Takapenkiltä

Menneisyys taittaa sivun, sulkee kirjan ja huokaisee. Se seissyt on tien laidassa, kun takapenkiltä autonikkunan läpi tuijotit.  Se tuntenut on samat tuulet. Saattanut sinut kouluun ensimmäisenä päivänä. Muistaa jokaisen lahjasi. Kaikkien onnittelukorttiesi sisällön.

Nähnyt hetkesi heikoimmat. Kyyneleet ja naurut joissa mieltä ei ole ollut. Suuret voitotkin se on tallentanut ja kaikkea sisällään pitää. Tie alla taas ei välitä mitä tunnen. Tulvat vievät jonkun menneisyyden mukanaan. Hattu hetken kelluu pinnalla, kunnes ajatutuu pyörteeseen. Turha sitä on tavoitella.

Kastaneet ovat minut sateet tyystin. Polttaneet ovat  vieraan maan aurinko ja kodin hella. Huumannut on vauhti ja sen tuoma voiman tunne. Herkistänyt on hiljaisuus haudan äärellä. Vetänyt mukanaan alas painovoima. Turhaa ollut yrittää käyttää kaikkia voimiaan otteen säilyttämiseen. On tasapainoiltu aidoilla. Sukellettu syvälle pinnan alle. Otettu kourallinen hienoa hiekkaa ja päästetty se leijuman takaisin pohjaan.

Koskaan liikaa huolehtint tulevasta, suunitelmat muotoutuvat jos niiden antaa muotoutua. Elämä rullaa vain välillä vähän hyvä potkia vauhtia. Ohjauspyörä aina omissa käsissä, mutta humaltaa irti päästäminen. Ilman käsiä, katsokaa kaikki. Mutta pelleillä ei kannata mutkissa.

Kaikki voi olla ohi sekunnissa tai tunnissa. Mutta tarina sinusta on paloittain monien muistissa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu