Urut. Niiden viiltävä murheellisuus. Lasittuneet katseet. Naiset itkevät. Miehet ovat suut viivoina, yksittäistä kyyneltä poskelta pyyhkien. Ihmiset tummissa. Lapset hämmentyneinä, sormet suussaan. Pappi puhuu. On kukkia. Ja arkku. Ihmiset istuvat päät kumarassa. Suru kaikki nöyriksi tehneenä. Ei ole valoa näiden ihmisten silmissä. Mutta ei ole uruissakaan, jotka jokaisen ihmisen ikävää tulkitsevat. Eturivissä on mies hiukset silmillään, silmät punoittaen. Hänen kätensä ovat ristissä. Hengitys tuntuu ylimääräiseltä tähän tilanteeseen. Se on kuin kuolevaisuus, joka tässä kirkossa jokaisen lapsenkin yllä vääjäämättömänä leijuu. Ihmisen taakka. Kun tietää ja tuntee kuoleman. Nuori mies ei sano sanaakaan, mennessään auttamaan arkun kannossa. Hänen silmänsä ovat yhä sumeat ja vihaa täynnä. Vihaa kuolemaa kohtaan. Hiekkaa heitetään. Kukat lasketaan. Viimeiset hyvästit. Nuori mies tuijottaa arkkua ja sanoo. - Jos kuolema voi tehdä jotain näin julmaa maailman rakastavaisimalle miehelle, n

Taidetta. Mitä se on? Kehittelemäs aiheita, fiiliksii, satunnaisii ajatuksii tai syvempii idiksii Mutta tyhjästä ei voi luoda muuta kun tyhjää Siksi suuri kiitos asioille, jotka mahdollistavat luovuuden (Olisi hyvin pitkä lista) Mut jos puhutaa kirjottamishetkestä, niin usein kuuntelen musiikkii Pelkkä musiikki ei välttämättä tarjoo vastauksii tai kysymyksii Kipinä pitää löytää jostain muualta Mutta musiikki auttaa tulen yllä pidossa, kun se on kunnolla syttynyt Niin että saatan olla 4-5 tuntia täysin tekstini kirjoituksen lumoissa, tajuamatta mitään ajasta paikasta tai ympäristöstä Kuuntelen hyvin erilaista musiikkia, erilaisiin teksteihin sopii erilaiset biisit Mutta hyvin usein juuri Raappana tarjoaa monipuolisuudellaan, sanomallaan ja soundillaan parhaan taustamusiikin Hänen taiteensa on nykypäivän Suomessa, jotain aivan erilaista Erottuvaa, hän tarkastelee asioita monelta kannalta, kommentoi niin yhteiskuntaa kun yksilöäkin, näkee omat heikkoutensa ja vah

- No mitäs äijälle? Kevyt nyökkäys. Pertti, Tuusulan kunnan yksi vapaimmista uroksista istuutuu portaille kaverinsa viereen. Molemmilla on jalassaan verkkarit, päällään edustusjoukkueen tuulitakit ja päähän on aseteltu lippis taaksepäin käännettynä, niin että tuuhea takatukka pääsee pursuamaan vielä lipankin alta valtoimenaan.  - Eihän tässä mitään. Oon menossa huomenna näkee yhtä Helsinkiläistä muijaa sinne hesaan. Oisko sulla heittää biittii? - No tottahan  mulla taitaa muutama pussi vielä olla. Kalle vastaa ja kaivaa kiekon verkkareidensa taskusta, avaa sen ja tarjoaa ystävälleen. Tyytyväisenä Pertti ottaa yhden pussin ja työntää sen ylähuuleensa. - Millanes muija siellä hesassa nyt sitten oottaa? Onko pantava? - No onon. Venaas näytän sulle kuvan. Pertti sanoo ja kaivaa puhelimen taskustaan. Hän räpeltää hetken silmät sirissä auringosta puhelintaan ja näyttää sitten kaverilleen kauniin vaaleaverikön kuvaa. - Jumalauta ku on kuuma muija. Mistä sä tollasen oot

*en oo haikee, mut joskus on vaikeet, haluun sut tänne, tietää miten lähelle voi ihmine päästä, ei tarvis miettii nääksä, ku suljetaa silmät, ja puhutaa huokauksin nautinnost, bless ja jäi välii kaikki muu, vähä muuttunu, en kiellä, sulle super hellä, ala-asteel oltii jumalan kämmenellä, nyt riittää et tiiä  ettet lähe vielä, sillä nii kokonaine sun kaa, oppinu vast tääl sua eri tavoil kaipaa, munmaailmaa kirjotan ikävääni, sun ääni,hetke voin kuvitella et olla taas käsi kädes, jään kii, välil noihi haaveisii, monel taval uskomist kai vaiheisii, ei valheisii, paljastus, hivelen sun reisii, katon silmiin, mietin mitä tunnet, mä tiiän mitä tunnen, susta kertoo kaikki parhaat unet, mut et viel jonku aikaa, ku suljen mun silmät, oot täällä taas paikalla* _paljon suurempii unelmii, nii pitkii suudelmii, toisiamme kuunneltii, vaa nii Mite saan siit nii huippu kiksei Siis love u Rakkaani_ *kerta kiellon päälle, välitän ja väitän et tiiän et sä tiiät sen, yhä edellee, alusta asti kultan

Ihan helvetin painava pelikassi. Mutta se on täynnä viimeisiään myöten, täytyy jaksaa. Täynnä niin kuin sieluni haaveilua ja ajattelemattomuutta. Ainoa vain, että nuo asiat eivät paina alaspäin, vaan jopa keventävät oloa. Saavat synkän päivän näyttämään täydelliseltä. Tämä on synkkä päivä. Ajattelemattomilla haaveilijoilla on paikkansa maailmassa. Seisomme sateen pieksemällä laiturilla. Aallot hakkaavat kuohuten rantaa vieressämme. Tuuli on pureva ja kylmä. Seisomme suorana tuijottaen merelle. Lokit kirkuvat. Purjeveneet taistelevat kauempana aallokossa. Purjeet kuin valkoiset siivet, voimaa uhkuen ja pullistellen. Lopulta lauttamme saapuu. Nyökkäämme kapteenille ja raahaamme tavaramme sisälle lauttaan. Rojahdamme lautan perälle pehmeille penkeille. Lautan sisustus on vanhanaikaista ja tyylikästä. Kohta lähdemme liikkeelle. Perille pääsy ei ole lopullista koskaan. Nyt ranta kuitenkin on huojentava näky. Olimme taistelleet, että pääsimme tänne asti. Hiekkaranta on autio. Pihakalusteet

Saunaa enne tai saunan jälkee, täl hetkel tuntuu et jokane hetki elämäs on tärkee, tekee mitä kerkee, ei ehi päätä särkee, värähdyksii kehos, pääedel vetee, taian olla elos ja jos jotai kaipaa, onneks Jumala on luonu naisen muodos taivaan, en mä vaivaa taas kuppii huulille, selitelly usei, kävelly eteepäi erivärisillä moodeilla, taas aikaa haaveilla ku on järvi peili tyyni, jos tuut täällä käymää ni ymmärrät syyni Lepään, lehtiä lasken, löyly kiukaal, veden alta pintaa Tuu käymää mun paratiisis Unohat heti mikäli ikin oot ollu missää kiinni Jätän sokan ottamatta irti, hyvät kelit mut hyvälle mielelle viritti, meriitti, ei aina voi luoda vakavaa, jos kahlais joen pohjaa ei vois enää kohta pohjalt ylös ohjaa, nojaa, vaa mua vaste, mun sun, tää on täyttymys ja måste, taas uus noste, huulet kosteet, sormet toista koskee, hivelen sun poskee, pitäis yrittää rakkautta laskee mut sun kaa ollu sekasi alusta asti, välil vähä ihmetelly mite suuri mahti on mulle päättäny siunaa tän unelmie o

Vapullee, joku tänääni jää makuulle, takuul en, toista virheit jotka sai aikanaa hapuilee, jotkut hiljaa lupailee, uudestaa mukailee, mite hyvi nyt, onks rytmi jo löytynyt, mitä hyötynyt, kaukana täältä miellellää öit viettäsin, pakomatkalla, kauneude löytäsi sillä en kerro vaan jaan unohan joskus viel tän maan, ehkä jonai päivän tajuut mitä ajan takaa, nyt ois taas aika liikettää jatkaa En mä laulaen kulje, sillä silloin oman ääneni kuulen En mä hymyile vielä, jos näät, ei se tarkota et tiedät Peilin takana tai sen eessä, edellee menee turhii mainoksii teeveessä, sen enempää, tänää vähemmä mietitää ja enemmä tehää, ei juosta kotii, eikä soitellen sotii, oppii ikä kaikki, maltti usei valtti, tää kaikki, kiitollisuutta tuntee, en mä siltikään oo valmis lauluani kuuntelee, asiat runtelee, pitäis olla hyvä kaikes, mulle tasapaino on sitä et siinä pysyminen on usein vaikeet, vai laimeet kenet oikee kyseenalaistat, voitonhalune, ja sen takii usei omaa lääkettäni ylpeyttä tuntematta ma