Kukkia suihkulähteessä
- Missä hän on?
Vanha talonmies katsoo minua turhautuneena. Hänen lierihattunsa varjostaa silmiä auringonpaisteelta. Saappaat peittävät säärtä ja verkkarit hänen jalassaan ovat likaiset.
- Niin no. Täällä on kokonainen maailma. Hän voi olla missä vain täällä. Tai sitten ei.
- Voisitko olla jaarittelematta ja vastata minulle! Minulla on kiire. Minulla on hänelle todella hyviä uutisia mukanani.
Talonmies maiskauttaa suutaan ja katsoo minua mietteliäästi.
- Taisin nähdä hänen menevän puutarhaan.
Vastauksen saatuani kiidän jo eteenpäin. Päivä on lämmin. Juoksen mutaista pellon reunaa, vierellä kapea joki. Kenkäni lätisevät pehmeän alustan alla. Hengästyn nopeasti, mutta en pysähdy. Linnut laulavat, kun pujottelen seuraavaksi tiheän koivikon läpi ja hypin mättäältä toiselle. Vihdoin saavun pienelle hiekkatielle. Lähden juosten seuraamaan sitä. Kohta molemmilla puolillani on kuusia. Heitän kuuman takkini tien reunaan ja jatkan matkaani. Lopulta saavun portille. Se on raollaan niin kuin aina. Pujahdan osittain avonaisesta raosta sisään. Ja olen puutarhassa.
Heti portin jälkeen alkaa punaisesta kiveyksestä tehty polku. On kaikenlaisia kukkia. Paljon eri suihkulähteitä, jotka on nimetty eri juhlapäivien mukaan. On pieniä lampia ja siroja metsiä. On kumpuja ja katoksia. Pieniä salaisia sopukoita. On nurmikkoa ja omenapuita. Pienen pieniä eläimiä. Ja paljon lintuja.
Tänne rikkaan setänsä tytär pakeni aina kun mahdollista. Ainaista yksinäisyyttään. Kotiopettajaansa ja taloudenhoitajaa. Hänen setänsä ei päästänyt tytärtään oikein mihinkään. Hänelle oli järjestetty koulutus kotiin, kokki tekemään ruokaa, liikunnanopettaja huolehtimaan harrastuksista. Tytär nimeltään Salma on kuuliainen eikä siksi yrittänyt karata. Mutta puutarhaan hän meni aina kun mahdollista. Murehtimaan oman maailmansa pienuutta. Setä oli rakennuttanut puutarhan alun perin edesmenneelle vaimolleen. Minä tunnen puutarhan kohtalaisen hyvin. Olinhan ollut auttamassa sen luomisessa. Olen arkkitehdin -joka puutarhan suunnitteli jokaista kiveä myöten- ainoa poika.
Kiiruhtaessani eteenpäin läpi kaiken sen kauneuden, muistelen miten olin istuttanut tänne satoja kukkia vuosien saatossa ja leikannut nurmikkoa useaan kertaan. Kaikki se vain, jotta pääsisin olemaan lähellä Salmaa. Olin kerännyt hänelle korillisen omenia, kirsikoita ja luumuja. Hänen hymynsä oli ollut koko vaivan väärti. Olimme syöneet mehukkaat hedelmät Vappu-kalliolla, jolta näkyi kauas puutarhan piiriin. Hymyilen muistellessani tapahtunutta.
Silloin keksin. Salma on varmaan suurimmalla suihkulähteellä. Viimeksi hän sanoi viihtyvänsä siellä nykyään parhaiten. Suunnistan sitä kohden. Se on aivan keskellä. Siellä kiveys muuttuu vaaleaksi ja sileäksi. Siellä puut nuokkuvat vaaleista kukista ja oksat ovat niin tiheässä, että aurinko paistaa vain hyvin harvoihin ja valittuihin kohtiin. Ensimmäisenä saapuessani paikalle huomaan vaatekasan suihkulähteen vieressä. Vaateet olivat siinä hylättyinä pienessä epämääräisessä pinossa. Kierrän katseellani suihkulähteen ympärillä olevia tuoleja. Ne ovat kuitenkin tyhjillään. Pieni tuuli käy hiuksiini ja ravisuttaa puista kukkia suihkulähteeseen.
- Olen täällä.
Hätkähdän ja käännyn katsomaan suihkulähteeseen. Siellä vaaleiden kukkien keskellä Salma makaa selällään niin että vain hänen kasvonsa ovat pinnalla. Salma hymyilee minulle kiusoittelevasti. Kukat peittävät suurimmaksi osaksi hänen vartalonsa, mutta punastun siitä huolimatta.
- Anteeksi ei ollut tarkoitus .. häiritä.
Katselen Salmaa osaamatta kääntää katsettani. Salma pyörähtää vienosti selältä vatsalleen ja tulee aivan suihkualtaan reunalle.
- Eikö sinulle ole opetettu että tuijottaminen on rumaa. Salma sanoo ja hymyilee taas.
Räpäytän silmiäni ja käännyn katsomaan kenkiini.
- Anteeksi..
- Lopeta se anteeksi pyytely ja tule uimaan.
Katson Salmaan, joka nojaa käsiään altaan reunaan ja painaa päänsä sitten niille pää kallellaan. Hänen vaaleat hiuksensa roikkuvat puoliksi silmillä ja iho kiiltelee valuvista vesipisaroista.
Salma lipuu taas selälleen ja tuuli tiputtaa lisää kukkia altaaseen.
- Tässä suihkulähteessä on vain yksi sääntö. Ja se on se, ettei vaatteita saa käyttää.
Salma katsahtaa minuun taas kiusoittelevasti, mutta sulkee sitten silmänsä. Tuuli puhaltaa taas. Sydämeni hakkaa. Teen päätökseni ja riisun vaatteeni. Kohta valkoisella kiveyksellä on toinen pieni vaateläjä. Kapuan reunan yli altaaseen. Muutamat valkoiset kukat kutittavat ihoani. Vesi ei ole lämmintä, mutta ei liian kylmääkään. Salma katsahtaa minuun laiskasti.
- Sillä puolella on muuten sellainen laite, joka estää veden seisomisen.
- Mitä sitten? Kysyn kummissani.
Salma hymyilee ja sulkee taas silmänsä
- Sitä vain, että siellä ei hirveästi ole kukkia.
Katsahdan veteen ja huomaan Salman sanoman todeksi. Vain muutama kukka kelluu siellä täällä. Punastuneena kiiruhdan toiselle puolelle allasta. Lähemmäksi Salmaa. Avaamatta silmiään Salma kysyy.
- Oliko tulemisellasi tänne jokin muukin syy, että tulit uimaan kanssani alasti suihkulähteeseen?
Mietin raukeana kysymystä hetken. Minulla oli ollut jotain tärkeää asiaa. Sitten minulla välähti.
- Olihan minulla. Arvaa mikä yhtye tänne on tulossa kuukauden päästä?
- No?
- Ehkä pidänkin sen salaisuutena.
Salma avaa silmänsä.
- Kerro nyt.
Katson häntä tyytyväisenä.
- No mutta ei se ole sitten yhtään jännittävää.
Salma roiskaisee vettä päälleni.
- Nyt kerrot.
Salman roiskauksen voimasta kukat hajaantuvat hänen luotaan. Virnistän leveästi.
- Ei sielläkään taida vesi päästä seisomaan.
Salma katsoo alas ja sitten perääntyy itseään peitellen sinne missä on enemmän kukkia. Hän katsoo minua uhmakkaasti.
- Nyt olet ainakin sen velkaa, että kerrot. Salma sanoo nyrpeästi.
Hymyilen vieläkin.
- Pmmp.
- Oikeasti? Salma kysyy ja hänen silmiinsä syttyy se innokkuus, josta hänessä melkein eniten pidin.
Nyökkään. Pmmp oli ehdottomasti Salman suosikkiyhtye.
Salma hymyilee iloisesti ja sipaisee hiukset otsaltaan.
- Kai tulet kanssani katsomaan sitä?
Hymyilen vieläkin tyytyväisenä.
- Olin juuri kysymässä samaa sinulta. Arvaa kenellä on jo kaksi lippua.
Salma laittaa kädet suunsa eteen ja katsoo minua onnellisena. Hän lipuu luokseni kukkien keskeltä ja suutelee minua poskelle.
- Olet ihana. Mutta nyt silmät kiinni. Haluan nousta ja laittaa vaatteet päälleni.
Hymyillen suljen silmäni.
Kuulen loiskahdukset, kun Salma nousee suihkulähteestä. Kuluu hetki, kun hän laittaa vaatteitaan. Pieni tuuli käy taas pitkästä aikaa ja aiheuttaa väreitä ihollani.
- Voit avata silmät.
Avaan silmäni ja Salma istuu altaan reunalla täysissä pukeissa katsoen minuun. Hän hymyilee suloisesti.
- Arvaa onko siinä kohtaa muuten enää seisovaa vettä?
Vanha talonmies katsoo minua turhautuneena. Hänen lierihattunsa varjostaa silmiä auringonpaisteelta. Saappaat peittävät säärtä ja verkkarit hänen jalassaan ovat likaiset.
- Niin no. Täällä on kokonainen maailma. Hän voi olla missä vain täällä. Tai sitten ei.
- Voisitko olla jaarittelematta ja vastata minulle! Minulla on kiire. Minulla on hänelle todella hyviä uutisia mukanani.
Talonmies maiskauttaa suutaan ja katsoo minua mietteliäästi.
- Taisin nähdä hänen menevän puutarhaan.
Vastauksen saatuani kiidän jo eteenpäin. Päivä on lämmin. Juoksen mutaista pellon reunaa, vierellä kapea joki. Kenkäni lätisevät pehmeän alustan alla. Hengästyn nopeasti, mutta en pysähdy. Linnut laulavat, kun pujottelen seuraavaksi tiheän koivikon läpi ja hypin mättäältä toiselle. Vihdoin saavun pienelle hiekkatielle. Lähden juosten seuraamaan sitä. Kohta molemmilla puolillani on kuusia. Heitän kuuman takkini tien reunaan ja jatkan matkaani. Lopulta saavun portille. Se on raollaan niin kuin aina. Pujahdan osittain avonaisesta raosta sisään. Ja olen puutarhassa.
Heti portin jälkeen alkaa punaisesta kiveyksestä tehty polku. On kaikenlaisia kukkia. Paljon eri suihkulähteitä, jotka on nimetty eri juhlapäivien mukaan. On pieniä lampia ja siroja metsiä. On kumpuja ja katoksia. Pieniä salaisia sopukoita. On nurmikkoa ja omenapuita. Pienen pieniä eläimiä. Ja paljon lintuja.
Tänne rikkaan setänsä tytär pakeni aina kun mahdollista. Ainaista yksinäisyyttään. Kotiopettajaansa ja taloudenhoitajaa. Hänen setänsä ei päästänyt tytärtään oikein mihinkään. Hänelle oli järjestetty koulutus kotiin, kokki tekemään ruokaa, liikunnanopettaja huolehtimaan harrastuksista. Tytär nimeltään Salma on kuuliainen eikä siksi yrittänyt karata. Mutta puutarhaan hän meni aina kun mahdollista. Murehtimaan oman maailmansa pienuutta. Setä oli rakennuttanut puutarhan alun perin edesmenneelle vaimolleen. Minä tunnen puutarhan kohtalaisen hyvin. Olinhan ollut auttamassa sen luomisessa. Olen arkkitehdin -joka puutarhan suunnitteli jokaista kiveä myöten- ainoa poika.
Kiiruhtaessani eteenpäin läpi kaiken sen kauneuden, muistelen miten olin istuttanut tänne satoja kukkia vuosien saatossa ja leikannut nurmikkoa useaan kertaan. Kaikki se vain, jotta pääsisin olemaan lähellä Salmaa. Olin kerännyt hänelle korillisen omenia, kirsikoita ja luumuja. Hänen hymynsä oli ollut koko vaivan väärti. Olimme syöneet mehukkaat hedelmät Vappu-kalliolla, jolta näkyi kauas puutarhan piiriin. Hymyilen muistellessani tapahtunutta.
Silloin keksin. Salma on varmaan suurimmalla suihkulähteellä. Viimeksi hän sanoi viihtyvänsä siellä nykyään parhaiten. Suunnistan sitä kohden. Se on aivan keskellä. Siellä kiveys muuttuu vaaleaksi ja sileäksi. Siellä puut nuokkuvat vaaleista kukista ja oksat ovat niin tiheässä, että aurinko paistaa vain hyvin harvoihin ja valittuihin kohtiin. Ensimmäisenä saapuessani paikalle huomaan vaatekasan suihkulähteen vieressä. Vaateet olivat siinä hylättyinä pienessä epämääräisessä pinossa. Kierrän katseellani suihkulähteen ympärillä olevia tuoleja. Ne ovat kuitenkin tyhjillään. Pieni tuuli käy hiuksiini ja ravisuttaa puista kukkia suihkulähteeseen.
- Olen täällä.
Hätkähdän ja käännyn katsomaan suihkulähteeseen. Siellä vaaleiden kukkien keskellä Salma makaa selällään niin että vain hänen kasvonsa ovat pinnalla. Salma hymyilee minulle kiusoittelevasti. Kukat peittävät suurimmaksi osaksi hänen vartalonsa, mutta punastun siitä huolimatta.
- Anteeksi ei ollut tarkoitus .. häiritä.
Katselen Salmaa osaamatta kääntää katsettani. Salma pyörähtää vienosti selältä vatsalleen ja tulee aivan suihkualtaan reunalle.
- Eikö sinulle ole opetettu että tuijottaminen on rumaa. Salma sanoo ja hymyilee taas.
Räpäytän silmiäni ja käännyn katsomaan kenkiini.
- Anteeksi..
- Lopeta se anteeksi pyytely ja tule uimaan.
Katson Salmaan, joka nojaa käsiään altaan reunaan ja painaa päänsä sitten niille pää kallellaan. Hänen vaaleat hiuksensa roikkuvat puoliksi silmillä ja iho kiiltelee valuvista vesipisaroista.
Salma lipuu taas selälleen ja tuuli tiputtaa lisää kukkia altaaseen.
- Tässä suihkulähteessä on vain yksi sääntö. Ja se on se, ettei vaatteita saa käyttää.
Salma katsahtaa minuun taas kiusoittelevasti, mutta sulkee sitten silmänsä. Tuuli puhaltaa taas. Sydämeni hakkaa. Teen päätökseni ja riisun vaatteeni. Kohta valkoisella kiveyksellä on toinen pieni vaateläjä. Kapuan reunan yli altaaseen. Muutamat valkoiset kukat kutittavat ihoani. Vesi ei ole lämmintä, mutta ei liian kylmääkään. Salma katsahtaa minuun laiskasti.
- Sillä puolella on muuten sellainen laite, joka estää veden seisomisen.
- Mitä sitten? Kysyn kummissani.
Salma hymyilee ja sulkee taas silmänsä
- Sitä vain, että siellä ei hirveästi ole kukkia.
Katsahdan veteen ja huomaan Salman sanoman todeksi. Vain muutama kukka kelluu siellä täällä. Punastuneena kiiruhdan toiselle puolelle allasta. Lähemmäksi Salmaa. Avaamatta silmiään Salma kysyy.
- Oliko tulemisellasi tänne jokin muukin syy, että tulit uimaan kanssani alasti suihkulähteeseen?
Mietin raukeana kysymystä hetken. Minulla oli ollut jotain tärkeää asiaa. Sitten minulla välähti.
- Olihan minulla. Arvaa mikä yhtye tänne on tulossa kuukauden päästä?
- No?
- Ehkä pidänkin sen salaisuutena.
Salma avaa silmänsä.
- Kerro nyt.
Katson häntä tyytyväisenä.
- No mutta ei se ole sitten yhtään jännittävää.
Salma roiskaisee vettä päälleni.
- Nyt kerrot.
Salman roiskauksen voimasta kukat hajaantuvat hänen luotaan. Virnistän leveästi.
- Ei sielläkään taida vesi päästä seisomaan.
Salma katsoo alas ja sitten perääntyy itseään peitellen sinne missä on enemmän kukkia. Hän katsoo minua uhmakkaasti.
- Nyt olet ainakin sen velkaa, että kerrot. Salma sanoo nyrpeästi.
Hymyilen vieläkin.
- Pmmp.
- Oikeasti? Salma kysyy ja hänen silmiinsä syttyy se innokkuus, josta hänessä melkein eniten pidin.
Nyökkään. Pmmp oli ehdottomasti Salman suosikkiyhtye.
Salma hymyilee iloisesti ja sipaisee hiukset otsaltaan.
- Kai tulet kanssani katsomaan sitä?
Hymyilen vieläkin tyytyväisenä.
- Olin juuri kysymässä samaa sinulta. Arvaa kenellä on jo kaksi lippua.
Salma laittaa kädet suunsa eteen ja katsoo minua onnellisena. Hän lipuu luokseni kukkien keskeltä ja suutelee minua poskelle.
- Olet ihana. Mutta nyt silmät kiinni. Haluan nousta ja laittaa vaatteet päälleni.
Hymyillen suljen silmäni.
Kuulen loiskahdukset, kun Salma nousee suihkulähteestä. Kuluu hetki, kun hän laittaa vaatteitaan. Pieni tuuli käy taas pitkästä aikaa ja aiheuttaa väreitä ihollani.
- Voit avata silmät.
Avaan silmäni ja Salma istuu altaan reunalla täysissä pukeissa katsoen minuun. Hän hymyilee suloisesti.
- Arvaa onko siinä kohtaa muuten enää seisovaa vettä?
Kommentit
Lähetä kommentti