Vaikutuksii ja mango-jätski

Me olemme vaikutuksessa.

/Astelet kävelykatua lippis päässä, aurinkolasit nenäl, rinnassasi sykkii hyvä fiilis. Katu muotoutuu askeleitesi alla, aurinko paistaa ja jokapuolella puhtaan moninainen kesävaatetus värittää päivääsi. Lokit kirkuvat ja kaverisi nauravat. Ystäväsi minibasso pumppaa kuumimpia kesäbiisejä. Ostat kioskilta jätskin. Kirkkaan värisen ja mangon makuisen. /

Joku ulkopuolinen näkee tämän ja saa vaikutelman sinusta. Tuolla tyypillä menee hyvin. Hänellä on paljon kavereita, siistejä vaatteita ja onnellinen itsevarma hymy huulillaan. Hänen askeleensa ovat kepeät. Lähes tanssahtelevat. Huolet eivät paina häntä. Hän,yksittäinen ihminen, joka näkee tämän, tulee entistä murheellisemmaksi siitä että hänen elämänsä ja kesänsä kuluisi töissä, joissa oli nalkuttavia työntekijöitä ja kotona oli isäpuoli, joka etsi vain tekosyytä huutaa.  Uusiin vaatteisiin ei juuri ollut rahaa, sillä piti säästää. Siksi ei ollut myöskään varaa oikein mihinkään muuhunkaan. Työpäivien jälkeen hän ei jaksanut lähteä enää mihinkään, sillä oli niin väsynyt. Miksi asiani ei voinut olla kuin hänellä? Synkkänä hän jatkaa matkaasi kotiin.

/Istut yksin penkillä. Sylissäsi on kännykkä, joka on täynnä viestejä. Katsot ohikulkijoita poissaolevana. Et odottanut ketään, etkä mitään. Istuit tässä koska sinulla oli paha olla. Rintaasi puristi ahdistus. Olosi oli levoton. Aurinko oli pilvessä, tuuli puhalsi ja värisytti sinua. Päässäsi ajatus, mitä mä teen tääl. En kuulu tänne. Nostat katseesi ja huomaat miten joku tyttö katsoo sinua kävelykadun toiselta puolelta ihmeissään . Olet nähnyt hänet. Taisi olla eilen. Katsot häneen takaisin ilmeettömänä. Salaa riemu nostaa taas päätään rinnassasi. Kesän syke. Paha olosi laimenee ja katoaa/

Miksi tuo poika, joka eilen olisi voinut olla Helsingin herra, näyttää tänään noin murheelliselta. Hän on yksinäinen. Ystävät on karsittu hänen ympäriltään. Hymy on varissut kylmään tuuleen. Samaan tuuleen, joka saa hänen shortsina lahkeet lepattamaan.Onkohan jotain tapahtunut. Eilen ihailin häntä ja tänään säälin. Kuka hän oikein on? Poika vain katsoo takaisin. Nyt poika nousee ja kävelee tänne. Sipaisen hätäisesti hiuksiani hänen tullessaan. Pojan vaimarit paljastavat urheilullisen kropan. Poika tulee seisomaan eteeni. Hänen lahkeensa lepattavat vieläkin. Minua hermostuttaa. Poika laskee aurinkolasinsa. Ruskeat suuret silmät  katsovat minuun itsevarmasti.

-Lähdetkö kahville? 

Maailma on täynnä ensivaikutelmia, vaikutelmia ja uusia puolia jostakin ihmisestä. Se jonka luulet tuntevasi parhaiten, saattaa olla aivan jotain muuta. Hän, joka on iloinen aina, saattaa olla pohjimmiltaan maailman surullisin ihminen. Hän, joka on yksin, ja näyttää surulliselta yksinäisyytensä musertamalta, saattaa vain nauttia yksin olemisesta. Hän voi olla onnellinen, kun saa olla rauhassa. Maailma on täynnä mysteereitä. Ihmiset näkevät aina ensimmäisenä pinnan. Siitä he saavat käsityksen, joka pysyy muuttumattomana hyvin kauan. Vasta parempi tutustuminen saattaa avata jonkin ihmisen maailmaa. Mutta täällä on paljon niitä, joita kukaan ei oikeasti tunne. Niitä, jotka pitävät ensivaikutelmaa yllä epätoivoisesti. Mitä se on ellei pelkoa. Maailmasi on fantastinen ja uniikki, jokaista yksityiskohtaa myöten. Näytä se muille.