Kissa, ympyrät ja rakkausruno
Kaikki alkoi jostakin niin pienestä ja ihmeellisestä asiasta, tai oikeastaan olennosta kun mehiläisestä. Eräästä mehiläisestä, joka aamu varhaisella lähti tyypilliseen tapaan keräämään mettä hunajan valmistamista varten. Erityinen vilkkaus virtasi tänään mehiläisen pienessä pehmeässä kehossa, ja niin se pörisi menemään pidemmälle kun koskaan aikaisemmin elämänsä aikana. Se lensi koivujen välistä, heinikon yläpuolelta, seurasi hetken erästä sitruunaperhosta, joka lepatteli holtittomasti eteenpäin kunnes tuli yllättäen hiekkatielle. Päivä oli lämmin, ja mehiläinen kävi lepäämään eräälle voikukalle aivan tien laitaan. Jokin veti kuitenkin mehiläistä aina vain eteenpäin. Hiekkatien toisella puolella oli hevosaitauksia, joissa komeat ruskeat otukset seisoskelivat auringossa laiskan ja toimettoman näköisinä. Hevosaitausten välistä lähti traktorin jäljet kohti jotakin tuntematonta. Iloisesti pöristen mehiläinen lähti taas lentoon voikukalta, joka keinahti lähdön voimasta ennen kuin palasi takaisin suoraksi. Mehiläinen seurasi traktorin jälkiä kaarrellen mutta kuitenkin kokoajan eteenpäin edeten. Kohta hevosaitaukset loppuivat ja traktorinjälkien vasemmalla puolella oli vanha punainen lato, jonka maali oli halkeillut ja peltikatto tuhansien sateiden kuluttama. Uteliaasti mehiläinen pörräsi ladon tuntumaan, ja nautti ladosta hohkuvasta keväisestä auringon paisteesta.
Surukseni on minun ilmoitettava että tuo pahaa-aavistamaton nuori mehiläinen oli tuomittu kuolemaan sinä päivänä. Vaikea sanoa olisiko se ollenkaan lähtenyt aamulla lentoon jos olisi tiennyt kuolevansa. Todennäköisesti olisi, sillä kyseiselle mehiläiselle kuoleman merkitys ei ollut laisinkaan niin suuri kuin monelle muulle elävälle olennolle.
Nimittäin lähtiessään kiertämään latoa, törmäsi mehiläinen väistämättä vanhaan traktorin romuun, joka oli jätetty sinne piiloon katseilta kauan sitten. Traktori, joka oli avomallinen ja hyvin ruosteinen, oli seissyt siinä hyvin kauan käyttämättömänä, muttei kuitenkaan unohdettuna. Traktorin omistajan vaimo jaksoi kyllä aina muistuttaa, kuinka sellainen romu pitäisi roudata huis helvettiin pihamaalta.
Traktorin omistaja - ja samalla tallin ja pienen maatilan omistaja - oli kuitenkin luonteeltaan varsin leppoisa, eikä häntä huvittanut viedä traktoria mihinkään. Se tuntui jo melkein osalta maisemaa. "Sitäpaitsi" Maatilanomistaja sanoi vaimolleen. " Miisa tykkää makoilla siinä." Siihen vaimo ei enää sanonut mitään, jupisi vain miehistä ja kolisteli keittiössä tavallista kovaäänisemmin ruokaa laittaessaan.
Miisa oli solakka harmaa kissa, joka oli tänäkin aamuna luikkinut ulos kissanluukusta, kulkenut pihamaan halki, ja kiivennyt traktorin istuimelle lepäämään. Maatilanomistaja oli oikeassa sanoessaan Miisan tykkäävän makoilla traktorin istuimella. Istuin oli vanhaa halkeillutta mustaa nahkaa, joka jo varhaisesta aamuauringostakin lämpeni miellyttävän tuntuiseksi ja mukavaksi nukkumispaikaksi. Lisäksi myös traktorin metallinen runko keräsi helposti auringon lämpöä, ja miellytti mukavuudenhaluista Miisa kissaa.
Kävi siis niin, että mehiläinen - joka lensi uteliaasti katselemaan hiukan lähempää traktoria - törmäsi siellä kuolemaansa. Nimittäin Miisa sattui haukottelemaan juuri oikealla hetkellä, ja tuulenpuuska taas sattui heittämään mehiläistä sen verran pois kurssilta, että mehiläinen lensi suoraan Miisan avonaiseen suuhun ja sieltä tämän kurkkuun. Lohdutukseksi voin sanoa mehiläisen kuoleman olleen nopea ja kivuton. Miisa sen sijaan oli hyvin järkyttynyt siitä miten jotakin oli lentänyt sen suuhun, kissan edes näkemättä mitä. Refleksinomaisesti se tietenkin nielaisi mehiläisen, vaikka rupesi heti sen tehtyään kakomaan sitä ulos nielustaan. Jokainen varmaan tietää sanonnan "kissa pistoksessa". Miisa oli juuri sellainen nielaistuaan tuon poloisen mehiläisen. Kauhistuneena se ponnahti pystyyn ja hassuja kakovia ääniä päästellen ja päätään ravistellen se lähti hyppimään kohti kotitaloaan. Kovaonninen kissa yski ja kakoi, mutta ei saanut ikävää tunnetta pois kurkustaan ja niinpä se kirmasi kissanluukusta sisään kakomaan emäntänsä luokse keittiöön.
Emäntä Paula oli oranssit kiharat omaava nelikymppinen pyylevähkö nainen, jolla oli kimeä ääni ja usein kotona ollessaan essu päällä. Hän oli kahden lapsen äiti, mutta molemmat olivat jo muuttaneet omilleen, ja pitivät vain satunnaisesti yhteyttä. Ammatiltaan Paula oli kriitikko, mutta hän teki enimmäkseen töitä kotona läppärinsä ääressä. Maatilan isäntä - ja Paulan mies - oli parhaillaan ulkomailla ostamassa uutta autoa itselleen. Isäntä oli niin ikään kaljamahan omaava, ja tykkäsi käyttää ruudullisia paitoja ja valkoista vanhaa lippalakkia. Paula oli ollut närkästynyt miehensä reissusta, sillä hänkin olisi halunnut matkustella, mutta oli hyvin huono lähtemään mihinkään. Siksi Paula oli ollut miehen lähdettyä äkämystynyt, ja kirjoittanut mitä kylmäävämmän arvostelun suomalaisesta uutussarja "Sykkeestä". Arvostelun kirjoitettuaan Paula oli ollut vielä huonommalla tuulella, ja oli päätynyt soittamaan Terolle pyytääkseen tätä luokseen. Tero oli laiha ja lipevä lyhythiuksinen mies, jonka levottomien silmien taakse oli kätketty syvä intohimo Paulaa kohtaan. Useasti Tero olikin yrittänyt voittaa Paulaa itselleen, mutta Paula oli pitänyt Teron lähestymisyrityksiä enemmänkin kuvottavina, vaikka ne olivat joskus sisältäneet jopa kukkia tai rakkausrunon pätkiä. Nyt kuitenkin miehensä ollessa poissa, Paula päätti tehdä poikkeuksen ja soittaa Terolle. Ja niinpä Tero oli saapunut ei niinkään siveelliset ajatukset mielessään Paulan isolle talolle, lyhyet hiukset sivulle kammattuina. Paula ja Tero olivat juoneet illan mittaan paljon viiniä ja useiden torjuttujen lähentely-yritysten jälkeen Paula alkoi ajattelemaan miten oli ehkä ollut sittenkin huono idea pyytää koko Teroa tulemaan. Paula ei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään Terolle, ja yön pimeinä tunteina Tero oli vihdoin saanut kauan haaveissaan olleen yön keittiön sohvalla.
Tilanne oli siis se, kun mehiläisen nielaissut kissa tuli kummallisia yskäisyä ja köhimisiä päästellen keittiönsohvan - jolla Paula oli nukkunut huonosti koko yön - jalkopäätyyn, oli Paulalla monenlaisten katumuksen ja vitutuksen tunteiden lisäksi myös hirveä krapula. Siksi Paula ei edes ensiksi reagoinut kissansa hätään, mutta saatuaan silmänsä auki ja tajuttuaan onnekseen, että Tero oli ílmi selvästi lähtenyt jo kauan sitten, alkoi Paulaa huolestuttaa kissansa köhiminen, ja pään tiukka ravistelu. Siinä olotilassa mikä Paulalla oli, ei hänelle tullut laisinkaan mieleen soittaa eläinlääkäriin, vaan aivan paniikissa hän kaappasi kissan syliinsä ja lähti ähkien kipittämään ulos talosta autolleen, joka oli vanha vaaleansininen kuplavolkkari. Heitettyään kissan pelkääjän paikalle Paula tajusi unohtaneensa avaimet sisään, ja niin hän kiiruhti takaisin etsimään avaimia. Samalla reissulla hän nappasi kädet täristen lääkekaapista pari särkylääkettä. Tai niin hän luuli tehneensä. Nimittäin hän otti vahingossa aviomiehensä vakaviin selkäkipuihin tarkoitettuja kolmiotabletteja kaksi kappaletta.
Autolle takaisin päästyään kissa ei enää kakonut kurkkuaan, mutta toimiin ryhdyttyään Paula oli varma eläinlääkärillä käynnin olevan elintärkeää. Jostain syystä auto ei kuitenkaan tahtonut millään startata, eikä ratin hakkaaminen ja kiroilu auttanut asiaa yhtään. Miisa oli nyt mehiläisen kunnolta nielaistuaan rauhallisen näköisen ja katseli laiskasti Paulan mesoamista vihertävillä silmillään. Aikansa yritettyään turhaan startata autoa Paula luovutti, ja niin hän nappasi kissan taas syliinsä ja päätti pyöräillä eläinlääkäriin, joka ei ollut siihen liian kaukana. Vain noin 10 kilometriä. Haettuaan pyöränsä aivan autotallin perältä kaikkien puutarhatarvikkeiden takaa, hän laittoi kissansa pyörän ohjaustangossa kiinni olevaan koriin, ja lähti sotkemaan pitkin hiekkatietä eläinlääkäriä kohden. Päivä oli jo siinä vaiheessa varsin lämmin. ja varsinkin Paula joka krapulapäissään ketjut natisten polki eteenpäin hikoili kuin joulukinkku uunissa. Hänellä oli vielä päällään eilisiltana käyttämänsä mekko, ja kasvoiltaan Paula oli hyvin kalpea, vaikka hikinorot valuivat hänen otsaltaan. Pyörä ei kulkenut aivan suoraan, vaan ohjaustanko tahtoi mutkitella jostain syystä tämän tästä Paulan käsissä. Yhtäkaikki Paula oli matkalla kohti eläinlääkäriä kissa korissa kyrpiintyneen näköisenä maaten.
Surukseni on minun ilmoitettava että tuo pahaa-aavistamaton nuori mehiläinen oli tuomittu kuolemaan sinä päivänä. Vaikea sanoa olisiko se ollenkaan lähtenyt aamulla lentoon jos olisi tiennyt kuolevansa. Todennäköisesti olisi, sillä kyseiselle mehiläiselle kuoleman merkitys ei ollut laisinkaan niin suuri kuin monelle muulle elävälle olennolle.
Nimittäin lähtiessään kiertämään latoa, törmäsi mehiläinen väistämättä vanhaan traktorin romuun, joka oli jätetty sinne piiloon katseilta kauan sitten. Traktori, joka oli avomallinen ja hyvin ruosteinen, oli seissyt siinä hyvin kauan käyttämättömänä, muttei kuitenkaan unohdettuna. Traktorin omistajan vaimo jaksoi kyllä aina muistuttaa, kuinka sellainen romu pitäisi roudata huis helvettiin pihamaalta.
Traktorin omistaja - ja samalla tallin ja pienen maatilan omistaja - oli kuitenkin luonteeltaan varsin leppoisa, eikä häntä huvittanut viedä traktoria mihinkään. Se tuntui jo melkein osalta maisemaa. "Sitäpaitsi" Maatilanomistaja sanoi vaimolleen. " Miisa tykkää makoilla siinä." Siihen vaimo ei enää sanonut mitään, jupisi vain miehistä ja kolisteli keittiössä tavallista kovaäänisemmin ruokaa laittaessaan.
Miisa oli solakka harmaa kissa, joka oli tänäkin aamuna luikkinut ulos kissanluukusta, kulkenut pihamaan halki, ja kiivennyt traktorin istuimelle lepäämään. Maatilanomistaja oli oikeassa sanoessaan Miisan tykkäävän makoilla traktorin istuimella. Istuin oli vanhaa halkeillutta mustaa nahkaa, joka jo varhaisesta aamuauringostakin lämpeni miellyttävän tuntuiseksi ja mukavaksi nukkumispaikaksi. Lisäksi myös traktorin metallinen runko keräsi helposti auringon lämpöä, ja miellytti mukavuudenhaluista Miisa kissaa.
Kävi siis niin, että mehiläinen - joka lensi uteliaasti katselemaan hiukan lähempää traktoria - törmäsi siellä kuolemaansa. Nimittäin Miisa sattui haukottelemaan juuri oikealla hetkellä, ja tuulenpuuska taas sattui heittämään mehiläistä sen verran pois kurssilta, että mehiläinen lensi suoraan Miisan avonaiseen suuhun ja sieltä tämän kurkkuun. Lohdutukseksi voin sanoa mehiläisen kuoleman olleen nopea ja kivuton. Miisa sen sijaan oli hyvin järkyttynyt siitä miten jotakin oli lentänyt sen suuhun, kissan edes näkemättä mitä. Refleksinomaisesti se tietenkin nielaisi mehiläisen, vaikka rupesi heti sen tehtyään kakomaan sitä ulos nielustaan. Jokainen varmaan tietää sanonnan "kissa pistoksessa". Miisa oli juuri sellainen nielaistuaan tuon poloisen mehiläisen. Kauhistuneena se ponnahti pystyyn ja hassuja kakovia ääniä päästellen ja päätään ravistellen se lähti hyppimään kohti kotitaloaan. Kovaonninen kissa yski ja kakoi, mutta ei saanut ikävää tunnetta pois kurkustaan ja niinpä se kirmasi kissanluukusta sisään kakomaan emäntänsä luokse keittiöön.
Emäntä Paula oli oranssit kiharat omaava nelikymppinen pyylevähkö nainen, jolla oli kimeä ääni ja usein kotona ollessaan essu päällä. Hän oli kahden lapsen äiti, mutta molemmat olivat jo muuttaneet omilleen, ja pitivät vain satunnaisesti yhteyttä. Ammatiltaan Paula oli kriitikko, mutta hän teki enimmäkseen töitä kotona läppärinsä ääressä. Maatilan isäntä - ja Paulan mies - oli parhaillaan ulkomailla ostamassa uutta autoa itselleen. Isäntä oli niin ikään kaljamahan omaava, ja tykkäsi käyttää ruudullisia paitoja ja valkoista vanhaa lippalakkia. Paula oli ollut närkästynyt miehensä reissusta, sillä hänkin olisi halunnut matkustella, mutta oli hyvin huono lähtemään mihinkään. Siksi Paula oli ollut miehen lähdettyä äkämystynyt, ja kirjoittanut mitä kylmäävämmän arvostelun suomalaisesta uutussarja "Sykkeestä". Arvostelun kirjoitettuaan Paula oli ollut vielä huonommalla tuulella, ja oli päätynyt soittamaan Terolle pyytääkseen tätä luokseen. Tero oli laiha ja lipevä lyhythiuksinen mies, jonka levottomien silmien taakse oli kätketty syvä intohimo Paulaa kohtaan. Useasti Tero olikin yrittänyt voittaa Paulaa itselleen, mutta Paula oli pitänyt Teron lähestymisyrityksiä enemmänkin kuvottavina, vaikka ne olivat joskus sisältäneet jopa kukkia tai rakkausrunon pätkiä. Nyt kuitenkin miehensä ollessa poissa, Paula päätti tehdä poikkeuksen ja soittaa Terolle. Ja niinpä Tero oli saapunut ei niinkään siveelliset ajatukset mielessään Paulan isolle talolle, lyhyet hiukset sivulle kammattuina. Paula ja Tero olivat juoneet illan mittaan paljon viiniä ja useiden torjuttujen lähentely-yritysten jälkeen Paula alkoi ajattelemaan miten oli ehkä ollut sittenkin huono idea pyytää koko Teroa tulemaan. Paula ei kuitenkaan kehdannut sanoa mitään Terolle, ja yön pimeinä tunteina Tero oli vihdoin saanut kauan haaveissaan olleen yön keittiön sohvalla.
Tilanne oli siis se, kun mehiläisen nielaissut kissa tuli kummallisia yskäisyä ja köhimisiä päästellen keittiönsohvan - jolla Paula oli nukkunut huonosti koko yön - jalkopäätyyn, oli Paulalla monenlaisten katumuksen ja vitutuksen tunteiden lisäksi myös hirveä krapula. Siksi Paula ei edes ensiksi reagoinut kissansa hätään, mutta saatuaan silmänsä auki ja tajuttuaan onnekseen, että Tero oli ílmi selvästi lähtenyt jo kauan sitten, alkoi Paulaa huolestuttaa kissansa köhiminen, ja pään tiukka ravistelu. Siinä olotilassa mikä Paulalla oli, ei hänelle tullut laisinkaan mieleen soittaa eläinlääkäriin, vaan aivan paniikissa hän kaappasi kissan syliinsä ja lähti ähkien kipittämään ulos talosta autolleen, joka oli vanha vaaleansininen kuplavolkkari. Heitettyään kissan pelkääjän paikalle Paula tajusi unohtaneensa avaimet sisään, ja niin hän kiiruhti takaisin etsimään avaimia. Samalla reissulla hän nappasi kädet täristen lääkekaapista pari särkylääkettä. Tai niin hän luuli tehneensä. Nimittäin hän otti vahingossa aviomiehensä vakaviin selkäkipuihin tarkoitettuja kolmiotabletteja kaksi kappaletta.
Autolle takaisin päästyään kissa ei enää kakonut kurkkuaan, mutta toimiin ryhdyttyään Paula oli varma eläinlääkärillä käynnin olevan elintärkeää. Jostain syystä auto ei kuitenkaan tahtonut millään startata, eikä ratin hakkaaminen ja kiroilu auttanut asiaa yhtään. Miisa oli nyt mehiläisen kunnolta nielaistuaan rauhallisen näköisen ja katseli laiskasti Paulan mesoamista vihertävillä silmillään. Aikansa yritettyään turhaan startata autoa Paula luovutti, ja niin hän nappasi kissan taas syliinsä ja päätti pyöräillä eläinlääkäriin, joka ei ollut siihen liian kaukana. Vain noin 10 kilometriä. Haettuaan pyöränsä aivan autotallin perältä kaikkien puutarhatarvikkeiden takaa, hän laittoi kissansa pyörän ohjaustangossa kiinni olevaan koriin, ja lähti sotkemaan pitkin hiekkatietä eläinlääkäriä kohden. Päivä oli jo siinä vaiheessa varsin lämmin. ja varsinkin Paula joka krapulapäissään ketjut natisten polki eteenpäin hikoili kuin joulukinkku uunissa. Hänellä oli vielä päällään eilisiltana käyttämänsä mekko, ja kasvoiltaan Paula oli hyvin kalpea, vaikka hikinorot valuivat hänen otsaltaan. Pyörä ei kulkenut aivan suoraan, vaan ohjaustanko tahtoi mutkitella jostain syystä tämän tästä Paulan käsissä. Yhtäkaikki Paula oli matkalla kohti eläinlääkäriä kissa korissa kyrpiintyneen näköisenä maaten.
Kommentit
Lähetä kommentti