mielenrauha saavutettu

Miksi on ihmisyys lävistetty niin monesta kohtaa, että se mitä me kutsumme pahuudeksi pääsee loistamaan revittyjen kankaiden ja nälkäisten lasten silmistä. Miksi se saa muodon ja ohjaa meitä valitsemaan jotakin, mikä aiheuttaa äidille kyyneleitä ja lapselle liian aikaista vastuuta. Emme me ole enempää tai vähempää kuin mitä ennen, mutta asiat jotka hyväksymme olan kohautukselle huutavat unissani ja saavat minut syylliseksi. Ei jokaisen tarvitse kuolla ristillä koko maailman syntien puolesta, mutta voisimme osoittaa teoillamme ja sanoillamme, että välitämme. Emme voi hylätä tätä maailmaa tilaan, jossa se on menossa kohti tuhoaan. On kuin kävelisi tuhkassa ja taivas on punainen verestä, jota ei olla raaskittu tyrehdyttää, koska siteet ovat olleet kalliimpia kun ihmisarvo. On kuin varikset huutaisivat nälkäisinä ja me tieten tahtoen ruokimme niitä, sillä mitä jätämme selkämme taakse. Ei suuria tai pieniä, ei tärkeitä tai merkityksettömiä. Vain ihmisiä. Kyllä sen sitten ymmärtää kun omalle kohdalle kolahtaa. Sitä ennen voi vetää eteensä huntuja ja kaunistella, tehdä taivaan asioista, jotka kuuluvat syvälle sen alle. Ei se vaadi edes paljoakaan tietämystä, vain rakkautta ja kiitollisuutta sitä kohtaan mitä on saanut. Vain huomioonottamista sellaista kohtaan, joka usein jää pilkallisen naurun alle. Kylvetään rusketusvoiteissa, kun jossain joku kuolee auringon paahteeseen. Kastellaan nurmikkoa puhtaalla vedellä, kun jossain joku joutuu kaivamaan syvältä mudan alta pienen vesitilkan. Vesitilkan, jonka todennäköisesti antaa sitä eniten tarvitsevalle.

Tämä asia ahdistaa minua niin suunnattomasti, että päätin tehdä sille jotakin.

Ostin itselleni hierovan suihkun, kaviaaria ja melkein sadan euron valkoviinin, jotta nuo asiat eivät enää aiheuttaisi murhetta.