Muutamia sanoja parantumisesta

 

olen kulkijaluonne, kaihomieli. mukana vaitiolon taito

nyt kohoaa kuurasta rikkaruoho, vaaniva vallan nielu

minä olen parantuva. Minä olen löytävi

ilon/ luo

laskeudun siihen laaksoon, jossa vierailin lapsena.

syleilevi puita, haukkovi ilmaa,

peijakasta. Minä olen tuntevi

kuinka aurinko lämmittää teepaidan ihollani

minä olen silloin hymyilevi surulle, unhon huolille,

sille pakenevalle

olen kohottavani katseen, lintujen lennon

mäntyjen marjat, välkähtävi aurinko taivaalla

rutisevi kenkäin alla luonnon lumo

olen voittanut pelon, taas tunnen lehvät

jotka silittelevät hiuksiani

enkä tunne häpeää, en epäluottamusta

 lepään kuin lapsi

pehmeillä rinnoillasi

 

olen tavoittavani ilmasta perhosia

vaikka ne pysyvät ulottumattomissani

olen tuntevi rakkauden, etäisyyksien katoamisen ihmeen,

hullaantuneen kepeän olotilan, heräämisen tuoksun.

 

ja tanssahtelen kuin kömpelöin metsän asukeista

huojun, ja kuljen, juoksuttamaan vettä virrassa

virrassa, oi Ikarios, virrassa, joka kuohuu, joka pärskyy, pyöreilee

nuolee multaisia penkereitä, kutittelee uurteiden aikomuksia,

hyväilevi tuo virta sormiani

siel valossa aloe, välähtää,

  vaan olen tallentumaton

olen hetki, olen kepeä

olen parantunut.

 

juureni kurottavat kauemmas

latkin ilmaa valoa, näen vetten päällä taivaan

olen kotini, äänekäs kuin ärhentelevä joutsen,

olen parantunut, olen valkea vuokko laakson urissa

kuin herännyt orava, kaukaisten suistojen majavat

olen vanhurskas, levittelen käsiäni. siunaan

niin kuin minua on siunattu, läsnäolon lahjalla ja hyvillä teoilla

olen parantaja, olen vainio. harjujen haltija.

olen syämeltä hyvä, olen auttaja. nebula, unen viimeinen vaihe.

olen hyväntahtoinen lurjus.

pauhuni palkeet, hapettuvi ahneet

olen siro sävel

juoksen puiden lomassa kuin pelastunut

pakenin Roxia. nyt hymyni pölyttää kukkia

suutelee mehiläisten nilkkoja

olen sanskritrin kieltä

helmeilevää revityn runouden hikeä, karpaloita,

salon alpakoita. Ropinaa, suhinaa

olen sanansaattaja, luonnon pelastama

vuoret karkoittivat itkuni, ajoivat tiehensä harhani. olen selviytyjä

olen selviytynyt.

olen jättävi, olen löytävi.

kun lähden, peitän jälkeni.

olen terälehti, arassa ajatuksessa roikkuja

kirsikkapuiden kukinnat,

vanha kelo puron suulla.

olen parantunut.