Aurinkoiset aamut

Vehreän lahden pohjukassa, kesäisessä koivikossa,
Jossa päivisin linnut tauotta konsertoivat

Tuos metsän kohdussa, pehmeillä sammalpeitteillä,
kaislikosta kuuluvan tuulen kutitettavina
syntyvät emonsa lämpöön, untuvina, piipittävinä
pienehkö sorsapesue

Tuon suven näyttämön oma aurinkomme aamusta aamuun valaisee
koko vihreän lämpimän, valoisan ajan

Ja sielt nuo vapaat vesilinnut ensimmäistä kertaa kömpivät veteen
Emolintunsa perässä, ja päällä,
itsensä kastelevat

Samas vees nuo kiiltävä kylkiset, sulavalinjaiset suuret, makeiden vetten vartijat
Lämpiminä aikoina pinnan alla päivänsä viettävät, silmät alituiseen avonaisina
Laiskasti matalikossa polskivat

Lokit kirkuvat tuol lahdel, parkuvat kuin kehon sisäinen kiljaisu kun sitä loukataan
Vaan ei rauha rikkoonnu, siel on hyvä sorsan pesueensa kasvattaa

Siel voi turvassa joutsen levähtää, siel sudenkorennot valossa lentää
Siipensä kimmeltävät, kuin järvi, joka kurottaa laineillaan kohti neitseellistä maata

Maal, nurmikol ja metsässä muurahaiset, nuo maailmanvalloittajat ahertavat
kortta kantaen, itseään puolustaen, aina vain vaeltaen,
nuo pienet kuusijalkaiset, myös jälkikasvuaan hellyydellä hoivaavat

Tuol lahdel on suuret kivensä, jotka on pitkään jo seisseet
välillä peittyvät veen noustessa, toisinaan pinnalla pysyvät, lentäville levähdyspaikkana

Tikat koputtavat aina vain, vaik kukaan ei kysy "kuka siellä", nuo onnettomat!
Etanat odottavat sadet, tuntosarvet herkkinä,
 näkevätkö pienimmät koskaan tähtiä?
Ja kyl´maar leppäkertuilkin työt riittää, sillä välin perhoset liihottelevat, kuin humalassa, mettä hamutessa

Vaan auringonnousut täs paikas saavat ihmisen pysähtymään
syyllisyys, häpeä, turhamaisuus, yksinäisyys, katkeruus ja ahdistus kipuna velloo
Nuo teräväreunaiset, ja kohmeiset, kuin lasinsirpaleet sydämes kalvavat

Mut kun herramme nousee latvuksia ylemmäs, kauniimpana ja kirkkaampana kun mikään
Tunnen itseni puhdistuneeksi ja eheäksi
 hän on täällä taas
Herättämässä uuden päivän, antamassa mahdollisuuden

Valonsa laineilla välkkyvä, säteensä iholla lämpöisä ja lohdullinen
Minä kyynelehdin, ja nauran, niin elossa olen!

Ei anteeksiantoa ei tuomitsemista, molemmat eikä kumpaakaan
Tärkeintä on mahdollisuus, uusi mahdollisuus