Kysymys
- Olet kyllä niin väärässä kuin mahdollista. Ei muita miellyttämällä voi olla mitään.
Hän istui auton avonaisen takaluukun reunalla ja tuijotti merelle, kun tuuli sekoitti hänen hiuksiaan. Minä makasin maassa selälläni pyyhkeen päällä. Aurinko sai ihoni kihelmöimään.
- Mutta..
- Esitämme ihan vääriä kysymyksiä. Kaikkein oleellisin kysymys on, että kuka sinä olet? Kuka sinä olet, jos et olisi tavannut tässä maailmassa yhtään ihmistä. Jos sinulla ei olisi historiaa eikä muistoja. Mitä sinä olet? Nyt. Jos seisoisit alastomana universumin yläpuolella ja et tuntisi kylmyyttä ihollasi. Ja jos et kuuntelisi hiljaisuutta, vaan yrittäisit vastata tuohon kysymykseen. Kuka sinä olet? Kun näkisit kuinka maapallo kiertää aurinkoa ja näkisit vain, että maapallolla on vettä ja maata. Jos kuu olisi kuin pieni kolikko maan rinnalla. Jos auringon säteet kulkisivat sentin päästä sinusta ja saisivat ihokarvasi pystyyn.
Hän vaikeni.
- Mitä sinä vastaisit jos seisoisit siellä kuin ylimääräinen tähti otavassa? Jos sinulta kysyttäisiin, että kuka sinä olet?
Olin hämmentynyt, mutta tuijotin aurinkoon. Lokit lentelivät ristiin rastiin ja kirkuivat.
- En minä tiedä.. Vastaisin että minä olen minä
- Aivan. Sinä olet sinä. Sinä olet yksilö. Sinä olet elämä. Sinä olet vapaus. Voit tehdä mitä vain. Voit suunnata minne tahdot. Ja silloin jos miellytät vain muita, et elä itsellesi. Et ole sinä.
- Ymmärrän ehkä jotenkin.
Hän nousee auton takaluukusta ja sytyttää tupakan.
- Katso nyt tuonne alas missä sadat ihmiset nauttivat tästä hellepäivästä? Luuletko että he kaikki tietävät keitä ovat. Ovatko he vapaita? Tuokin perheenisä tuolla näyttää siltä, että hän on ollut nuorena unelmia täynnä. Miellytätkö muita jäämällä paikallesi?
Hän levittää kätensä tupakka suussaan.
- Minä en ymmärrä.
- Mutta saatathan olla että perheenisän unelma on ollut tulla vain isäksi ja elää perhe-elämää.
Hän katsoo minuun mietteliäästi.
- Ymmärrät vielä joskus. Jokainen joka on ollut paikallaan tarpeeksi kauan kaipaa vapautta. Vaikka he eivät uskaltaisikaan myöntää sitä itselleen saati sitten läheisilleen. Ihmiset ovat luotu liikkumaan.
Siitä aurinkoisesta päivästä eteenpäin kysymys vaivasi minua aina. Kävellessäni kuulokkeet korvilla sateessa. Tuijottaessani grillissä leikkivää tulta. Kahlatessani rantavedessä. Nukkumaan mennessä. Auton valoja katsellessa. Eräällä yöllisellä kävelyllä pysähdyin katulampun alle ja tuijotin sitä mietteissäni. Pienet hyönteiset pomppivat lampun lähellä. Kohta kuitenkin valo värähti hiukan ja sammui sitten kokonaan. Olin yksin pimeässä. Suljin silmäni ja kuvittelin itseni seisomaan universumin yläpuolelle alasti. Planeetat olivat suurempia kuin Jumala. Ne liikkuivat hitaan majesteettisesti. Tähdet olivat yksinäisiä, kauniita, mutta ylväitä. Käänsin päätäni ja tuijotin planeettojen pintaa. Kraattereita ja muotoja. Tunsin kuinka ihokarvani nousivat pystyyn, kun auringonsäde sivusi minua vain millimetrien päästä. En kuunnellut hiljaisuutta. Ja näin maapallon, jossa oli vain vettä ja maata. Ja kuun kuin kolikon sen rinnalla.
Enkä tuntenut kylmää.
Tämä on liian kaunis paikka olla tekemättä parhaani. Ja minä olen vapaa tekemään parhaani. Nyt.
https://www.youtube.com/watch?v=Z-cmoPSd68o
Hän istui auton avonaisen takaluukun reunalla ja tuijotti merelle, kun tuuli sekoitti hänen hiuksiaan. Minä makasin maassa selälläni pyyhkeen päällä. Aurinko sai ihoni kihelmöimään.
- Mutta..
- Esitämme ihan vääriä kysymyksiä. Kaikkein oleellisin kysymys on, että kuka sinä olet? Kuka sinä olet, jos et olisi tavannut tässä maailmassa yhtään ihmistä. Jos sinulla ei olisi historiaa eikä muistoja. Mitä sinä olet? Nyt. Jos seisoisit alastomana universumin yläpuolella ja et tuntisi kylmyyttä ihollasi. Ja jos et kuuntelisi hiljaisuutta, vaan yrittäisit vastata tuohon kysymykseen. Kuka sinä olet? Kun näkisit kuinka maapallo kiertää aurinkoa ja näkisit vain, että maapallolla on vettä ja maata. Jos kuu olisi kuin pieni kolikko maan rinnalla. Jos auringon säteet kulkisivat sentin päästä sinusta ja saisivat ihokarvasi pystyyn.
Hän vaikeni.
- Mitä sinä vastaisit jos seisoisit siellä kuin ylimääräinen tähti otavassa? Jos sinulta kysyttäisiin, että kuka sinä olet?
Olin hämmentynyt, mutta tuijotin aurinkoon. Lokit lentelivät ristiin rastiin ja kirkuivat.
- En minä tiedä.. Vastaisin että minä olen minä
- Aivan. Sinä olet sinä. Sinä olet yksilö. Sinä olet elämä. Sinä olet vapaus. Voit tehdä mitä vain. Voit suunnata minne tahdot. Ja silloin jos miellytät vain muita, et elä itsellesi. Et ole sinä.
- Ymmärrän ehkä jotenkin.
Hän nousee auton takaluukusta ja sytyttää tupakan.
- Katso nyt tuonne alas missä sadat ihmiset nauttivat tästä hellepäivästä? Luuletko että he kaikki tietävät keitä ovat. Ovatko he vapaita? Tuokin perheenisä tuolla näyttää siltä, että hän on ollut nuorena unelmia täynnä. Miellytätkö muita jäämällä paikallesi?
Hän levittää kätensä tupakka suussaan.
- Minä en ymmärrä.
- Mutta saatathan olla että perheenisän unelma on ollut tulla vain isäksi ja elää perhe-elämää.
Hän katsoo minuun mietteliäästi.
- Ymmärrät vielä joskus. Jokainen joka on ollut paikallaan tarpeeksi kauan kaipaa vapautta. Vaikka he eivät uskaltaisikaan myöntää sitä itselleen saati sitten läheisilleen. Ihmiset ovat luotu liikkumaan.
Siitä aurinkoisesta päivästä eteenpäin kysymys vaivasi minua aina. Kävellessäni kuulokkeet korvilla sateessa. Tuijottaessani grillissä leikkivää tulta. Kahlatessani rantavedessä. Nukkumaan mennessä. Auton valoja katsellessa. Eräällä yöllisellä kävelyllä pysähdyin katulampun alle ja tuijotin sitä mietteissäni. Pienet hyönteiset pomppivat lampun lähellä. Kohta kuitenkin valo värähti hiukan ja sammui sitten kokonaan. Olin yksin pimeässä. Suljin silmäni ja kuvittelin itseni seisomaan universumin yläpuolelle alasti. Planeetat olivat suurempia kuin Jumala. Ne liikkuivat hitaan majesteettisesti. Tähdet olivat yksinäisiä, kauniita, mutta ylväitä. Käänsin päätäni ja tuijotin planeettojen pintaa. Kraattereita ja muotoja. Tunsin kuinka ihokarvani nousivat pystyyn, kun auringonsäde sivusi minua vain millimetrien päästä. En kuunnellut hiljaisuutta. Ja näin maapallon, jossa oli vain vettä ja maata. Ja kuun kuin kolikon sen rinnalla.
Enkä tuntenut kylmää.
Tämä on liian kaunis paikka olla tekemättä parhaani. Ja minä olen vapaa tekemään parhaani. Nyt.
https://www.youtube.com/watch?v=Z-cmoPSd68o
Kommentit
Lähetä kommentti