Jäätyneet kyyneleet
Toni
Hengitykseni kävi kiivaasti ja katkonaisesti. Miksi minä juoksin? Kävelytiellä harvakseen kulkevat ihmiset katsoivat ihmeissään menoani. Mitkä he olivat minua tuomitsemaan? Kukaan ei ollut oikeutettu tuomitsemaan minua. En jaksaisi enää kohta. Keuhkoni yrittivät riipiä happea niin paljon kuin mahdollista, mutta sitä ei ollut tarpeeksi, sillä vauhtini oli niin kova. Maistoin veren suussani. Päässäni pyöri. En voinut lopettaa. Silloin kompastuin. Väsyneet jalkani eivät enää pysyneet kuolettavassa tahdissani. Polveni ruhjoutuivat ja käteni menivät vereslihalle. Mutta en päästänyt ääntäkään. Mieleni taki itkeä, kuolla ja maata maassa ikuisesti.
- Toni mitä sinä haet tuolla?
Nostin katseeni ja näin Millan juoksuradan reunalla. Hän seisoi siellä ja tärisi talven kylmästä. Hänen tummat hiuksensa olivat osittain silmillä ja hänen kauniit ruskeat silmät katsoivat minua myötätuntoisesti. Miksi hän oli täällä? Nousin seisomaan huohottaen, pystymättä puhumaan. Nojasin käsillä polviini. Juostessani en ollut tuntenut kylmyyttä, mutta nyt se yhtäkkiä hyökyi päälleni ja sai hikeni jäätymään ja minut tärisemään kuin haavanlehti Olin pelkässä t-paidassa ja shortseissa, vaikka pakkasta oli reilut -10. En sanonut mitään, katsoin vain Millaa ja hän katsoi minuun.
- Mitä sinä täällä teet? Kysyin vihdoin ja tarkastelin Millaa edelleenkin. Hän näytti samalta kuin ennenkin. Yhtä kauniilta, yhtä kaukaiselta.
- Toni minä todella välitän sinusta. En halua, että satutat itseäsi. Tule mukaan, niin lähdetään yhdessä jonnekin.
Kukaan ei välittänyt oikeasti. Kaikki olivat teeskentelijöitä ja selkäänpuukottajia. Tuijotin maahan tietämättä mitä sanoa. Halusin sanoa välittäväni hänestä. Halusin sanoa, etten voinut elää ilman häntä, mutta sanosinko niin. En. Olin liian ylpeä. Käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan taas.
- Toni! Milla parkaisi ja purskahti itkuun.
Käännyin ympäri ja näin Millan itkevän. En ajatellut mitään. Menin Millan luo ja halasin häntä tiukasti. Vedin itseeni hänen tuoksuaan. Milla itki olkapäätäni vasten ja tärisi samalla sekä kylmyydestä että itkusta.
- Älä enää tee mitään tuommoista. Koskaan. Milla sanoi ja nosti katseensa. Katsoin hänen kyyneleisiin anoviin silmiinsä, enkä osannut sanoa muuta kuin:
- En tee, lupaan sen.
Milla
Askeleeni olivat kiivaita, mutten juossut. Se olisi näyttänyt tyhmältä. Tiesin Tonin olevan juoksemassa. Hän ei osannut puhua tunteistaan, vaan purki itseään juoksemalla. Uskoin kuitenkin, että niin kovaa hän ei voinut juosta, että pääsisi tunteitaan pakoon. En ollut halunnut jättää Tonia. Välitin hänestä, mutta en kestänyt sitä, että hän vietti enemmän aikaa juoksusuoralla, kuin minun kanssani. Tulin juoksuradan reunaan ja näin Tonin juoksemassa pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä oli varmasti kylmä. Silloin näin Tonin kaatuvan, riensin juoksuradan reunalle ja näin miten Tonin kädet ja polvet olivat ruhjoutuneet pahasti. Voi poloista. Pakotin kuitenkin itseni olemaan asiallinen ja viileä.
- Toni mitä sinä haet tuolla?
Toni huomasi minut ja nousi hitaasti pystyyn huohottaen raskaasti. Hän katsoi minuun tuskaisesti. Yhtäkkiä Tonilla näytti olevan todella kylmä, vaikka hän yrittikin peittää sen. Hetken päästä hän kysyi hiljaa.
- Mitä sinä täällä teet?
Sydämeni sykki kiivaasti ja en meinannut saada sanaa suustani.
- Toni, minä todella välitän sinusta. En halua, että satutat itseäsi. Tule mukaani, lähdetään yhdessä jonnekin.
Hetken ajattelin, että Toni lähtisi mukaani noin vain. Mutta sitten huomasin hänen välttelevän katseensa ja hermostuneen olemuksensa. Sitten hän teki sen mitä pelkäsin eniten. Hän lähti taas juoksemaan, sanomatta sanaakaan.
- Toni! Parkaisin hänen peräänsä ja purskahdin itkuun.
En voinut sille mitään. Kyyneleet vain valuivat poskilleni, kun en olisi koskaan muuta halunnutkaan kuin itkeä. Hetkessä Toni oli lähelläni ja halasi minua. Hänen juostessaan tullut hiki höyrysi pakkasessa. Itkin hänen olkapäätään vasten ja sanoin paksulla äänellä.
- Älä enää tee mitään tuommoista. Koskaan,
Katsoin Tonin silmiin ja näin niissä sitä hellyyttä, mihin hänessä joskus rakastuin.
- En tee, lupaan sen.
Hengitykseni kävi kiivaasti ja katkonaisesti. Miksi minä juoksin? Kävelytiellä harvakseen kulkevat ihmiset katsoivat ihmeissään menoani. Mitkä he olivat minua tuomitsemaan? Kukaan ei ollut oikeutettu tuomitsemaan minua. En jaksaisi enää kohta. Keuhkoni yrittivät riipiä happea niin paljon kuin mahdollista, mutta sitä ei ollut tarpeeksi, sillä vauhtini oli niin kova. Maistoin veren suussani. Päässäni pyöri. En voinut lopettaa. Silloin kompastuin. Väsyneet jalkani eivät enää pysyneet kuolettavassa tahdissani. Polveni ruhjoutuivat ja käteni menivät vereslihalle. Mutta en päästänyt ääntäkään. Mieleni taki itkeä, kuolla ja maata maassa ikuisesti.
- Toni mitä sinä haet tuolla?
Nostin katseeni ja näin Millan juoksuradan reunalla. Hän seisoi siellä ja tärisi talven kylmästä. Hänen tummat hiuksensa olivat osittain silmillä ja hänen kauniit ruskeat silmät katsoivat minua myötätuntoisesti. Miksi hän oli täällä? Nousin seisomaan huohottaen, pystymättä puhumaan. Nojasin käsillä polviini. Juostessani en ollut tuntenut kylmyyttä, mutta nyt se yhtäkkiä hyökyi päälleni ja sai hikeni jäätymään ja minut tärisemään kuin haavanlehti Olin pelkässä t-paidassa ja shortseissa, vaikka pakkasta oli reilut -10. En sanonut mitään, katsoin vain Millaa ja hän katsoi minuun.
- Mitä sinä täällä teet? Kysyin vihdoin ja tarkastelin Millaa edelleenkin. Hän näytti samalta kuin ennenkin. Yhtä kauniilta, yhtä kaukaiselta.
- Toni minä todella välitän sinusta. En halua, että satutat itseäsi. Tule mukaan, niin lähdetään yhdessä jonnekin.
Kukaan ei välittänyt oikeasti. Kaikki olivat teeskentelijöitä ja selkäänpuukottajia. Tuijotin maahan tietämättä mitä sanoa. Halusin sanoa välittäväni hänestä. Halusin sanoa, etten voinut elää ilman häntä, mutta sanosinko niin. En. Olin liian ylpeä. Käännyin ympäri ja lähdin juoksemaan taas.
- Toni! Milla parkaisi ja purskahti itkuun.
Käännyin ympäri ja näin Millan itkevän. En ajatellut mitään. Menin Millan luo ja halasin häntä tiukasti. Vedin itseeni hänen tuoksuaan. Milla itki olkapäätäni vasten ja tärisi samalla sekä kylmyydestä että itkusta.
- Älä enää tee mitään tuommoista. Koskaan. Milla sanoi ja nosti katseensa. Katsoin hänen kyyneleisiin anoviin silmiinsä, enkä osannut sanoa muuta kuin:
- En tee, lupaan sen.
Milla
Askeleeni olivat kiivaita, mutten juossut. Se olisi näyttänyt tyhmältä. Tiesin Tonin olevan juoksemassa. Hän ei osannut puhua tunteistaan, vaan purki itseään juoksemalla. Uskoin kuitenkin, että niin kovaa hän ei voinut juosta, että pääsisi tunteitaan pakoon. En ollut halunnut jättää Tonia. Välitin hänestä, mutta en kestänyt sitä, että hän vietti enemmän aikaa juoksusuoralla, kuin minun kanssani. Tulin juoksuradan reunaan ja näin Tonin juoksemassa pelkissä shortseissa ja t-paidassa. Hänellä oli varmasti kylmä. Silloin näin Tonin kaatuvan, riensin juoksuradan reunalle ja näin miten Tonin kädet ja polvet olivat ruhjoutuneet pahasti. Voi poloista. Pakotin kuitenkin itseni olemaan asiallinen ja viileä.
- Toni mitä sinä haet tuolla?
Toni huomasi minut ja nousi hitaasti pystyyn huohottaen raskaasti. Hän katsoi minuun tuskaisesti. Yhtäkkiä Tonilla näytti olevan todella kylmä, vaikka hän yrittikin peittää sen. Hetken päästä hän kysyi hiljaa.
- Mitä sinä täällä teet?
Sydämeni sykki kiivaasti ja en meinannut saada sanaa suustani.
- Toni, minä todella välitän sinusta. En halua, että satutat itseäsi. Tule mukaani, lähdetään yhdessä jonnekin.
Hetken ajattelin, että Toni lähtisi mukaani noin vain. Mutta sitten huomasin hänen välttelevän katseensa ja hermostuneen olemuksensa. Sitten hän teki sen mitä pelkäsin eniten. Hän lähti taas juoksemaan, sanomatta sanaakaan.
- Toni! Parkaisin hänen peräänsä ja purskahdin itkuun.
En voinut sille mitään. Kyyneleet vain valuivat poskilleni, kun en olisi koskaan muuta halunnutkaan kuin itkeä. Hetkessä Toni oli lähelläni ja halasi minua. Hänen juostessaan tullut hiki höyrysi pakkasessa. Itkin hänen olkapäätään vasten ja sanoin paksulla äänellä.
- Älä enää tee mitään tuommoista. Koskaan,
Katsoin Tonin silmiin ja näin niissä sitä hellyyttä, mihin hänessä joskus rakastuin.
- En tee, lupaan sen.
Kommentit
Lähetä kommentti