hiukset tuulessa

Jani - Miksi sinä noin kuljet ohitseni mitään sanomatta?

Topias- Ystävä hyvä, niin kovin usein unohdan olemassaolonne, turvanne ja tukenne. Niin usein kahlaan yksin tässä lietteessä, kohdistaen katseeni vain eteen, ystävieni piirteitä enää hahmottamatta. Harvat silloin minuun saavat kosketusta, sillä voitaisiin sanoa, että muualla olen silloin, kun en kenellekkään puhu. Jossain tavoittamattomissa, vaikka silmiesi edessä olisinkin.

Jani - Murheellisia sanoja sinulta, onko jokin huoli tehnyt sinusta tuollaisen? Oletko kenties menettänyt jotain vai onko sinulla kaipuuta rakkauteen? Kuulin jostain, että olet eronnut.

Topias - Rakkauteen minulla on aina kaipuuta, sen pieniä nautintoja täynnä olevaan maailmaan, sen lohtuun ja toivoon. Tunnen olevani kokonainen rakastaessani ja siksi näin yksin kuljen, murheellisena, sillä tuntuu, että puolet minusta on jossain aivan muualla kuin täällä. Menettänytkin olen. Elämäniloisuuttani minä tänään menetin, kun taas kuulin jonkun kuolleen junan alle. Nuoren naisen. Vielä pariakymmentäkään vuotta täyttänyt. Poliisit epäilevät itsemurhaa. Miten epäoikeudenmukainen onkaan tämä maailma, josta poistua haluavat ne, jotka näkevät kaiken tämän vääryden kaikkein selvimmin. Kadota he haluavat ja unohtaa, että ovat olleet osana sellaista maailmaa. Yrittämättä parantaa sitä, mutta silti hiljaa kaiken näkemänsä vääryden hyväksyen.

Jani - Voi kauheaa on aina kuulla tuollaisia uutisia, mutta joskushan täällä on kaikkien kuoltava.

 Topias - Niinpä kai.

Jani - Sitäpaitsi minun isosiskolleni syntyi tänään esikoinen, joten aihetta olisi myös iloon. Uusi elämä, kaikki sen mahdollisuudet. Etkö voisi iloita kanssamme tämän tähden?

Topias - Mielelläni nostaisin maljan uudelle elämälle, mutta seuraksi minusta ei tänään olisi. Jähmettäisin ilon muiden huulilta, tappaisin riemun äidin sydämeltä. Ajaisin muut väheksymään ja halveksimaan minua ilottumuuteni tähden. Ei, tänään minun on parempi olla yksin, ja etsiä jotain sellaista mitä vain yksin voi saavuttaa. Pidä sinä sen sijaan hauskaa, ja riemuitse minunkin edestäni, sillä riemua on harvoin liikaa. Harvoin on myös liikaa kauniita sanoja, ja niitä tällaisen onnellisen tapahtuman äärellä usein paljon jaetaan. Melkein puoli huolimatta, mutta niin vilpittömästi, etteivät mitkään asiat voisi paremmin mieltä lämmittää.

Jani - Hyvä mies, niin syvällä itsesyytösten keskellä tunnut olevan, että toden totta huolestunut olen. Kovasti se minua miellyttäisi, jos sinut saisin mukaani pientä elämää ihastelemaan. Olen varma ystävä hyvä, että tuon kauneuden edessä sinunkin katkera sydämesi avaisi salpansa ja täyttyisi ylpeydestä, vain sitä kohtaan että jotain niin ihmeellistä on tämä maailma onnistunut luomaan, kaiken tämän harmauden keskelle. Käy kanssani, pyydän!

 Topias - Hyvä on, mutta älä usko että vanha sieluni tästä enää virkoaisi. Mennyttä minä olen, sen tiesi jo äiti, kun minut nimesi.

Kohtaus loppuu.

Toinen kohtaus

(Janin sisko, lapsi sylissään.)

 Janin sisko - Kuka on hän, joka kanssasi näin saapuu katsomaan ensimmäistä lastani? Veli kulta, en minä tänne sinun kavereitasi halunnut, vain sinut. Sinut minä tänne halusin, olethan eno tätä nykyään.

 Topias - Minä varmaan sitten lähdenkin tästä..

Jani - Ei ei. Hyvän ystäväni minä otin mukaan, siskoseni. Ystävän, joka tätä jopa enemmän kun minä tarvitsee. Niin allapäin hän on ja toivoin, että pienen lapsen näkeminen voisi hänen ahdinkoaan ja huoliaan väistättää. En minä itsekkyyttäni häntä tänne tuonut, mutta jos näin tahdot, voi hän täältä tietenkin lähteä.

(sisko katsoo Topiasta tuumivasti)

Janin sisko - Vai lohduton mies. Niitä ei tässä maassa paljon näe. Ne jotka ehtivät lohtua vähääkään tuntea, juoksevat ryyppäämään ja riehumaan. Niillä joilla ahdistus painaa pään kumaraan ja ryhdin veltoksi on tukena humala ja sen tuoma vapaus. Mikä mies sinä olet, kun noin murehdit, ottamatta edes tuopillista olutta?

Topias - Ei ole alkoholi koskaan minua riemastattunut niin kuin hellä kosketus. Ei ole vienyt humala pois ikävääni, niinkuin lämmin suloinen nainen sylissäni. Kovasti ikävöin tuota lähellä olemista josta niin riippuvaiseksi tulin. Siihen minä olen koukuttunut, en viinaan. Siksi tuntuisi juominen kuin hehkulampulta auringon korvikkeena. Kuin muovikukalta, kukkaniityn rinnalla. Ei se minua lohduttaisi, vaan ajaisi vain suurempaan murheeseen.

Janin sisko - Totta tosiaan varsin onnettoman miehen sinä olet tänne tuonut veliseni. Ehkä onkin hyvä, että hän tänne tuli. Haluatko pitää pienokaistani sylissä?

Topias - Saisinko?

(Janin sisko ojentaa vauvaa ja Topias ottaa pienen kapaloidun vauvan hellästi syliinsä)

Topias - Voi kuinka kaunis hän onkaan. Kuinka lämmin ja täynnä elämää, vaikka nyt suloisesti nukkuukin.

Jani - Kaunis hän on, varmasti, mutta älä ystävä unohda, että yhtä täynnä elämää ja mahdollisuuksia olet kuin hän, vaikka et enää vastasyntynyt olekaan. 

Topias - Mutta missä on lapsen isä? (ohittaa Janin kommentin)

Janin sisko - Mieheni on poliisi, Tulppu nimeltään, ja selvittämässä jotain kuoleman tapausta.

Topias - Sitäkö juuri, jossa nuori nainen hyppäsi kiskoille junan eteen kuolemaan?

Janin sisko - Jotain sellaista hän puhui. En minä mieheni työstä niin kiinnostunut ole, että liikaa häntä kysymyksilläni ahdistaisin. Mutta olisi hänen jo aika tulla katsomaan lastaan. Voisitteko te mitenkään käydä hakemassa häntä? Jani sinulla on hänen numeronsa. Kävisikö tämä päinsä?

Jani - Kyllä me voimme hänet hakea. Ja kyllä hänen nimensä puhelinluettelosta löytyy, vaikka vain kerran olen hänelle soittanut, ja silloinkin puhelu koski auton pysäköintiä. Mutta me etsimme hänet ja pyydämme, että hän tulee.

Janin sisko - Hurmaavaa, mutta joutuin nyt, jos kerran menette!

(Topias antaa vauvan takaisin äidillleen ja he poistuvat)

Kohtaus loppuu

Kolmas kohtaus

(Topias ja Jani menevät baariin sisälle)

Jani - Ei se miehen retale viitsinyt edes puhelimeensa vastata. Semmoinen pienen lapsen isä kyseessä. Hyi olkoon sanon minä. Koskaan en ole hänestä pitänyt, ja nyt kun menen häntä asemalta kysymään, niin baariin ne meidät neuvovat. Olisipa sisko aikoja sitten kuunnellut, kun häntä Tulpusta varoitin.

Topias - Ehkä hänelläkin on murheita kuoleman tapauksen kanssa? Näetkö häntä missään?

(Jani tiirailee ympärilleen, kunnes löytää katsellaan Tulpun, ja lähtee kävelemään tämän pöytään, Topias perässään)

Jani - Tulppu! Hyvä mies, mitä sinä täällä teet oluttuoppi kädessäsi, kun sinulle on juuri syntynyt pieni ihme. Mitä kaunein ja ihanin tyttö lapsi.

(Tulppu ei vastaa, huojuu puolelta toiselle)

Jani - Oletko sinä mokoma puhekykysikin menettänyt? (istuutuu pöytään Tulpun viereen, Topias tekee samoin)

Tulppu - Menkää helevttiin. (sammaltaen)

Jani - Millainen mies on tuossa kunnossa lapsensa syntyessä. Häpeäisit!

(Tulppu katsoo ensimmäistä kertaa Janiin)

Tulppu - Mulla on vitun hyviä syitä olla kännissä. (sammaltaen)

Jani - Pitäisikö minun soittaa vaimollesi, että löysimme sinut ryyppäämstä täältä baarista? Voi kuinka tuotatkaan häpeää siskolleni ja yhteiselle lapsellenne. Aiemmin olen sinua arvostanut, mutta nyt en kunnioita sinua tippaakaan. Nousehan ylös, täällä sinulle ei ole enää mitään.

Topias - Odota hetki ystävä. Mitä syitä sinulla on olla tuollaisessa kunnossa.

(Tulppu mulkoilee vuorotellen Jania ja Topiasta)

Tulppu - En mä voi teille kertoo. En voi. Mun murheeni on suuri, mutta en sitä teille voi jakaa. Liian kipeää siitä puhuminen tekisi. Toisaalta, ostakaa bisse mulle, niin ehkä kerron. (sammaltaen)

( Topias ostaa hänelle ison bissen, jonka Tulppu ryystää nopeasti)

Topias - No kerrotkos?

(tulppu ei meinaa pysyä enää pystyssä, silmät muljahtelee)

Tulppu - No katsokaas se oli mun poika vittu. Se oli mun poika.

Jani - Mitä sinä tarkoitat? En saa mölinästäsi mitään tolkkua.

Tulppu - Mun oma poika! Mun oma poika työns sen likan sinne raiteille. Mun oma poika vanhasta avioliitosta! Murhaaja! Syyllinen! Mun oma poika sen teki! Mun ensimmäinen lapsi. Omin käsin olen hänet kasvattanut. Aina pienestä pitäen. Näyttänyt helvetti hyvän miehen mallia. Mutta mitä se onneton tekee saatana. Tappaa tytön! Anteeksi en hänelle anna kuunaan, mutta toivon, että Jumala olisi häntä kohtaan suopea. Minä en, minä en! (räyhää sammaltaen)

(Tulppu retkahtaa melkein kumoon, Jani saa hänestä kiinni. Jani ja Topias katsovat toisiinsa)

Kohtaus päättyy

Viimeinen kohtaus (Tulpun poika yksin)

Tulpun poika - Sanokaa minua tappajaksi, sillä sitä minä olen. Oman itsekkyyteni uhri. Viha minusta teki hetkessä sokean kaikelle muulle, vaan heti kaduin tekoani, vaikka liian myöhäistä jo olikin. Mikään minua ei voi enää pelastaa. Jumalan avun ulkopuolella olen minä, poloinen, yksin, Juudastakin syyllisempänä. 

(pitää tauon)

Tulpun poika - Mutta minulla oli syyni. Se letukka sanoi rakastavana toista miestä. Mikä petollinen ämmä hän olikaan! Kaiken sen jälkeen mitä hänen vuokseen olin tehnyt. Niin monia lahjoja, koruja ja käätyjä minä hänelle kiikutin, että sekosin laskuissa. Ja aina hän katseli minua salaa naljailevasti. ikään kuin tietäväisenä. Parempana. Mutta nytpä loppui ylimielisyys. Minä näytin hänelle missä on paikkansa. Ei missään muualla kun tonneja painavan junan alle. Sinnä hän kuuluikin, ja Jumalan työtä tein, kun hänet sinne työnsin. Kyllä Jumala vielä lastaan rakastaa, ei hän hylkää minua syntejeni tähden. Hän ymmärtää, Oi kyllä hän ymmärtää tappajaa. Ei hän minusta tällaista olisi luonut, jos ei ymmärtäisi.

Esirippu

Ensimmäinen osa päättyy