Sadatta
Sata julkaistua tekstiä. Wou, kai se on ihan kunnioitettava luku, ainakin näin omalla mittapuullani. Luovuus, joka silloin tällöin mitä ihmeellisimmissä muodoissa blogissani esiintyy, ei tunne työmoraalia tai säntillisyyttä. Se, että olen melko säännöllisesti onnistunut kirjoittamaan tänne erilaisista asioista, ihmisistä, tunteista ja ilmiöistä näinkin tiukan kaavan mukaan, on ihmeellistä. Sitä miten hyviä tekstini sitten ovat, on vaikea itse määritellä. Olen useasti ajatellut, etten enää kirjoita blogia sanaakaan, mutta aina olen löytänyt jostain sen pienen pomppivan kipinän, joka ensin kuitenkin lentää vakaasti vaikuttavana tähdenlentona, kunnes sitten hurahtaa tulikärpäsenä läpi hämärtyvän kesäillan, löytää tuoksuvan kukan ja laskeutuu sille niin että kauniit terälehdet hiukan nuokahtavat. Blogini ei noudata myöskään mitään kaavaa, olen pyrkinyt kirjoittaessani aina monipuolisuuteen, tarkoitti se sitten miten kummallisia asioita tahansa. Itsensä toistaminen on minusta mielikuvituksekkaalta ihmiseltä hiukan noloa. Joskus sitä kuitenkin tulee pakostikin tehtyä.
Millaisia asioita taas blogissani käsittelen? Joskus mietin, että olenko luonut turhaan hirviöitä. Olenko sanoittanut asioita, joista ei olisi pitänyt sanaakaan? Olenko ollut kliseinen ja tylsä? Olenko laittanut liikaa itseäni peliin. Mutta sitten mietin, että asiaan jota rakastaa, ei voi koskaan laittaa liikaa itseään peliin. Ja rakastan kirjoittamista mielettömästi, Ajatteli kuka tahansa, mitä tahansa. Kukaan ei ole virheetön, ja vaikka kirjoittamisesta ei työtä saisikaan, niin aina voin luoda omaani täällä, miettimättä rajoituksia. Ja ainahan on olemassa pieni mahdollisuus, että voin teksteilläni muuttaa maailmaa. Ihmisten käsityksiä ja asenteita.
Päiväkirjaimainen blogini ei ole ollut, aivan muutamaa yksittäistä tekstiä lukuun ottamatta. Silti joskus kun luen vanhoja tekstejä, palaa mieleeni kaikki tunteet ja ajatukset, joita päässäni on pyörinyt kirjoitushetkellä. Blogi on osa minua ja osa menneisyyttäni. Se on oma pieni historiankirjani, vailla kronologisuutta. -jotkut ihmiset ovat liian kevyitä ajan kannatteltaviksi-. On lohdullista, että nuo tuntemukset ja ajatukset ovat tallentuneet blogini sivuille.
Olen varmasti sortunut liiallisuuksiin ja jotkin tekstit ovat saattaneet jäädä merkitykseltään hyvinkin epäselviksi. Suuri kiitos kuitenkin sinulle, joka olet sivustoani selaillut.
Asioista ei tule helposti merkityksellisiä.
Millaisia asioita taas blogissani käsittelen? Joskus mietin, että olenko luonut turhaan hirviöitä. Olenko sanoittanut asioita, joista ei olisi pitänyt sanaakaan? Olenko ollut kliseinen ja tylsä? Olenko laittanut liikaa itseäni peliin. Mutta sitten mietin, että asiaan jota rakastaa, ei voi koskaan laittaa liikaa itseään peliin. Ja rakastan kirjoittamista mielettömästi, Ajatteli kuka tahansa, mitä tahansa. Kukaan ei ole virheetön, ja vaikka kirjoittamisesta ei työtä saisikaan, niin aina voin luoda omaani täällä, miettimättä rajoituksia. Ja ainahan on olemassa pieni mahdollisuus, että voin teksteilläni muuttaa maailmaa. Ihmisten käsityksiä ja asenteita.
Päiväkirjaimainen blogini ei ole ollut, aivan muutamaa yksittäistä tekstiä lukuun ottamatta. Silti joskus kun luen vanhoja tekstejä, palaa mieleeni kaikki tunteet ja ajatukset, joita päässäni on pyörinyt kirjoitushetkellä. Blogi on osa minua ja osa menneisyyttäni. Se on oma pieni historiankirjani, vailla kronologisuutta. -jotkut ihmiset ovat liian kevyitä ajan kannatteltaviksi-. On lohdullista, että nuo tuntemukset ja ajatukset ovat tallentuneet blogini sivuille.
Olen varmasti sortunut liiallisuuksiin ja jotkin tekstit ovat saattaneet jäädä merkitykseltään hyvinkin epäselviksi. Suuri kiitos kuitenkin sinulle, joka olet sivustoani selaillut.
Asioista ei tule helposti merkityksellisiä.
Kommentit
Lähetä kommentti