Maalailuu

Mihin sä kätket sen?
Henkäyksiin sanojen välis.
Katseisiin, jotka suunnataa pois päin muista
Mä kysyn uudestaan.
Ja saatat rupee itkee.
Ei kukaan sua haluu oikeesti satuttaa
Mut silti ne tekee nii
Oot vieläkin piilossa
Ja noi kyyneleet ei oo suruu
Ne on helpotusta
On uus päivä, ku kukat avautuu
Hymyile kukille
Katot mua vihasesti
"Nyt on syksy, kukat on kuollu"
Vaan ne on elos
Vaikkei ne kukkiskaa.
Hymyile mä sanon sulle.
Pudistat päätäs ja vedät värisevän henkäyksen
Sanot ettet ymmärrä itsekään
En voi sanoa ymmärtäväni
Mutta tiedän mikä minulla auttaa
Kun antaa kaikkensa
Juoksee kauas, vaik ois pimeitä kulmii ja ihmisii nii harvoi et ahdistaa
Kun kuuntelee ja puhuu
Kun hymyilee
Pudistat päätäs ja sanot et oon yks pelle
Ei mulla voi olla tunteita
Ei ainakaan masentuneita sellasia
Valehtelen jos sanon niin
Alkaa tulemaan kylmä
Niin sen kai sitten täytyy olla
Alahuulesi väpättää
Luulet aina tietäväs kaiken!
Mä vaan katon sua
Oot vitun sekasi ja sun sanas on pelkkää paskaa
Ei ne oikeesti auta mitään
Räpäytän silmiäni, menikö siihen vuosi
Ei unelmointi auta mitään
Sanot ja käännyt pois
Kasva jo aikuseks. Huikkaat edes katsomatta minuun.
Jään yksin