- Olet kyllä niin väärässä kuin mahdollista. Ei muita miellyttämällä voi olla mitään. Hän istui auton avonaisen takaluukun reunalla ja tuijotti merelle, kun tuuli sekoitti hänen hiuksiaan. Minä makasin maassa selälläni pyyhkeen päällä. Aurinko sai ihoni kihelmöimään. - Mutta.. - Esitämme ihan vääriä kysymyksiä. Kaikkein oleellisin kysymys on, että kuka sinä olet? Kuka sinä olet, jos et olisi tavannut tässä maailmassa yhtään ihmistä. Jos sinulla ei olisi historiaa eikä muistoja. Mitä sinä olet? Nyt. Jos seisoisit alastomana universumin yläpuolella ja et tuntisi kylmyyttä ihollasi. Ja jos et kuuntelisi hiljaisuutta, vaan yrittäisit vastata tuohon kysymykseen. Kuka sinä olet? Kun näkisit kuinka maapallo kiertää aurinkoa ja näkisit vain, että maapallolla on vettä ja maata. Jos kuu olisi kuin pieni kolikko maan rinnalla. Jos auringon säteet kulkisivat sentin päästä sinusta ja saisivat ihokarvasi pystyyn. Hän vaikeni. - Mitä sinä vastaisit jos seisoisit siellä kuin ylimääräinen täh

Puun syyt kuin purot samaan suuntaan johtaa, viileä tuuli saa lokin pörhistämään höyheniään ja kääntämään selkänsä tuulelle, mies kylpytakissaan tuijottaa aavalle, synnit tänään kevyet kuin pikkulinnut, jotka puusta toiseen pyrähtelevät, mutta suru saapunut sydämeen, se maasta tekee melkein liian kylmää seistä. Yksin tuijottaa valoa, joka maata kohta hiipii, kevyellä kosketuksellaan avaa kukat nupuistaan, sytyttää valot taloissa ja avaa silmät, jotka kaiken ovat taas pimeyteen yöksi sulkenut. Sumu hiljaa haihtuu  Ja kohta saa sudenkorennot lämpöä siipiinsä ja kisailevat taivaalla villeinä ja vapaina, mutta nurmikko kostea on vielä pitkään. Muistaa kosketuksen hellimmän, se kuin voikukka puhallettu on tuulen mukaan, eikä ole käsiä jotka tuulen tavoittaisivat. Sydän järkähtämätön, mieli ylpeä, tulipesä tyhjillään,  jalanjäljet maahan tänään painetut vähäisiksi jäävät, ampiainen onnen löytää kukan myötä, mutta ei se koskaan lopeta sen työtä Silmät avonaiset, yötä kantaa mukanaan,

Tuijotan kun vesi väreilee Seurasaaren rantaan. Tuuli puhaltaa hiukseni miten sattuu ja rannassa kasvava lyhyt mänty varjostaa auringolta. Vesi on kullattu säteillä ja vastaranta näyttää yhtä kaukaiselta kuin valokuvat, joissa koko sukumme hymyillen poseeraa. Nyt haluaisin muistella menneitä. Aikoja aikojen takaa. Muistan metsän tien toisella puolella. Sen kiemurtelevat polut ja kauniit puut. Muistan kesät kun hyppelimme kiveltä kivelle. Kun levitit liinan nurmikolle, joit itse kahvia ja me mehua. Kun opetit meille ensimmäisen korttipelin mökkimme lattialla. Muistan miten peittelit ja istuit jalkapäädyssä ja silittelit. Yksi poika on miljoona kertaa nukahtanut sillä tavalla onnellisena. Muistan tarinat, niin monet, joita hiljaa kuuntelin. Äänesi turvallinen, elävä ja rakas. Aina kuunnella jaksaa. Tuulitakissa lämmitit meille mökillä saunaa ja me nostaa yritimme kaikin voimin vesiämpäriä järveltä saunaan. Ja metsässä kuljimme kanssasi. Välillä pitkin hiekkatietä. Kumisaappaat lonsku

Kuulin kerran variksenpelättimeltä, joka sanoi olevansa Jumala, että on yksinkertaista saattaa omat päämäärät loppuun, jos ei aseta päämääriä. Mutta hän puhui aina muutenkin hulluja. Sanoi olevansa enemmän kuin Jumala koska oli olemassa, mutta silti kuolemattomana. Eräänä syksynä lapset sytyttivät variksenpelättimen tuleen ja löysin paikalta vain tuhkaa. Olin katkera siitä etten ehtinyt sanoa kaikkea mitä mieltäni painoi. Esimerkiksi sitä, että maailma olisi ollut paljon parempi paikka jos tuo ystäväni linnunpelätin olisi luopunut  konservatiivisitä kaikkivaltias haaveistaan. Mutta tiedän että hän olisi kysynyt että oliko hän koskaan oikeasti sanonut että se oli hänen päämääränsä ja tarkoitus? Sillä päämäärät on helppo saattaa loppuun jos niitä ei aseta. Hänen tavoitteensa ei ainakaan ollut palaa pellon keskellä, kun kasveista oli otettu jo kaikki mitä ne olivat pystyneet luomaan ja kun aurinko näyttäytyi yhä vähempiä aikoja taivaalla. En sano sitä kuolemaksi, koska hänen päämääränsä

Suuri musta koira haukkuu. Niin se ulvoo Kajahtelee aution asuntosi seinistä ja nostaa niskavillasi pystyyn Yrität katsoa telkkaria sitä huomaamatta Juoda teetä sitä miettimättä Mutta kun musta koira ei ulvo tai hauku Se hengittää raskaasti, läähättää Mutta tänään on mustalla koiralla vastassaan kaksi. He istuskelevat sohvalla ja katsovat jalkapalloa telkkarista Sade rummuttaa raa'asti kattoa. Salamat välähtelee, ukkonen jyrähtelee. Ahdistukseen on lääkkeitä ystävä hyvä Ei buranakaan ole niin tehokas jos sitä käyttää kokoajan Ei kahvi piristä jos sitä juo joka tunti Mutta silloin tällöin ja välillä Kannattaa kääriytyä peittoon Jos sielusi ja sydämesi palelee Sytyttää kynttilän Sillä valoa tarvitsee jokainen maailma Itsessään jo siinä on jotain merkittävää Sillä ei minua ole koskaan pelottanut nukahtaa tulen ääreen Peiton alle

Rakastan sinua enemmän kun ymmärrät Suuremmin kun tiedät Ikuisesti, vaikka et siihen usko Tulet näkemään minun loittonevan Mutta aina palaan Ja missä olenkaan sinua kaipaan Hiuksesi kiharat Halisi vilpittömät Silmäsi pursuavat energiaa Valoja varjoja Kaikki tunteet Suoraan luettavissa Niin paljon kaikkea olennaista Maan ja taivaan välillä Välillä arastelet Jotain varot tai pelkäät Syliini pääset milloin vain Niin temparmenttinen ja suloinen Veli on ylpee. Oot kova juoksee. Ja sekottaa tavaroita. Äidin kanssa saaa laatikoita sun perässä haravoida Mutta et tarkoita pahaa Koirista eniten tykkäät Kukat kauniit myös sut hymyilemään saa Nukahat vaikka minne Kastajaisissa mun syliin Vierähtäny jo tovi Aina vastas ku aukee ovi Huutaa tää kaunokaine perhejäsenie nimiä Onni! Eino! Pappa! Mamma! Kun kirjotan tätä oon yhtä hymyä Paljon upeita vaatetuksia rokkaat Tuut aina näytille Ja kyllähän sua sitten kehutaan Muistan mite ekoja askelia ha