pakenemaan koko ajatusta siitä, että olin julkaisut kuvan: laitoin kännykän pois, aloin tekemään jotain muuta, yrittäen unohtaa koko asian.
Kuvan julkaisemisprosessiin siis liittyi minulla - joka olin suhteellisen aktiivinen sosiaalisessa mediassa - jo tässä vaiheessa huomattava määrä kiihtyneisyyttä, ahdistusta ja jopa jonkinasteista pelkoa. Juuri kyseisen prosessin aikana oltaisiin varmasti voitu mitata ja havaita monia fysiologisia ahdistuksen ja kiihtyneisyyden merkkejä (kuten sykkeen nousu).
Jokaisen kuvan kohdalla oli aina tietty aika - noin 10-24 tuntia, jonka sisällä suurin osa tykkäyksistä tuli. Tämän ajan jälkeen - tai sen aikana - alkoi tarkastelu ja arviointi siitä, miten hyvin kuva oli saavuttanut suosiota. Tykkäysten määrä heijasteli hyvää mielialaa ja itsetunnon puuskaa silloin, kun niitä oli paljon. Taas jos niitä oli vähemmän, tai vähän, rupesi miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Mikä oli mennyt pieleen? Oliko minussa vikaa vai muissa ihmisissä?
Usein sosiaalisen median käyttöä leimasi myös kiitollisuus ja katkeruus herkässä tasapainossa. Kiitollisuus valtasi mielen, kun tykkäyksiä oli paljon. Silloin tunnelma oli sellainen että: kyllä minäkin nyt tykkään näiden ihmisten kuvista, jotka tykkäsivät omista kuvistani. Tai jos tykkäyksiä oli odotettua vähemmän, oli vuorossa katkeruus. Usein tuli myös selailtua ihmisiä, jotka olivat tykänneet kuvasta, ja tämän pohjalta tein päätelmiä kenelle oli syytä osoittaa jatkossa kiitollisuutta tykkäyksien muodoissa ja kenelle taas osoittaa katkeruutta olemalla tykkäämättä hänen kuvistaan. Uskoisin että tällainen melko lapsellinen - minäkin, jos sinäkin, ajattelu leimaa hyvin pitkälti instagramin yleistä toimintaperiaatetta. Kaikissa tapauksissa ei ole tietenkään kyse tästä. Itse pyrin kamppailemaan tätä periaatetta vastaan silloin kun omistin instagramin, mutta huomasin silti usein ajattelevani tällä tavalla ja joskus toiminkin sen pohjalta.
Tykkäykset ja seuraajat, enemmän tai vähemmän, toimivat instagramin sosiaalisena pääomana. Voi olla ehkä vanhahtavaa puhua "suosituista". Termiä on käytetty kuitenkin paljon elokuvateollisuudessa sekä monissa sarjoissa ja siinä mielessä se on vieläkin elinvoimainen. Suosittu ihminen koulu-ympäristössä on sellainen, jota kaikki ihailevat, jonka kanssa halutaan viettää aikaa ja näyttäytyä, ja joka tietyllä tapaa on jopa hierarkisesti korkeammalla muita. Sosiaalisessa mediassa käytetään suomalaisessakin termistössä usein käsitettä "famous" tai "feimi". Käsite viittaa juuri siihen, että ihmisellä on paljon seuraajia ja hänen kuvansa keräävät paljon tykkäyksiä. On mahdollista, että seuraamalla tällaisia "feimejä" ihmisiä, yksittäinen henkilö saattaa muuttaa omaa instagram käyttäytymistään enemmän sellaiseksi, jonka on havainnut tuovan paljon tykkäyksiä ja seuraajia.
Yleisestikin voidaan ajatella, että "feedi" kertoo huomattavan paljon instagramin käyttäjästä, ja näin ihmisestä. Tietenkin on jollain tapaa loogista ajatella, että ihmisellä jolla on paljon kuvia erilaisten kaveriporukoiden kanssa, on enemmän kavereita, kun ihmisellä joka taas ei julkaise vastaavia kaveripotreetteja. Tilanne voi kuitenkin antaa valheellisen kuvan todellisuudesta. Monessakin mielessä pahimmillaan sosiaalisen median erilaiset piirteet voivat saada ihmisen arvioimaan itsensä huonommaksi, yksinäisemmäksi tai rumemmaksi kun muut ihmiset. Erilaiset riittämättömyyden tunteet ovat siis osaltaan arkipäivää sosiaalisen median maailmassa.
Yksilöllinen kokeminen ja tulevaisuus
Alussa totesin sosiaalisen median olevan "oma merkitysmaailmansa jokaiselle yksittäiselle käyttäjälle". Tällä tarkoitin juuri sitä, että erilaiset tapahtumat voivat näyttäytyä ihmiselle aivan eri tavoin. Siksi esimerkiksi äskettäin kuvaamani kuvan julkaisu prosessi ei ole yleistettävissä laajemmalle. Jollekin toiselle ihmiselle kuvan julkaisemisella ja yleensäkin sosiaalisessa mediassa olemisella on aivan toisenlainen merkitys. Ei voida sanoa, että toinen merkitys on toista enemmän totta. Erilaiset merkitykset perustuvat aina ihmisen omiin kokemuksiin, jotka ovat sinällään arvokkaita ja tarkastelemisen arvoisia. Tarkoituksenani ei ollutkaan käsitellä tässä tekstissä yleismaallisia totuuksia, vaan tuoda tietynlaista näkökulmaa sosiaalisen mediaan.
Silti voidaan ajatella lähtökohtaisesti, että ihan niin kuin missä tahansa muussakin sosiaalisessa ympäristössä tai yhteisössä, myös sosiaalisessa mediassa ihminen haluaa olla arvostettu yhteisön jäsen. Tähän liittyy tiivisti se, miten kiinteästi ihminen kokee olevansa kytköksissä sosiaalisen mediaan. Olennaista on myös se kenen/keiden silmissä haluaa näyttää esimerkiksi hyvältä. Jos ihmiselle merkitsee erityisen paljon tykkäykset/seuraajat, ja hän ei tavoitakaan ihmisiä, joilta oli toivonut hyväksyntää, voi ihminen tällaisessa tilanteessa kokea itsensä hyvinkin arvottomaksi ja ulkopuoliseksi.
Itse aion pysyä poissa instagramista vielä määrittelemättömän ajan, mutta en näe sen pariin palaamista kokonaan pois suljettuna. Joillekin ihmisille oma toimintani voi näyttäytyä myös kompromissina, sillä rajasin tässä tekstissä sosiaalisen median käsitteen hyvin vahvasti instagramin ympärille. En ole kuitenkaan ollut poistuneena useista muista sovelluksista, jotka myös mielletään sosiaalisen median kanaviksi, ja joita en tässä tekstissä tarkemmin käsitellyt. Näistä esimerkkinä Facebook, ja whatsapp. Mielenkiintoista olisikin pohtia tarkemmin useamman sosiaalisen median kanavan yhteisvaikutusta, sillä harvoin ihmisen sosiaalisen median käyttö rajoittuu vain yhteen tiettyyn alustaan.
Koin myös positiivisia kokemuksia ajastani ilman instagramia ja snapchatia. Huomasin ikävöiväni ystäviäni paljon enemmän kuin silloin kun olin jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa heidän kanssaan somen kautta. Tämä tuotti yksinkertaisesti sen, että aidon ja välittömän vuorovaikutuksen tarve korostui, sosiaalisen median vuorovaikutuksen väistyttyä. Onkin mielenkiintoista millä tavalla some tyydyttää ihmisen luontaisia perustarpeita sosiaalisuuteen? Ja voiko se näin toimia myös syynä yksinäisyyden kokemiseen, kokemusten ollessa sosiaalisesta vuorovaikutuksesta sekalaiset ja monimerkitykselliset. Ne eivät välttämättä täytä edellä mainittuja sosiaalisia perustarpeita täysin, mutta silti ne saattavat täyttyä ehkä osittain, mikä johtaa ristiriitaisuuteen.
Itsestäni tuntui, että vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa jäi usein hyvin pintapuoliseksi, ja omalla tavalla etiketin mukaiseksi. Tieto siitä, että sadat ihmiset lukevat ja voivat reagoida kommenttiisi, joka jää pysyvästi jonkin asiayhteyden pariin, vaikutti ainakin omien kommenttieni sisältöön. Tuntuikin välillä, että instagramin avulla oli vaikea oikeasti tavoittaa ihmisiä henkilökohtaisesti, vaikka oltaisiinkin jo pidemmän aikaa tykätty toisien kuvista ja oltu näin vuorovaikutuksessa. Ihanneminää kiillottavia profiileja tuntui myös haastavalta lähestyä edes yksityisviestillä. Väkisinkin rupesi miettimään omaa sosiaalista pääomaa suhteutettuna toiseen. Tässäkin tilanteessa toteutui siis jonkin asteinen alemmuuskompleksi.
Sosiaalisella medialla on myös hyviä puolia, jotka jäivät tässä vähemmälle huomiolle. Sosiaalinen media on esimerkiksi erinomainen keino markkinoida itseään työelämää tai muuta tarkoitusta varten. Lisäksi sosiaalinen media on vaikuttamisen kanava, jossa on mahdollisuus tuoda oma äänensä kuuluville isommille ihmisjoukoille. Tietenkin tätä mahdollisuutta voi käyttää joko ns "hyvään tai pahaan". Myöskin ihmiset, joiden kanssa on vaikeaa olla muuten tekemisissä pidemmän etäisyyden takia, ovat sosiaalisen median kautta lähellä ja tavoitettavissa.
Snapchatissa toteutettu kysely
'
Ajattelin tätä tekstiä tehdessäni, että olisi hauska kuulla myös muiden (lähinnä nuorten) ajatuksia, mielipiteitä ja kokemuksia sosiaalisesta mediasta. Toteutin tämän idean lähettämällä snapchatissa lähes kaikille kontaktilleni kyselyn, jossa tiedustelin heiltä asioista sosiaaliseen mediaan liittyen. Osa saamistani vastauksista oli todella hyviä. Ne toivat mukaan juuri uudenlaisia näkökulmia, joita olin toivonutkin. Toiset kommentit taas olivat lyhyitä, mutta ytimekkäitä!
Kiitos kaikille vastanneille/kommentoineille vielä kerran. Arvostan! Laitan alle kommentteja/pointteja, joita minulle lähetettiin (hiukan muokattuina).
" Hyvä tietyl taval , mut kuiteski huono, jos ei muuta elämää ku sosiaaline media."
"Ei huonoja kokemuksia"
"Kaikki on paremman näkösiä. En tykkää seuraaja/tykkääjä geimistä"
"En käytä ig:tä kun meemien kattomiseen, muute tulee paha mieli"
"Mä en tykkää ollenkaa somen olemassa olosta, enkä siitä kuinka kauan vietän siel aikaa. halusin tehä muutosta ja niin aattelin tehdä, mut sen salee tiiän etten vois kokonaan poistua"
"sosiaalinen media - vittu mitä paskaa. - Turska2k18"
"En ymmärrä miks annetaa erinlaine kuva kun mitä oikeesti on"
"Hyvä sitä kautta että pystyy pitää yhteyttä niihin, jotka asuu ulkomailla"
"Nuoret käyttävät hyväksi. Ketään ei pitäisi kiinnostaa kuinka paljon seuraajia ihmisellä on"
"Some on perseestä, mutta oon addikti.. - Ellamarierika"
"Must tuntuu et tosi monet just arvostelee ihmisii somes. Oon ite ainaki törmänny siihe et jos on tutustunu johonki ni sit esim jos on nähny jossain liven, ni sielt melkee aina on tullu et näytän tosi erilaiselt tai sillee. Tosi monil on ennakkoluuloi toisist ihmisist, kelaa et on tietynlaine, ja sit ny ite törmänny siihe et mun kuvii haukutaa tms. "
"Luin sun blogitekstin, ja oli kyllä ajatuksia herättävä. Mulla tuli mieleen just miten yhä nuoremmat alkaa käyttää sosiaalista mediaa, ja kuinka se vaikuttaa niiden kasvamiseen. Varsinkin instagramissa on paljon "meikkiguruja" ja sen sellasia, jotka luo tietynlaista kauneusihannetta, jota varsinkin nuoret ja jopa lapset ihannoi ja alkaa muokata itseään siihen suuntaan mikä olisi hyväksyttävää ja tietynlaiseen muottiin sopivaa. Kun nuoret ottaa vaikutteita sieltä, ni se johtaa mahdollisesti lisääntyviin ulkonäköpaineisiin. Itekki ku kuulun tähän nykynuorisoon ja some on isossa osassa mun elämää, ni kaikki noi mitä mainitsit ahdistuksesta ja epävarmuudesta pätee myös mulla. Varsinkin silloin kun mun akne oli pahimillaan ja postasin kuvan ilman meikkiä, tuli heti tosi epävarma olo, että mitäköhän muut ajattelee. Mun mielestä on hienoa että nykyään just instagramissa on alkanu olee kroppa positiivisuudesta ja ihmiset alkanu näyttää enemmän niiden ns oikeeta elämää instagram-kulissien takana. - Sanni "
"Instagramissa hyvää on se että jokainen saa käyttää sitä omalla tavallaan. Siellä saa jakaa elämänsä kohokohtia, voi ilmaista itseään kuvien avulla, pitää sitä lähinnä kuvagalleriana (nykyään kun kuvia ei tule tallennettua koneelle niin usein). Voi saada inspiraatiota ja vinkkeä idoleiltaan ja seuraamiltaan ihmisiltä, vaatetyyliinsä meikkiin jne. Itse tykkään näyttää hyvältä, koska siitä tulee hyvälle tuulelle ja saada aikaan kivoja kuvia, joskus myös silloin kun ei ole hyvä päivä. "
"Kovat ulkonäköpaineet, vaikka tavallistenkin ihmisten pitäis muistaa että on täydellisiä just sellasina kun on! Ei pidä yrittää sopia mihinkään muotiin"
" Ei uskalleta olla aidosti oma itsensä"
"Tiedän tapauksia, joissa instagramissa ihmisiä on kiusattu mm. tekemällä "fanisivuja" ja pilkattu kommentoimalla törkeästi. Kunpa ihmiset osais olla loukkaamatta toisiaan"
"sosiaalinen media on kunnon kysymysmerkki mulle atm (taino ollu kokoajan) ja on tehny mieli jo pari vuotta poistaa instagram ja muut alustat, mut yhteys muihin ihmisiin on jotenkin esteenä. Tuntuu et missaisin mahdollisuuden tutustua uusiin ihmisii tai kiinnostuu uusista asioista. Mua ahdistaa miten teknologia kehittyy koko ajan ja kuinka ihmiset on mitä enemmän yhteydessä internettii vaa tylsyyden takia."
"Pidin taukoa pari viikkoa taukoa uuden vuoden aikaa, ja oli kyllä aika mukavaa ilman somea"
"Yhteisöllisyyden kaksijakoisuus tulee mieleen. Toisaalta saa tukea itselleen, ja omalle persoonalle, mutta toisaalta ei voi olla törmäämättä niiden asioiden vastustukseen, joita itse edustaa tai pitää tärkeänä"
"Kun rupeaa saamaan tietyn määrän tykkäyksiä, niin tulee sellainen perusoletus, että se tietty määrä tykkäyksiä pitäisi aina tulla vähintäänkin kuvaan"
Kommentit
Lähetä kommentti