Eí, ooksä lammas suden vaatteis, vai susi lampaa taljas, mieli paljas ku aavikko, voitsä kiertää maailmaa ja olla maalliko Kutakuinki ja sinnepäi, enimmissä määri musta osa sinne jäi, vaik yrittänyttä ei laiteta, ja kostoja ostetaa, ei paljo paina ku painoja nostetaa Oçh Ei kukaa täällä ilma kasvoja kulje, rohkeut tarvii, et näyttää mitä on, levottomuus nousee epäonnistumise pelost, hurjat illat varmistuksii siit et oot elos Ja palataa siihe turkkii, pitää rupee ola yli kurkkii, ku ennakoluulot muurei rakentaa, tavataa, ja paetaa, sen jälkee omastamme jaetaa, ku hallinto mallina suurude hulluus, paljo jäljes on tapahtumie oikee kurjuus, sanoitan vaa parittomii sukkii, etimällä itteensä törmää vaa rukkasii Kaskas autavaaautataas Esimerkki tulee kuuluisuude tasol, ajan teitä ilma päänsisäsii ratoi, törmäily autot, tai törmäys ku kipinöitä lentää, se et oltas avarakatseisii ei veis pois keltää Ollako vai eikö olla, välil sunnuntaisi pelkkä nolla, kahvikupi rinki, ja erilaine brändi

Mihin sä kätket sen? Henkäyksiin sanojen välis. Katseisiin, jotka suunnataa pois päin muista Mä kysyn uudestaan. Ja saatat rupee itkee. Ei kukaan sua haluu oikeesti satuttaa Mut silti ne tekee nii Oot vieläkin piilossa Ja noi kyyneleet ei oo suruu Ne on helpotusta On uus päivä, ku kukat avautuu Hymyile kukille Katot mua vihasesti "Nyt on syksy, kukat on kuollu" Vaan ne on elos Vaikkei ne kukkiskaa. Hymyile mä sanon sulle. Pudistat päätäs ja vedät värisevän henkäyksen Sanot ettet ymmärrä itsekään En voi sanoa ymmärtäväni Mutta tiedän mikä minulla auttaa Kun antaa kaikkensa Juoksee kauas, vaik ois pimeitä kulmii ja ihmisii nii harvoi et ahdistaa Kun kuuntelee ja puhuu Kun hymyilee Pudistat päätäs ja sanot et oon yks pelle Ei mulla voi olla tunteita Ei ainakaan masentuneita sellasia Valehtelen jos sanon niin Alkaa tulemaan kylmä Niin sen kai sitten täytyy olla Alahuulesi väpättää Luulet aina tietäväs kaiken! Mä vaan katon sua Oot vitun sekasi ja

Kato puide lomast. Jostain tippuu joukko keltasii lehtii. Seuraa valoa ja pientä hiekkatietä. Askelia kostean nurmikon poikki, nurmikkokin täynnä värikkäitä lehtiä. Tulet vanhan puisen rakennuksen eteen. Sisältä kuuluu haitarin soittoa ja laulua. Valo kajastaa heikosti sisältä. Ei sähkövalo. Vaan kynttilän hehku. Älä jää ulos kylmään seisomaan, sillä tiedän että näppejäsi pistelee jo. Nouse portaat ylös ja avaa rohkeasti ovi, joka vie meidät sisälle. Sisällä on lämmin. On puisia pöytiä, jossa kynttilät on hienoissa lasisissa kulhoissa. On punaisia pöytäliinoja tuolilla. Mattoa, puista seinää. Seinällä naulakot ja suuret ikkunat, joista melkein äsken näimme sisään. Ikkunat ovat höyrystyneet alhaalta hengityksestä ja lämmöstä. Lämmöstä. Ja saatat nähdä mut siellä missä aina istun. Tuijottamassa tyhjyyteen, niin kun aina. Koska vaikka pinta on itsekkäämpi, ku peilikuva. Vaik meis on paljo pahaa. Ni kyl meis kaikis silti on lämpöö. Jossain siellä. Se on lämpöö äidille. Lämpöö sisarelle.

Ei minun tarvitse avata silmiäni. Tiedän, mitä tunnen. Tunnen kahleet ihollani. Kuinka ne sitovat minut tuoliin. Pääni on kumarassa. Hiukset roikkuvat sekaisin otsallani. Paljaalla ihollani kiiltelee hiki. Hengitän raskaasti ilmaa, joka on painostavaa, mutta hiljaista. Yhtäkkiä hiljaisuus katoaa, ja olen huutomeren keskellä. Yhä penkkiin kahlittuna. En avaa silmiäni. Kurkkuani kuivaa ja päätäni huimaa. Hartiani ovat painavat. Lopulta kohotan vavisten päätäni ja avaan silmiäni niin paljon kun jaksan. Olen areenalla. Ihmiset tuijottavat ja huutavat katsomosta. En jaksa hahmottaa kuinka iso areena on. Olen valokeilassa. Nyt tajuan miksi hikoilen. Valokeila kuumottaa ihoani. Nielaisen vaivalloisesti. Loppujen lopuksi minulla onkin repaleiset harmaat sortsit jalassani. Muuten olen ilman vaatteita. Mitä helvettiä tämä on? Siristän silmiäni, sillä valo sattuu niihin. Rummut alkavat lyödä. Kumeasti ja vahvasti. Ne hiljentävät sydämeni lyönnin, mutta eivät pelkoani. Pelko, joka nyt hyökyy s

Ensin pyrähtelevä onnen tunne yhtyi vanhempaan, pitkäkestoisempaan tyytyväisyyteen. Sen seuraksena oli suuria ympyöritä. Riemustuttavia liikkeitä pyörähdyksiä, hurjaa riemua. Ja hengästyminen ei tullut kuuloonkaan. Se oli tunne, jonka aikana teki mieli hyppiä ilosta tasajalkaa huutaa ja heiluttaa käsiä. Tunne joka nousi navasta, ikään kuin joku kutittaisi. Halusit vain nauraa. Niin helpottuneena niin onnellisena. Pelkkä tämä hetki on niin täydellinen. Silmät tuntuvat terävältä, niitä ei tarvitse kerrankin sulkea, nähdäkseen unelmaa. Onnellinen. Sitten pitkäkestoinen tyytyväisyys ja hypähtelevä riemu yhdistyivät rakkauteen ja pelottomuuteen. Pyörähdykset saavat lisää vauhtia. Ne liikkuvat edestakaisin kuin kellonvieteri, yhtä kovaa kuin vuoristorata. Välillä tulee pompahduksia ja kuperkeikkoja ja nekin vain kasvattavat halua virnistää niin leveästi, ettei silmiä enää näy. Nyt liikeeseen tulee tanssahtelevia piirteitä, taiteellisia ja nautinnollisia. Täydellisyyttä hakevia. Torvet voisiv

On välkkyvät eriväriset valot. On pauhaava musiikki. On ihmisiä, jotka huojuvat kikattaen. Heillä on parhaimpia päällään. Lyhyitä mekkoja. Tiukkoja farkkuja. Siistejä paitoja. Itsevarmoja hymyjä. Heillä on skumppaa laseissaan. Laseissa, jotka ovat solakat, aivan niin kuin nykyinen naisihanne. Istun pöydässä nahkapenkillä. Katselen tätä kaikkea. Katson kuinka DJ heiluttaa päätään samalla kun valitsee seuraavia kappaleita. Näen kuinka joku kaataa juomistaan lattialle vahingossa. Kuinka joku vanha mies yrittää lähennellä nuorta naista. Näen miten nainen katsoo miestä inhoten. Näen miten kaikki se esteellisyys on kadonnut. Miten lantiot keinuvat villisti. Miten kengät hädin tuskin koskettavat tanssilattiaa. Paljon erilaisia ihmisiä. Ensi kertaa sylikkäin tai käsi kädessä. Yltiöpäistä elämän riemua. Näen myös seurueet, joissa kaikissa on joku äänessä. Näen naisten kutsuvat katseet. Ne rohkaisevat ja samalla vievät rohkeuden. Minä, joka istun pöydässä hiukset laitettuna. Kauluspaita vähä

Kun sun kännykän valo sammuu. Kun käännät kylkee ja nautit lämmöstä. Turvasta. Ja kun suljet silmäs ja hengitykses rauhottuu. Sä tunnet oman kehosi. Jokaisen kohdan, joka koskettaa lakanaa. Jokaisen kohdan, jonka päällä peitto lepää. Hei unohda murheet edes hetkeksi. Älä pyörittele niitä vaikeita asioita, pyörittele lämpöä. Anna sen olla sun voimavara. Muista se lämpö ku istut bussissa matkalla kouluun. Muista se kun lenkkeilet hengitys höyryten. Askeleittesi kaikuessa pimeässä illassa katuvalojen keltaisessa valossa. Muista lämpö, silloin kun sulla on kylmä. Silloin kun tunnet olosi yksinäiseksi. Kun toivo on mennyt.  Äläkä pelkää lämpöä joka lähtee muista. Sillä se on samaa lämpöä. Lämpöä, jonka jokainen on saanut lahjaksi vanhemmiltaan. Ja vaikka vanhempasi alkaisivat vihata sinua, eivät he voisi ottaa tuota lahjaa pois. Sillä lämpö on huoapana elämäsi ympärillä. Niin tiukasti käärittynä, ettei sitä voi sinulta riistää viemättä sinulta henkeä. Lämpö on tahtina rinnassasi.