välitä, mut älä välitä niistä
Kato puide lomast. Jostain tippuu joukko keltasii lehtii. Seuraa valoa ja pientä hiekkatietä. Askelia kostean nurmikon poikki, nurmikkokin täynnä värikkäitä lehtiä. Tulet vanhan puisen rakennuksen eteen. Sisältä kuuluu haitarin soittoa ja laulua. Valo kajastaa heikosti sisältä. Ei sähkövalo. Vaan kynttilän hehku. Älä jää ulos kylmään seisomaan, sillä tiedän että näppejäsi pistelee jo. Nouse portaat ylös ja avaa rohkeasti ovi, joka vie meidät sisälle. Sisällä on lämmin. On puisia pöytiä, jossa kynttilät on hienoissa lasisissa kulhoissa. On punaisia pöytäliinoja tuolilla. Mattoa, puista seinää. Seinällä naulakot ja suuret ikkunat, joista melkein äsken näimme sisään. Ikkunat ovat höyrystyneet alhaalta hengityksestä ja lämmöstä. Lämmöstä. Ja saatat nähdä mut siellä missä aina istun. Tuijottamassa tyhjyyteen, niin kun aina.
Koska vaikka pinta on itsekkäämpi, ku peilikuva. Vaik meis on paljo pahaa. Ni kyl meis kaikis silti on lämpöö. Jossain siellä. Se on lämpöö äidille. Lämpöö sisarelle. Lämpöö ystävälle. Ku sä sukellat sen huomaat. Maailma on hiljane. Ilmakuplat pyrkii pintaa, niiku nauru. Vesi on kirkasta. Ja aurinko paistaa pohjalleki asti, kuha vaan katot sitä kohti. Huomaat et tääl on kaunist. Ku avaat silmäs. Ja pinnalla voit taas kuulla kaike. Ja me nauretaa. Nauretaa, koska se me osataa. Veden alla meillä on siivet. Me voidaa lentää pois. Kyl sä silti kuulet sen sydämes lyönni. Vaik ootki kevyempi ku lumme järve pinnal.
Ollaa kuljettu nii kaua. Kateltu taakse, toivottu hyvää uutuuksilt. Me ollaa nukahdettu miljoonii kertoi. Avattu silmät sama verra. Ollaa aina mietitty kui jaksaa enää. Mut hei laske noit heräämisii. sä oot taistelija. Sä oot voittaja. Vaik myöhästyisit bussist, ja sillo ku ehit siihe juoste. Oot kokonaisuus, jost ei puutu paloi. Oot se joka sulkee valot. Mut ei pelkää pimeet. Oot se, joka tuntee. Hymyile nyt itelles, sillä hymyilet jokapäivä jolleki. Nukahda huoletta, sillä huomenna heräät.
Mut minne herääminen sut vie? Mitä silmien avaaminen tuottaa?
Oot taas käytäväl. Ihmiset sen sivuil kattoo sua. Kattoo sua vihasesti. Ne juttelee ystävilleen pahaa susta. Ne nauravat sulle. Käytävä on pitkä, ja ihmisiä paljon. Katseet ovat vahingoniloisia. Pilkkavia. Mut taas vaa sukellat. Ja huomaat mite äänet katoo. Hymy nousee huulilles, ja ilma kuplii nousee. Sydämesi laulaa ja jatkat kävelyä tanssien. Riemu aaltoilee koko kehosi lävitse. Olet kevyt. Niin kevyt. Ihmiset katoaa sameuteen. Kätesi heiluvat puolelta toiselle. Sulla on siivet. Sä oot vapaa lähtee. Maailma ilman ääniä. Maailma ilman vihaa. MunMaailma.
Koska vaikka pinta on itsekkäämpi, ku peilikuva. Vaik meis on paljo pahaa. Ni kyl meis kaikis silti on lämpöö. Jossain siellä. Se on lämpöö äidille. Lämpöö sisarelle. Lämpöö ystävälle. Ku sä sukellat sen huomaat. Maailma on hiljane. Ilmakuplat pyrkii pintaa, niiku nauru. Vesi on kirkasta. Ja aurinko paistaa pohjalleki asti, kuha vaan katot sitä kohti. Huomaat et tääl on kaunist. Ku avaat silmäs. Ja pinnalla voit taas kuulla kaike. Ja me nauretaa. Nauretaa, koska se me osataa. Veden alla meillä on siivet. Me voidaa lentää pois. Kyl sä silti kuulet sen sydämes lyönni. Vaik ootki kevyempi ku lumme järve pinnal.
Ollaa kuljettu nii kaua. Kateltu taakse, toivottu hyvää uutuuksilt. Me ollaa nukahdettu miljoonii kertoi. Avattu silmät sama verra. Ollaa aina mietitty kui jaksaa enää. Mut hei laske noit heräämisii. sä oot taistelija. Sä oot voittaja. Vaik myöhästyisit bussist, ja sillo ku ehit siihe juoste. Oot kokonaisuus, jost ei puutu paloi. Oot se joka sulkee valot. Mut ei pelkää pimeet. Oot se, joka tuntee. Hymyile nyt itelles, sillä hymyilet jokapäivä jolleki. Nukahda huoletta, sillä huomenna heräät.
Mut minne herääminen sut vie? Mitä silmien avaaminen tuottaa?
Oot taas käytäväl. Ihmiset sen sivuil kattoo sua. Kattoo sua vihasesti. Ne juttelee ystävilleen pahaa susta. Ne nauravat sulle. Käytävä on pitkä, ja ihmisiä paljon. Katseet ovat vahingoniloisia. Pilkkavia. Mut taas vaa sukellat. Ja huomaat mite äänet katoo. Hymy nousee huulilles, ja ilma kuplii nousee. Sydämesi laulaa ja jatkat kävelyä tanssien. Riemu aaltoilee koko kehosi lävitse. Olet kevyt. Niin kevyt. Ihmiset katoaa sameuteen. Kätesi heiluvat puolelta toiselle. Sulla on siivet. Sä oot vapaa lähtee. Maailma ilman ääniä. Maailma ilman vihaa. MunMaailma.
Kommentit
Lähetä kommentti