Maalarien perhe

voit lakkaa värittämästä, lisää yrittämistä, pelisilmää, ei selittämistä, mistä näkee linaarin, mistä tasaisen maalin, voi lakkaa lapsi haaveilemasta, ei mielikuvitus todellakaan ole todellista, ei oleellista, vaan koneellista, mielesi sopukatko monen mielestä kaunista, pyh, muka luovaa ja raadollista, ei ole mitään mitä tekisin, ei niinkään, ei näinkään, nyt keskity ja lopeta se tyhmä pelehtiminen

voi etkö näe miten ripaus sieltä ripaus täältä, etkö kuule kun pisara tipahtaa, kasvot vanhat valahtaa, vaan valaan taa, mä piirrän tän, en jahkaile, kuhnaile, pelleilen mutten naurua päästä ilmoille, saan iloita, nauttia, hutkia, laittaa lisää mutkia, kuin juna kulkee sivellin mun paperilla, voi näin ja sinne, tuolla aurinko, nyt se laskee, ei logiikaa, ei mitääään, vaan silti se silmää virittää, voi isä katso kuinka lintu pieni lentää, tässä siivenisku tässä toinen, ja näin ne junan päälle mä piirrän

ei ole nykyaikana yhtään järjestystä, ei pidetä arvossa suoraselkäisyyttä, nää tahattomat, paheita huokuvat sut valtaansa saa, ei ole oikein laitaa päällekäin, ei kukaan siitä selvää saa näin, sun täytyy miettiä katsojaa, katsojaa, ei katsoja erota, silmiään siiven iskuista irroita, junasta sekavasta, ei saa mieleensä edes kuvaa koska, se on täysin sekaisin! Ja nämä värit, herranjestas, ei voi sinistä laittaa keltaiselle, ei punaista pilata vihreällä, olet nuori kokematon, aikeissas viaton, mutta pyydän maalaa kunnolla nyt

mutta isä!

Kohta julmistun, suutun, ja sitten hauskaa ei oo, paras uskoa ois, mä maalannut oon niin kauan, tiedän oikean sävyn vauvan, notaarin, aidan, oksan, koiran ja ruohon, on sun aika kuulla tai muuten, on pilattu, menetetty, historiamme tasoitettu, ei koskaan saada aikaan mitään mistä ihmiset pitää, ja se tarkoittaa vain yhtä, ei oo onnellista maalaria yhtään

"äiti saapuu"

hävetä saisit, sinä isänä niin, anna lapsemme uskoa omiin unelmiin, ei aina tarvitse tehdä tietyllä tavalla, anna vapautta, sitä ei saa ihmisten huomiolla tai rahalla, ei kaikkea ole koskaan tehty, on niin paljon mahdollista, ja ei mahdollista, josta piirtää voi, voi kultarakas, unohda isäsi sanat, tee mitä tykkäät, kunhan nään, että se sut saa elämään

mutta äiti nyt pelkään, että minusta loppuu ideat joskus, oon umpikujassa ja murrun, voi miten, mulla ideoita aina voi riittää

voi rakkaani, anna pienet kätesi mulle, sä tunnet kai lämmön, sä tunnethan sen

tunnen äiti

niin kauan kun on elämää, niin kauan riittää maalattavaa elävää, hetkiä, pieniä, kauniita, suuria kömpelöitä, hassuja, massoja, sanoja, vinttejä pimeitä, huonoja tapoja, rakkautta kaunista suurta, voi tätä katsella vaan alta omenapuun,
ja hei sinussa on valoa, paloa, iloa, pulppuavia sanoja, riemua, itkua, lämpöä ja pelkoja, niitä katsele kaunein silmin sä, ei tarvitse ymmärtää, ei tarvitse selittää, kunhan vaan näät, et kaikkialla on elämää

äitisi oikeassa on, anteeksi että olen tahditon, vaan usein pelkään, mitä itse nään, se saa mut värähtämään, ja kammoan, mä kammoan, että maailma kaltoin kauneintain kohtelee

mutta uskoa pitäisi

ja katsoa pitäisi

ja vain silloin nähdä voi, valon loistavan, tuulen maalla liitävän, voi kuulla lapsen itkevän, surra, iloita, nauttia lämmöstä iholla, oi kuunnella laulua lintujen, niin iloiten, ei pelätä, huulta purra, huutaa keuhkot täynnä ilmaa hurraa

HURRAA!

ja nauraa kun nauraa

ja laulaa kun laulaa

nyt hymyssä suin maalaa

tee kauniimmaks maailmaa