ei valmis koskaan

Puun syyt kuin purot samaan suuntaan johtaa, viileä tuuli saa lokin pörhistämään höyheniään ja kääntämään selkänsä tuulelle, mies kylpytakissaan tuijottaa aavalle, synnit tänään kevyet kuin pikkulinnut, jotka puusta toiseen pyrähtelevät, mutta suru saapunut sydämeen, se maasta tekee melkein liian kylmää seistä.

Yksin tuijottaa valoa, joka maata kohta hiipii, kevyellä kosketuksellaan avaa kukat nupuistaan, sytyttää valot taloissa ja avaa silmät, jotka kaiken ovat taas pimeyteen yöksi sulkenut. Sumu hiljaa haihtuu

 Ja kohta saa sudenkorennot lämpöä siipiinsä ja kisailevat taivaalla villeinä ja vapaina, mutta nurmikko kostea on vielä pitkään.

Muistaa kosketuksen hellimmän, se kuin voikukka puhallettu on tuulen mukaan, eikä ole käsiä jotka tuulen tavoittaisivat. Sydän järkähtämätön, mieli ylpeä, tulipesä tyhjillään,  jalanjäljet maahan tänään painetut vähäisiksi jäävät, ampiainen onnen löytää kukan myötä, mutta ei se koskaan lopeta sen työtä

Silmät avonaiset, yötä kantaa mukanaan, mutta paljoakaan näkemättä
Kuin kummajainen päiviä uusia vierastaa. Tuskaansa kuin lastaan, saattaa mukanaan
Kuplat suussa mauksi muuttuvat, ja hetken ei tunnu miltään

Tyttö toiveikkaana omenapuuhun kurottaa, äiti hymyillen kastelee kesän kukkia

Korillinen mansikoita, sillan allekin tähdet kirkkaat loistaa

Soutuveneen keula rikkoo aaltoja, veneen pohjalla tyttö makaa silmät kyynelissä, aurinko häntä ei ole hylännyt, ajelehtii keskellä ulappaa, joutsen taivuttaa päänsä veden alle

hiljaisuus

valokuvat seinälle asetellut, vanhat silmät niitä kaivaten katsoo, tapailee puhelintaan, mitä heille kuuluu, kahvi tippuu vanhassa keittimessä

löytävät toisensa kesäyössä kaksi, käsi tarttuu toiseen, kevyesti nykäisee, kuljetaan, istutaan, suudellaan, katsotaan mitä vain ja hymyillään, ja illan edetessä sydän kuin ompelukone, kietoutuvat toisiinsa ja tuntevat niin vahvasti

Veljekset juoksevat kisaa kotiin, hiekka vain pöllyää, nauravat lopuksi kumpainenkin, hengästyneinä

pieni lapsi rattaistaan, seuraa katseellaan perhosen lentoa
unohtuu sen herkkyyteen, pian nukahtaa

Yön tullen vanhemmat samaan sänkyyn käyvät makuulle, tämän yön nukkuvat kuin nuorina, sylikkäin, kuunnellen toistensa hengitystä

Ja aamun taas sarastaessa miljoonat herätyskellot Suomessa soi
Ja särkee kuplan