Hämmentynyt

Vesipisaratko ei tee muuta kuin tippuu

Ehkä ne aina tietämättämme erilailla liikkuu


Kynttilätkö ne vaan hiipuu

Onko yhtään valoa siellä missä kylmyys riippuu


Kuolleetko poissa siis on

Heidät muistaa vaan voi, ja olla lohduton


Kai kysymättä jokapäivä paljon jää, on niin paljon asioita joiden läpi ei nää

Ja silloin kun näkee, kauneus niissä
sekoittaa pään


Onko unissamme hirviöitä, onko täällä edes olemassa öitä
Joina joutsenet viimeisen kerran laskee pään

Ymmärryksen omenasta josta haukattiin
Nyt maksan sen hinnan
Vaikka aina,  en haluis murehtii


Aina kuiskata voi
Aina huutaa voi

Mutta kun vain katselemaan jään
Kun vain kuuntelemaan jään
Saa se mut hämmentymään

Kuka opetti linnut laulamaan
Mikä saa ihmiset nauramaan
Ja miten sieltä mistä jokin loppuu
Samalla uutta alkaa

Mistä tuhkasta nousi tuo ensimmäinen puu
Jonka jälkeläiset nyt kamaralla huojuu

Kunnes kaatuu

Miten kalmarit tietää elämästään aina luopuu
Jotta jotain uutta, saataisiin mereen luotuu

Entä karhut ärjyvät, tai hevoset pärskyvät
Miksi hyttyset, juuri verta imevät

Mä en vain tiedä
Haluisin ymmärtää

Miten sydämet miljardit lyövät
Kuinka kaiken sen
mielestä pois työnnät
 Ja jos ole onnekas, jollekin sanot hyvä yötä

Mutta kun vain yötä katselemaan jään
Kun vain kuuntelemaan jään
En pysty muuta kuin hämmentymään

Sillä tähdet tuikkivat nään
Enkä oikeasti tiedä
Mikä ne sai syttymään


Jokin ajatukseni sai syntymään

Hah, se on vaan tää maailma

Jota ihmettelen tänään

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu