Oletko sattumoisin joskus mennyt yöllä keittämään teetä ja lisätessäsi hunajaa teehesi, on korkki räjähtänyt tippunut suoraan teemukiisi ja kaikki hunajapurkissa olleet hunajat valuneet pöydälle ja lattialle. Tehtyäni edellä mainitun, suositellen, että jos olet tehnyt tämän pimeässä, ei kannata edes laittaa valoja päälle.

http://olennaisin.blogspot.fi/ Mun ja äidin yhteinen kirjotusprojekti, joka perustuu kahden höpsön kirjoittajaihmisen vuorovaikutukseen. Vähän erilaista matskua kun täällä, mutta käy toki tsekkaamassa!

sytytän tulitikun auringon valo tietä, en voi näyttää tietä, kun en itekkää tiedä, hymyillen sanon et nähdään siellä, mut kun selän käännän, tiiän et annan maailman viedä, vaik haluun viedä sua, tuuleen tottua, en antaa minkää hyvän loppua, sanoa sanoja vielä kerran sen verran, et sun äänesi kuulen, mut meiän askeleista ei hiekkaan enää jää jälkiä, kirjepaperille kyyneleistä täpliä, kuuhun käsi kädessä retkiä, kadonneita hetkiä, ei enää kerkeä, mutta kun pysähdyn, mietin menneitä ne taipuu koskaan ota vastaan apuu kaipuu suru saapuu ja soittaa kitaraa en mä voi leikkii samaa pilvet täyttää taivaan paljaat jalat rannan aallokossa, taas seison valossa, suren hiljaa huomisen tullessa, miten vois tyhjyyden välttää jatkossa, joku jossain polvistuu, moni rakastuu, huumantuu, hullantuu, jakamatonta, hetken jotain niin uskomatonta, tahtoo niin paljon kokea, nyt laskeutuu elämä pitkin jokea, ei kai suhteissa tunneta tavoitteita, tai tavoiteta tunteita, sukellan peilityyneen pime

Kaikkein kauneimmat asiat kulkevat kuin valo ystävyys ja lämmin päivä viinilasillinen aurinkotuolissa vesi väreilee kultaisena ja kevyt tuuli käy muiden puheita kuulee vasta kun on itse hiljentynyt, savua ilmassa vain läheltä erottaa sanat kauempana olevat voisivat yhtä hyvin toistella jotain yhtä sanaa eri äänen painoilla ja naurahdella silloin tällöin hyvä on istua ja olla ajatella vuorotellen tekee mieli mennä baaritiskille, kun taas toisaalta tekisi mieli kadota kotiin tekemään jotain merkityksellistä mutta sillä mikä on merkityksellistä ja mikä tuntuu merkitykselliseltä on suuri ero siksi jään vain istumaan aurinkoon, varmasti joku kaupungin ääni minut lopulta havahduttaa mutta ajatus viinin karvaasta mausta kielelläni ei suostu poistumaan siksi en voi lähteä täältä se mitä mielessäni haikailen pitää minut paikoillaan Hetken kunnes taas keksin haikailla jotain muuta parempaa tai huonompaa hyödyllistä tai ei haaveilijat juoksevat, milloin missäkin, ties minkä t

- Antaisin mitä vain yhdestä suudelmasta. Mitä vain. Ymmärrätkö mitä se tarkoittaa, ha? Omistan auton, minulla on paljon kivoja hyödyllisiä esineitä, kuten kelloradio, joka on vähintään seitsemän tuntia edellä. Mutta sen voi korjata! Kaiken voi korjata. Yksi suudelma vain. Ajattele nyt. Voit tehdä yhden sielun onnelliseksi. Voit korjata rikkoutuneen. Yksi hiton suudelma. Hyvä on lupasin antavani mitä vain yhdestä suudelmasta, nyt lupaan jotain vielä enemmän. Teen mitä vain yhdestä suudelmasta. Ihan mitä vain. Imuroin vaikka kaikki Helsingin kadut, niin että jäljelle ei jää yhtä ainutta hiekan jyvää! Ha, miltä se kuulostaisi. Ne jotka unelmoivat kävelevänsä ilman kenkiä, voisivat huoletta tallustella. Ajattele niitä monia lapsia, jotka tekisit onnelliseksi. Ajattele lapsia, älä minua. Minä olen vain minä, ei puhuta minusta. Puhutaan sinusta. Hitto, olet kaunis totta vie. Niin pirun kaunis. Sinua ei voisi laittaa näyteikkunaan, sillä lasin läpi ei näkisi tarpeeksi, ei tosiaan. Sinut täyt

Kiedo kädet sen ihmisen ympärille josta välität. Rutista niin kovaa, että muistat milloin vain miltä se tuntuu. Pysy juuri siinä ja sulje silmät. Paina mieleen yksityiskohtia. Ehkä ne eivät silloin katoa, kun silmät kuin unesta avautuvat. Toinen yhä sylissäsi sun

Seison mietteissäni haalean katulampun valokeilan alla kädet taskuissa. Ystäväni Hermanni kusee pusikkoon vähän matkan päässä antaumuksella. - Asia on katsos näin broidi, että naiset. Naiset ovat ihan omaa luokkaansa. Hänen humalainen jokelluksensa on tarkoituksettoman kovaäänistä, mutta saa kuitenkin huomioni. - Niinkö? - Naisilla on aina jokin siveellinen ja kaunis ajatus mielessään, kun he ovat miehen kanssa yhdessä. Jotain ällöttävän imelää, sokerikuorrutettua rakkaushöpinää. Hermanni sanoo ja vetää juuri housuja jalkaansa. Onnistuttuaan hän tulee luokseni ja lähdemme kävelemään bussipysäkille, josta meidän oli tarkoitus jatkaa kohti keskustaa. - He seisovat sen takana ja ovat olevinaan niin täydellisiä, puhtaita, vain rakkautta. Hermanni levittelee käsiään ja ilmeilee tarinansa myötä. - Siinä missä kunnon mies ajattelee vain seksiä, ha? Se on se mitä me ajatellaan. Hermanni jatkaa. - Miten tällaiset maailmat voi mielestäsi kohdata millään tasolla? Hermanni sanoo py

Askeleet Mikään Miltään Pitäis muiden takii jaksaa yrittää Karkaan yöhön, tietämättä mitä teen Onha se kai iha selvää minne meen En oo realisti, en kyynikko Sammumaton romantikko Nyt tuuliajolla Hajalla Ei oo syytä elää linnunradalla Omalla tavalla Eläny Muutamal sanalla Tappanu Loppunu Yksin jääny,  En koskaa tottunu Sattunu Jatkunu Ku  Valot ei oo täältkää sammunu Tähdet samal taval syttyny Hetket muilla Hetken huulilla Kipinöitä Kai sul on hyvin siellä En aio olla tiellä Ehkä vielä Sul tulee olee tähdet kohdallaan Kai pakko vaa lipuu Nää askeleet alas Kipuu En oo maagikko Mut meis oli taikuut Sitä ikävöin Enkä osaa olla paikallaa MunMaailman reunalla Suren hiljaa Ja näinä öinä Sulle tääl helsingin tuuleen kuiskaan Hyvä yötä Mut silmii en sulje Vaik tän kirkon portaille Yö loistaa Ensimmäiset hymyt, heiluva sateenvarjo, oikea käsi aina väärin

Pan huilut soimaan Tarviin voimaa Joku mut sai hyvin voimaa Ja nyt voidaa kai vaa Unohtaa Tuijottanu tulee ja miettiny et sun luo palaan Vaikenevaan iltaa  sielu ei vaikerra Sydän mykkä, se ei suostu mulle puhumaan Ja siks mikään ei tunnu miltään Ne näkee mun nauravan, laulavan, toimivan, sanovan, kierrän kehää, esitän ehjää, mut mikää ei oo ennallaa enää. Tukahtunut, usein tuntunut että kai näin on hyvä, mut oikee tiiä miten syvälle meen. Kuin laskis laiturille sen kynttilän. Tuuli ei sitä sammumaan saa. Kun musta takkini on jo märkä sateesta. Kaatua järveen sanomatta mitään. Suoraan selälleen. Hiukset veden alla saavat elämän. Kohti pohjaa. Ja miten hiljasuudes, siellä missä ei pitäis olla ääntäkää Kuulen meiän naurut Ja en mä sit haluu olla enää täällä En haluu olla missää Ravintolan kulmapöydäs kuuntelemas ihmisii Kadulla istumas satees Ja niin  vaa tunteet viheltää Kuvia on paljon Sydän niistä kiinni pitää Ei halua mulle luovuttaa Pelkää niiden i