Entä tunnetko sinä Alarick Krausen? En minäkään. Mutta se ei haittaa! Tutustutaan häneen yhdessä. Mistä olisi hyvä aloittaa? Hmm. Hän on pieni poika, kyllä vain. Silmät ovat ruskeat ja pyöreät, uteliaat, kulmakarvat vaaleaa pellavaa niin ettei niitä auringolla juuri erottanut. Hiukset hänellä on vaalean kiharat, ja melkoisen pitkät, vaikka äiti yrittikin aina saada Alrickia hetkeksi paikalleen, jotta voisi leikata niitä. Mutta Alarick piti pitkistä hiuksista. Kun hän juoksi leveillä Berliinin laitakaupungin kaduilla pelatessaan jalkapalloa kavereidensa kanssa, hän nautti siitä kuinka tuuli sekoitti hiukset, ja hän pystyi vain haromaan niitä taaksepäin. Ikäisekseen Alarick on pienikokoinen, mutta ketterä. Usein hän oikaisikin kotiinsa, kerrostaloasuntoon, korkean aidan yli kiipeämällä. Aita oli puiden takana, ja vain portin kohdalta oli hyvä kiivetä, sillä musta metallinen aita oli muuten vaarallisen terävä piikkeineen. Alarick on varsin tunnollinen opiskelija, eikä edes koskaan heitell

Tämä tarina kertoo tyhjästä paperista, ja tyhjästä sielusta, jotka kuitenkin lopulta molemmat täyttyivät. Aki oli nimittäin eronnut tyttöystävästään, mutta tuntui kun hän olisi yhä rakastunut: Musiikin alkaessa soimaan missä tahansa, palasi ensimmäisenä hänen rakkaansa kasvot mieleen niin tuttuina ja kauniina. Elokuvia katsellessa, taivasta katsellessa. Lähes kaikki muistutti hänestä. Ja kärsimystä oli jatkunut jo pitkän aikaa! Kaipuu valtasi toistuvasti Akin sielun mitä suurimmissa määrin. Hänen elämästään oli tullut jotenkin kovin ankeaa ja yksitoikkoista. Mikään ei jaksanut enää sytyttää niin kuin ennen. Ei edes tennis, jota hän ennen oli intohimoisesti pelannut, ja ollut vielä aika hyväkin. Kaiken kaikkiaan Aki oli yksinäinen ja onneton. Hänen ennen niin valoisat siniset silmänsä olivat nykyään usein tummat ja väsyneet. Hiuksetkin Akilla oli usein sekaisin, sillä hän ei jaksanut kiinnittää ulkonäköönsä paljoakaan huomiota. Jotkut jopa nyrpistelivät nenäänsä Akin kulkiessa ohi, sill

Kaikki alkoi jostakin niin pienestä ja ihmeellisestä asiasta, tai oikeastaan olennosta kun mehiläisestä. Eräästä mehiläisestä, joka aamu varhaisella lähti tyypilliseen tapaan keräämään mettä hunajan valmistamista varten. Erityinen vilkkaus virtasi tänään mehiläisen pienessä pehmeässä kehossa, ja niin se pörisi menemään pidemmälle kun koskaan aikaisemmin elämänsä aikana. Se lensi koivujen välistä, heinikon yläpuolelta, seurasi hetken erästä sitruunaperhosta, joka lepatteli holtittomasti eteenpäin kunnes tuli yllättäen hiekkatielle. Päivä oli lämmin, ja mehiläinen kävi lepäämään eräälle voikukalle aivan tien laitaan. Jokin veti kuitenkin mehiläistä aina vain eteenpäin. Hiekkatien toisella puolella oli hevosaitauksia, joissa komeat ruskeat otukset seisoskelivat auringossa laiskan ja toimettoman näköisinä. Hevosaitausten välistä lähti traktorin jäljet kohti jotakin tuntematonta. Iloisesti pöristen mehiläinen lähti taas lentoon voikukalta, joka keinahti lähdön voimasta ennen kuin palasi tak

- Voi sentään! Minä kun niin ajattelin saavani kuulla kauniin lopun. Kaikki vaikutti niin täydelliseltä. Itseasiassa! Herranen. En nyt oikein ymmärrä. Olen kai sitten jotenkin vähän hidas tänään tai jotakin. Tai sitten se on tuo aurinko.. perhana. Kiusaantunut naurahdus, ja varjot sinisissä silmissä. Leevi katsahtaa kattoon kuin toivoen vastauksen leijailevan sieltä hänen syliinsä. Ilme hyvin onnettomana. Aurinko tosiaan paistaa avonaisista ikkunoista sisään saaden ilman pysähtymään ja tuntumaan hiukan vilpilliseltä, mutta auringon paiste ei ole syyllinen Leevin mielessä vallitsevaan ristiriitaisuuteen. Lopulta hän vieläkin neuvoton ilme kasvoillaan katsahtaa vieressä istuvaan Saaraan. - Olen pahoillani.. En vain ymmärrä. Miksi juuri nuo kolme tarinaa. Miksi sinä kerroit nuo kolme tarinaa minulle. Pitäisikö niiden merkitä jotakin? Tarkoittaa jotakin. Soittaa kelloja, vai miten se nyt sanotaan. - Hyvin mielenkiintoinen kysymys. Voi olla että kerroin kaikki kolme vain omaksi ilokse

El kultane, kulta kukaa ei oo sun kaltane, en valtaa en, enkä rikkaut, takaovest takaperi, rakkaude mittaa, ja väsyneet jo väsyttää, en usko et kukaa sua voi kesyttää, haluut et pysytää, käsi kädes, kyl vaihteet vaihtuu, miettii ei tarvii kysyntää, ja häppää läppää lentää, kättä jättää aika rientää, ei kukaa voi tietää, muut ku auringo paistee ja maisema tuoksuu, ylämäes koira kaa naurae juoksuu, kukka kedol, kuinkas muutenkaan, rämmin sateesta sun luokse uudestaa, haa aina uudestaa Kertosäkeet sä saat elämään Sussa on jotain niin vitun elävää Soinnut säkeet väreiksi muutat Sun liike on notkeeta hunajaa Se vaa saa mut sulamaa Sulamaan Leikkii lauluu, tehdää tästä taulu, kädet hitaat, basson pauhu, verratont missä vaa makoilla, pakoilla pakoo, sunshine jakoo!  rajoja kokeilla, hapuilla, oleilla, lähellä, mihi lähetää, snapii lähetät, keulasta kaulaa, sopisoinnust mielenrauhaa, voidaan pysähtyy Minuuteiksi Ikuisiksi sekunneiksi Venyttää sieltä täältä Kummal silmäl näätk