Runo kuolevaiselle

Minä autan sinua, minä autan sinua
niin kuin kätilö joka tuo vauvan maailmaan
kunhan vain seuraat minua unen pellavaan

Kuuletko sinä minua, kuuletko sinä minua
seuraa askeleitani hoivaan, hellään, siniseen
huomaan, älä pelkää

Näetkö sinä kaiken tämän, kaiken tämän
Rauhallisen utuisen hämärän, laakson niin
vihertävän, tähdistöissä juoksevan härän
- tunnetko juovuttavan onnen heräävän?

Minä autan sinua, laskeudu kanssani
Pimeään, sieltä vie kuutamosilta lehtoon vehreään,
maailmaan, joka meitä molempia kovasti
miellyttää

Kuuletko sinä kuinka me lapsina siellä nauretaan
niin hurjana juostaan, askeleistamme
into ja elämän kiihko huutaa

Näetkö sinä nyt jo miten me takaisin sinne
löydetään, ei tarvitse jäähyväisiä jättää, vain
juosta äidin syliin hellään

Korvaasi kuiskataan, ole kanssani siellä, ole
kanssani täällä, älä vielä utuiseen häviä
Tunnet kyyneleet lämpimät, ja minä ainoana
sinun näen loittonevana kävelevän

Viimeiset askeleesi sytyttävät tähtiä pimeään
Ei niitä nimetä, ne vain välähtävät, ennen kuin jo katoavat
Ja nyt siinä missä olit sinä, on vain satiininen tumma

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Kummallista kyllä en ole koskaan kirjoittanut saunomisesta, vaikka se aiheena ja tapana - lähes harrastuksena - minulle hyvin rakas onkin. En olisi ehkä välttämättä koskaan päätynyt tämän aiheen pariin sen kummallisemin, ellen olisi viimeisimmällä taloyhtiömme miesten saunavuorolla käydessäni saanut erinomaista muistutusta siitä, mitä hienoja pieniä yksityiskohtia juurikin miesten saunomiskulttuuriin kuuluu. Ja en väitä, ettei naisten saunomiskulttuuri olisi hienoa ja kirjoittamisen arvoista sekin, mutta valitettavasti tiukan sukupuolijaon takia lähes kaikkialla saunoessa saunotaan juurikin oman sukupuolen seurassa. Siksi kokemukseni saunomiskulttuurista - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - keskittyvätkin juuri näihin äijien hyvin herkkiin ja tutuiksi tulleisiin pelisääntöihin. Kyseinen perjantai oli hyvin tavallinen koti-ilta minulle. Jostain syystä mieleni kuitenkin oli levoton. Jonkinlainen kärsimättömyys leimasi kaikkia puuhailujani. Kävin hakemassa illan mittaan kaupasta sau
Lue lisää

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Vihellän niin kuin pohjoistuuli puhaltaa - Suuri sota on syttynyt minun ja perhosten välille - Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin - Ilman sinua saatana paiskoo huonekaluja autiossa talossa ja riehuu sisälläni - Tuokio, Tokyo - Pakeneminen, vapaus - Valkoinen - Avonaisesta kahvipannusta nousee kiemurtelevaa höyryä. Kahvia on hyvin vähän jäljellä, mutta levy on yhä päällä. Tuo tilkka on tärkeää pitää lämpimänä. Kukaan ei kuitenkaan aio juoda sitä. Tasaisin väliajoin kahvinkeitin pitää surisevaa ääntä, joka loppuu naksahtaen.    Jääkaappi hurisee vieressä tasaisesti, kuin höyrylaiva. Seinällä lyö kello, joka ei ole missään ajassa. Tai varmasti on jossain. Mutta kellotaulun näyttämät lukemat ovat jonkun toisen paikan aikaa. Jonkun paikan, jota ei ole oikeasti olemassa sellaiselle, joka katsoo kelloa täällä.  Silti varmasti jossain kello lyö samaa aikaa, kuin tässä pysähtyneessä keittiössä. Tuo kello, joka on ke
Lue lisää

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu

Kuva
E n ole kirjoittanut blogiini yhtä ainutta kirja-arvostelua. Se on mielestäni jopa vähän kummallista. Nautin kuitenkin kirjojen lukemisesta ja erityisesti fantasia-kirjallisuuden lukemisesta miltei enemmän kuin mistään muusta.  Kun nyt sitten luin Philip Pullmanin 2017 kirjoittaman teoksen ”Vedenpaisumus”, tuli mieleeni heti, että olen miltei velkaa Philipille jonkinlaisen tunnustuksen hänen uskomattomasta työstään. Hänen ihastuttava tarinankerronnallinen väkevyytensä ja monipuolisuutensa on saanut minut useampaan kertaan pudistelemaan jopa epäuskoisena päätäni.  Taustoitusta Jo silloin kun ensimmäisen kerran tartuin Kultaiseen kompassiin myrskyisinä teinivuosinani ja uppouduin fantastiseen maailmaan, jonka Philip on luonut, koin vahvaa samaistumista siihen turvattomuuteen, jota käytännössä orvoksi joutunut päähenkilö Lyra tunsi sisimmissään. Ja se, että Pullmanin universumissa sielu on jakautunut, niin että sen toinen puoli ottaa jonkin eläimen hahmon, pystyy puhumaan, tuntemaan ja el
Lue lisää