-Vedät hirveesti puolees rikkinäisii ihmisii, mut ymmärrä et sä et pysty auttaa kaikkii

Ikäväni puristaa, saa oloni ontoksi. Se tekee minut heikoksi, ailahtelvaiseksi. Elämä on jatkumo, mutta nyt se on pysähtynyt. Jokainen pidättää hengitystään. Tuuli lopettaa puhaltamisen. Kävelen nurmikentän poikki. Nurmen, joka on täynnä hiljaisia kastepisaroita. Ne eivät ole kyyneleitäni. Ne eivät ole kenenkään kyyneleitä. Ja juuri siksi ne ovat kaikkien kyyneleitä. Hengitykseni höyryää lämpimänä. En voi pysähtyä. Ja kun pääsen rantaan, näen veden joka kutsuu minua kävelemään. Pinta on peili tyyni. Hiljaisuus tekee sydämen lyönnistäni jyskytystä ja hengitykseni höyrystä sumua.   Katson vastarannalle ja näen siellä sen mitä kaipaan. Sen mitä haluan. Näen tuulessa liehuvat vaaleat hiukset. Näen miten seisot kivellä mahdollisimman lähellä minua, mutta kuitenkin niin kaukana. Kätesi ovat puuskassa aivan kuin kylmästä. En näe silmiäsi, mutta kun katson veden pintaa tiedän että sillä kulkevat väreet ovat syntyneet kyyneleistäsi. Puhtaista ja kaipaavista. Joutsen lentää tyynen yli, ja järvee

Kun rätisevät kipinät nousevat taivaalle tunnet kuuluvasi jonnekin. Kun järvi on tyynempi, kuin peilit jotka vääristää, tunnet uskovasi johonkin. Hiljaisuudessa voi uskoa uudelleen syntymiseen Tuleen katsoessa voi uskoa kuuluvansa rakastamiensa ihmisten luokse Tiedät, että on ihmisiä jotka taistelevat puolestasi Ja on ihmisiä jotka sylkevät kuullessaan nimesi Kivunkin turruttaessa mielesi, tiedät että sinun pitää uhrata asioita uskomasi asian puolesta Valita puolesi Jokaisessa tilanteessa Sillä ne ratkaisut Teot ja sanat määrittävät meidät Sen mitä me olemme Ja sen mitä jätämme jälkipolville Valitse puolesi Ja taistele rakkauden puolesta

Yksi asia, josta ei jostain syystä hirveästi puhuta kriittisesti, on instagram ja sen käyttäjät. Instagramin perusideahan on varsin kaunis, tavallaan saadaan ikkuna jonkun toisen elämään, ja voidaan nähdä mitä hänelle noin päällisinpuolin kuuluu, ja onko hän muuttunut viime tapaamisenne jälkeen jne. Tykkäämisellä osoitat suosiotasi, ja voit kommentoida myös jotain halutessassi. Nyt kun kuitenkin tarkastellaan lähemmin yksittäistä instagramin käyttäjää, voi siellä huomata monenlaisia asioita. Ensinnäkin peruskysymys: Mitä ihminen haluaa laittaessaan Instagramiin kuvia? Onko kyse vain siitä, että haluat näyttää hiukan maailmaasi. Vai onko se sinulle vain mahdollisuus loistaa muiden silmissä? Laitatko kuvan instagramiin ajatellen, eihelvetti mä näytän hyvältä, kyllä tulee tykkäyksiä. Noniin eli yksiasia. Totuuden vääristely. Monelle on varmaankin tuttua se miten otetaan miljoona kuvaa juuri sen täydellisen ilmeen ja kuvakulman löytämiseksi. Ei siinä mitään pahaa ole, että halutaan näy

Me olemme vaikutuksessa. /Astelet kävelykatua lippis päässä, aurinkolasit nenäl, rinnassasi sykkii hyvä fiilis. Katu muotoutuu askeleitesi alla, aurinko paistaa ja jokapuolella puhtaan moninainen kesävaatetus värittää päivääsi. Lokit kirkuvat ja kaverisi nauravat. Ystäväsi minibasso pumppaa kuumimpia kesäbiisejä. Ostat kioskilta jätskin. Kirkkaan värisen ja mangon makuisen. / Joku ulkopuolinen näkee tämän ja saa vaikutelman sinusta. Tuolla tyypillä menee hyvin. Hänellä on paljon kavereita, siistejä vaatteita ja onnellinen itsevarma hymy huulillaan. Hänen askeleensa ovat kepeät. Lähes tanssahtelevat. Huolet eivät paina häntä. Hän,yksittäinen ihminen, joka näkee tämän, tulee entistä murheellisemmaksi siitä että hänen elämänsä ja kesänsä kuluisi töissä, joissa oli nalkuttavia työntekijöitä ja kotona oli isäpuoli, joka etsi vain tekosyytä huutaa.  Uusiin vaatteisiin ei juuri ollut rahaa, sillä piti säästää. Siksi ei ollut myöskään varaa oikein mihinkään muuhunkaan. Työpäivien jälkee

Olen tyttö. Kun katson aamulla peiliin koen olevani kaunis. Näen itsessäni pieniä virheitä, joita ilman olisin niin paljon parempi. Oi miksi ei tuota virhettä voisi mitenkään korjata. Tarkastelen kroppaani. Olenkohan minä muiden mielestä lihava. Pitävätkö kaikki minua rumana. Sitten katson taas kokonaiskuvaa ja näen, että olen kaunis. Hymyilen peilikuvalleni, laitan vielä huulipunaa ja lähden kouluun. Pääsen koululle ja minulla on hyvä tunne tästä päivästä. Laukku ei tunnu liian painavalta, eikä tiukat farkut purista tavallista enempää. Pääsen luokkani ulkopuolelle käytävälle ja näen kaverini, jotka puhuvat jostain hiljaa. Kun lähestyn heitä, he hiljenevät. Mittailevat minua katseellaan. Jokin on vinossa ja levottumuus saa sydämeni lyömään. - Moi. Yritän ja hymyilen. - Moi. Kuuluvat vaimeat vastaukset ja päät kääntyvät pois päin minusta.  Pian kaikki ottavat kännykkänsä esiin, tai katsovat jonnekin muualle korjaten hiuksiaan. Katson heitä hermostuneena ja vaihdan painoa jalalta t