Rakkaudesta äitiin, äidistä rakkauteen
Tuijotan kun vesi väreilee Seurasaaren rantaan. Tuuli puhaltaa hiukseni miten sattuu ja rannassa kasvava lyhyt mänty varjostaa auringolta. Vesi on kullattu säteillä ja vastaranta näyttää yhtä kaukaiselta kuin valokuvat, joissa koko sukumme hymyillen poseeraa.
Nyt haluaisin muistella menneitä. Aikoja aikojen takaa.
Muistan metsän tien toisella puolella. Sen kiemurtelevat polut ja kauniit puut. Muistan kesät kun hyppelimme kiveltä kivelle. Kun levitit liinan nurmikolle, joit itse kahvia ja me mehua. Kun opetit meille ensimmäisen korttipelin mökkimme lattialla. Muistan miten peittelit ja istuit jalkapäädyssä ja silittelit. Yksi poika on miljoona kertaa nukahtanut sillä tavalla onnellisena. Muistan tarinat, niin monet, joita hiljaa kuuntelin. Äänesi turvallinen, elävä ja rakas. Aina kuunnella jaksaa. Tuulitakissa lämmitit meille mökillä saunaa ja me nostaa yritimme kaikin voimin vesiämpäriä järveltä saunaan. Ja metsässä kuljimme kanssasi. Välillä pitkin hiekkatietä. Kumisaappaat lonskuen ja kivet jaloissamme pomppien. Joskus mysteerit maailman kiehtoen lähdettiin omaan suuntaan, mutta palaten aina luoksesi. Ja näen sinut matonpesukivellä, lautalla mäntysuopaa, kädessäsi harja jolla hankaat mattoa. Näen airomme jotka sukeltavat veteen kun soudamme ympäriinsä lahdella sinun pestessäsi mattoja. Kokoajan tarkkailet että meillä on kaikki hyvin. Kuunneltiin radiota ja joit kahvia. Kyselin kaikenlaista maailmasta. Aina innokas olen ollut oppimaan ja kuuntelemaan. Korvat höröllä kun sinä höpötit puhelimessa joskus tunnin joskus toisenkin. Ja muistan miten emme olisi malttaneet tuhertaa välillä mökkikirjaan sanakaan kun taas välillä innostuimme sinne kunnolla taiteilemaan.
Ja mistä kipinän taiteeseen sain. Sen puhalsit minuun lukemalla meille satuja. Tutustuttamalla sanojen maagisuuteen, illan hämärässä, lukulampun valossa. "Lue vielä yksi luku äiti!"
Ja miten matkoillamme ymmärsimme maailman erilaisuuden ja moniulotteisuuden.
Miten usein olemme ottaneet yhteen. Kuinka kadunkaan kaikkea mikä on saanut sinut itkemään. Kuinka pahoillani vieläkin olen.
Muistan miten olimme yläkerrassa sängyllä kaikki kolme ja kysyit että miltä tämä ero meistä tuntui. Ja vastasimme että, se oli ihan ok. Mutta rupesimme kaikki itkemään, eikä itkemiselle meinannut tulla loppua. Monet risteilyt tuon merenlahden yli ja aina on kanssasi aika ollut antoisaa. Kannustit meitä tanssimaan laivan tanssilavalle ja niin me menimmekin.
Olet aina rohkaissut minua olemaan oma itseni. Antanut toivoa silloin kun olen maanut maassa käsillä päätä pitäen. Tuonut minulle appelsiinimehua ja voileipiä sängyn alle kun uhkasin viettää siellä koko elämäni. Olet rohkaissut hymyllä. Hellinyt sanoilla ja rakkaudella. Kuunnellut kun sydäntäni on painanut jokin.
Kiikuttanut minulle tuhansia t-paitoja. Olen rakastunut joka ikistä, sen takia että sinä olet ostanut ne. Olen kaivannut sinua. Ja hetkinä joina olet ollut onnellinen, olen minäkin ollut.
Olet parasta tässä maailmassa mama. Ikinä en lopeta rakastamasta sinua.
- äiti haluatko että poimin sinulle kukan?
- älä kulta turhaan, sen on paljon parempi tuolla maassa, ja siellä se on kaikkein kaunein.
- mutta äiti etkö haluaisi sitä hiuksiisi koristukseksi.
- minä pidän siitä eniten juuri siellä missä se kasvaa ja voi hyvin.
Tämän muistan aina. Kaikkein pieninkin elämä on arvokas. Äidin silmissä. Minun silmissäni. Ja niiden silmissä, jotka maailmaa rakastavat ja siitä välittävät.
Nyt haluaisin muistella menneitä. Aikoja aikojen takaa.
Muistan metsän tien toisella puolella. Sen kiemurtelevat polut ja kauniit puut. Muistan kesät kun hyppelimme kiveltä kivelle. Kun levitit liinan nurmikolle, joit itse kahvia ja me mehua. Kun opetit meille ensimmäisen korttipelin mökkimme lattialla. Muistan miten peittelit ja istuit jalkapäädyssä ja silittelit. Yksi poika on miljoona kertaa nukahtanut sillä tavalla onnellisena. Muistan tarinat, niin monet, joita hiljaa kuuntelin. Äänesi turvallinen, elävä ja rakas. Aina kuunnella jaksaa. Tuulitakissa lämmitit meille mökillä saunaa ja me nostaa yritimme kaikin voimin vesiämpäriä järveltä saunaan. Ja metsässä kuljimme kanssasi. Välillä pitkin hiekkatietä. Kumisaappaat lonskuen ja kivet jaloissamme pomppien. Joskus mysteerit maailman kiehtoen lähdettiin omaan suuntaan, mutta palaten aina luoksesi. Ja näen sinut matonpesukivellä, lautalla mäntysuopaa, kädessäsi harja jolla hankaat mattoa. Näen airomme jotka sukeltavat veteen kun soudamme ympäriinsä lahdella sinun pestessäsi mattoja. Kokoajan tarkkailet että meillä on kaikki hyvin. Kuunneltiin radiota ja joit kahvia. Kyselin kaikenlaista maailmasta. Aina innokas olen ollut oppimaan ja kuuntelemaan. Korvat höröllä kun sinä höpötit puhelimessa joskus tunnin joskus toisenkin. Ja muistan miten emme olisi malttaneet tuhertaa välillä mökkikirjaan sanakaan kun taas välillä innostuimme sinne kunnolla taiteilemaan.
Ja mistä kipinän taiteeseen sain. Sen puhalsit minuun lukemalla meille satuja. Tutustuttamalla sanojen maagisuuteen, illan hämärässä, lukulampun valossa. "Lue vielä yksi luku äiti!"
Ja miten matkoillamme ymmärsimme maailman erilaisuuden ja moniulotteisuuden.
Miten usein olemme ottaneet yhteen. Kuinka kadunkaan kaikkea mikä on saanut sinut itkemään. Kuinka pahoillani vieläkin olen.
Muistan miten olimme yläkerrassa sängyllä kaikki kolme ja kysyit että miltä tämä ero meistä tuntui. Ja vastasimme että, se oli ihan ok. Mutta rupesimme kaikki itkemään, eikä itkemiselle meinannut tulla loppua. Monet risteilyt tuon merenlahden yli ja aina on kanssasi aika ollut antoisaa. Kannustit meitä tanssimaan laivan tanssilavalle ja niin me menimmekin.
Olet aina rohkaissut minua olemaan oma itseni. Antanut toivoa silloin kun olen maanut maassa käsillä päätä pitäen. Tuonut minulle appelsiinimehua ja voileipiä sängyn alle kun uhkasin viettää siellä koko elämäni. Olet rohkaissut hymyllä. Hellinyt sanoilla ja rakkaudella. Kuunnellut kun sydäntäni on painanut jokin.
Kiikuttanut minulle tuhansia t-paitoja. Olen rakastunut joka ikistä, sen takia että sinä olet ostanut ne. Olen kaivannut sinua. Ja hetkinä joina olet ollut onnellinen, olen minäkin ollut.
Olet parasta tässä maailmassa mama. Ikinä en lopeta rakastamasta sinua.
- äiti haluatko että poimin sinulle kukan?
- älä kulta turhaan, sen on paljon parempi tuolla maassa, ja siellä se on kaikkein kaunein.
- mutta äiti etkö haluaisi sitä hiuksiisi koristukseksi.
- minä pidän siitä eniten juuri siellä missä se kasvaa ja voi hyvin.
Tämän muistan aina. Kaikkein pieninkin elämä on arvokas. Äidin silmissä. Minun silmissäni. Ja niiden silmissä, jotka maailmaa rakastavat ja siitä välittävät.
Kommentit
Lähetä kommentti