Ei ole olemassa yksisuuntaisia portaita
Käsittelen tässä blogitekstissäni psykologisia ulottuvuuksia - jotka kuitenkin perustuu omaan päättelyyni ja kokemuksiin - ja näin ollen, jos psykologia ei aihealueena kiinnosta suosittelen lopettamaan lukemisen tähän.
Koko portaiden kulmakivi lähtee perustavanlaatuisesta ajatuksesta, jonka voin itse allekirjoittaa täysin ja missä vain olosuhteissa: Pidän lähes kaikista ihmisistä. Toisin sanoen on hyvin harvoja ihmisiä joista en pidä. Suurimmasta osasta pidän, ja toiseen suureen osaan suhtautumiseni on melko neutraali. Mutta joistakin valituista harvoista en pidä. Ja tässä on mielestäni itsetutkiskelun paikka. Miksi en pidä joistakin ihmisistä, vaikka lähtökohtaisesti pidän kaikista?
Tähän voidaan tarjota tietenkin monenlaista selitystä. Yleisin varmaan on, että ei olla samalla aaltopituudella tai muuten vain käsitykset eivät kohtaa. Joskus toisessa ihmisessä saattaa ärsyttää vain jokin yksittäinen piirre. Jokin hyvin tavallinen asia kuten ääni, tapa puhua tai käyttäytyä. Ja taas kerran joudun esittämään kysymyksen miksi? Miksi jokin yksittäinen piirre ärsyttää jossakin ihmisessä? Onhan kaikilla persoonallisia omanlaisiaan piirteitä, mutta suurin osa niistä ei sinua kuitenkaan ärsytä. Blogitekstini aihe pyörii siis tänään negatiivisten tunteiden vuorovaikutuksessa, ja käytän asiaa havainnollistaakseni muutamaa esimerkkiä.
esimerkki 1.
Olin menossa laivalla useita vuosia takaperin silloisen tyttöystäväni, ja perheeni kanssa. Pidän laivalla olemisesta ja yleisesti ottaen tunnelma oli katossa, kun kävelimme pitkin terminaaliputkea kohti laivaa. Meidän kanssamme samaan aikaan terminaaliputkeen sattui eräs pariskunta, jonka miespuolinen henkilö osoitti mitä hämmästyttävintä käytöstä monta kymmentä vuotta nuorempaan poikaan - eli minuun. Nimittäin aivan yllättäen rullahihnalla seistessämme hän totesi vaimolleen minusta "vittu mua vituttaa tuollaiset rupinaamat" Itselläni oli silloin varsin hankala akne, ja tietysti loukkaannuin hiukan, mutta päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin ihmetys, ja jopa pelko sillä mies vaikutti jollain tapaa arvaamattomalta, ja hän oli hyvin selvästi osoittanut ettei pitänyt minusta. Olimme silloin terminaaliputkessa olevilla liukuhihnajutulla, koska painavia laukkuja oli hankala vetää pitkin käytävää. Emme siksi päässeet pakenemaan oikein paikalta. Mies ei ollut lopettanut vielä tähän. Sen jälkeen hän laski oman matkalaukkunsa käteni päälle, jolla pidin kaiteesta kiinni. Sitten hän katsoi minuun ilkeästi odottaen mikä reaktioni olisi. Yritin vielä silloinkin olla kun mitään ei olisi tapahtunut, ja siksi mies jatkoi nälvimistäni. Hän haukkui ikääni, pukeutumistani ja kaikkea mahdollista tyttöystäväni ollessa vieressä. Olin hyvin vaivaantunut, mutta en sanonut mitään. Halusin vain pois tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Kun liukuhihna - jolla olimme - loppui, kiiruhdimme mahdollisimman nopeasti pois paikalta, silloisen tyttöystäväni sadatellen minulle vihaisesti siitä millaisia ihmisiä oikein oli olemassa. Kehotin häntä kuitenkin lopettamaan sen, sillä siitä ei ollut mitään hyötyä. Kyseinen mies huuteli vielä peräämme lähtiessämme tilanteesta pois, ja koko illan laivalla oloni oli epämiellyttävä, koska pelkäsin törmääväni häneen.
Kuitenkin perehtymättä sen enempää tilanteeseen, tai ihmiseen itsessään, keskityn enemmän erilaisiin tuntemuksiin ja reaktioihin, joita minussa syntyi tässä tilanteessa. En suuttunut, tai muutenkaan tuntenut minkäänlaista vihaa tätä ihmistä kohtaan. Lähinnä mielestäni hän oli varsin epämiellyttävä, muttei kuitenkaan vihaamisen arvoinen. Tuollainen hyvin suora hyökkäys ei siis aiheuttanut humanistisessa mielessäni juuri mitään vihan tunteita tätä ihmistä kohtaan. Kyseenalaistin lähinnä monia asioita itsessäni, sillä nuoren miehen identiteetin rakentamiselle tällaiset tapaukset ovat varsin vaikeita, mutta myös monella tapaa rakentavia.
Suoralla hyökkäyksellä ei saanut minua tuntemaan oikeastaan muuta kun halveksintaa ja ihmetystä sekä pahaa oloa. Tällaiset suorat hyökkäykset ovat kuitenkin verraten harvinaisia, ja siksi niissä esiintyvät tunteetkin ovat huomattavasti uniikimpia kuin arjessa esiintyvät tapaukset, joissa et pidä jostakin ihmisestä.
Milloin minulle sitten syntyy vahva tunne siitä, etten pidä jostakin ihmisestä? Vastaus on jollain tapaa itsellenikin kummallinen: Silloin kun se että minusta ei pidetä osoitetaan jotenkin epäsuorasti.
esimerkki 2
Työnsimme erään porukan kanssa jalkapallomaalia paikasta A paikkaan B. Työntämässä oli useampia poikia, jotta maali saataisiin nopeasti paikalleen. Joku kysyi minulta, että mihin maali oli tarkoitus laittaa. Vastasin että liu´utetaan se tuolle viivalle. Eräs pojista toisti sanomani sanan "liu`utetaan" hyvin ivalliseen sävyyn
Tällaisessa tilanteessa ei ole tapahtunut esimerkki 1. tapaista suoraa hyökkäystä. Kukaan ei ole kyseenalaistanut tai haukkunut henkilökohtaisia ominaisuuksiani. Ainoastaan sanavalintaani halveksittiin hyvin vahvasti. Tekstiin on vaikea saada sitä äärimmäisen ivallista äänenpainoa, katsetta ja vinoa pilkallista hymyä, joka tilanteeseen liittyi, mutta joka tapauksessa minulle tuli tästä vahvistunut tunne siitä etten pidä kyseisestä ihmisestä. Sisälläni kuohahti.
Voin havaita tästä tilanteesta heti muutaman asian. Tällainen piiloteltu osoitus kaikille paikalla olijoille siitä että henkilö x ei pitänyt minusta, herätti minussa heti hyvin negatiivisen reaktion tätä ihmistä kohtaan. Päässäni ikään kuin loksahti ja tajusin, että en pitänyt tästä ihmisestä ollenkaan, enkä yhtään. Häntä ajatellessani oli pääni täynnä jopa erilaisia hyökkääviä ajatuksia.
Suora hyökkäys ei herättänyt läheskään yhtä vihaisia ajatuksia kuin tämä. Mistä se johtuu? Ehkä siitä että tällaisessa tilanteessa syntyy helposti ajatus siitä että muutkin halveksivat minua samalla tavalla, kuin hän joka toisti sanani. Mieleen herää heti, että ajattelevatko kaikki tässä yhteisössä tuolla tavalla, mutta kukaan ei halua sanoa asioita suoraan, ja siksi asia jää tällaisen epäsuoran halveksinnan tasolle.
Yhteisöllä on siis hyvin suuri vaikutus siihen miten negatiivisia ajatuksia jostain ihmisestä syntyy. Ja miten vahvoja negatiiviset tuntemukseksi ovat. Jos olet epävarma muiden yhteisön jäsenten ajatuksista/suhtautumisesta, tulee sinulle heti vahva reaktio, joka kohdistuu tähän yhteen henkilöön. Jos kuvitellaan, että esimerkki 2 kaikki muut ihmiset olisivat ruvenneet nauramaan lopuksi minulle, olisi siltikin vahvasti negatiiviset ajatukseni kohdistuneet vain tuohon yhteen ihmiseen, joka epäsuorasti osoitti ettei pidä minusta.
Yhteisö jonka vakituinen jäsen olet, siis vaikuttaa tunteisiin, joita sinussa herää tällaisessa tilanteessa. Ensimmäisessä esimerkissä tiesin, etten tulisi näkemään pilkkaajaani enää, ja tiesin myös etteivät läheiseni tilanteessa olleet millään tavalla samaa mieltä hänen kanssaan/tai hänen puolellaan. Toisessa esimerkissä taas muiden ihmisten suhtautumisen ollessa epävarmaa, tuli mieleeni heti negatiivia tunteita pilkkaajaa kohtaan. Ehkä siksi että hän yritti saada minut yhteisössä pilkan kohteeksi, ja muiden silmissä luuseriksi.
Kuitenkin tässä kohtaa on minun esitettävä itselleni kysymys. Pidät lähes kaikista ihmisistä, mutta ne harvat ihmiset joista et pidä, eivät myöskään pidä sinusta. Onko negatiiviset tunteesi enemmänkin seurausta toisen negatiivisten tunteiden vuorovaikutuksesta. Toisin sanoen: Syntyisikö en-pidä-tästä-ihmisestä kokemuksia, jos toinen henkilö osoittaisikin aina pitävänsä minusta. Näin ollen minussa syntyvät tunteet olisivat ainakin jossain määrin täysin minusta riippumattomia. Mitä minä voin sille, että joku ei pidä minusta ja osoittaa sen? Mitä voin sille, että osoitettuaan sen ettei joku pidä minusta, en pidä enää tästä henkilöstä.
Ja tämän pitkän ja polveilevan selityksen jälkeen pääsen vasta pääideaan, joka minulla oli tarkoitus esittää. Pitäisikö siis sellaisessa tilanteessa jossa et pidä jostakin ihmisestä miettiä mahdollisuutta, että hän ei pidä sinusta. Jos ei-pitämis-kokemuksesi on molemminpuolinen vuorovaikutussuhde. Ja jos näin on, pitäisikö sinun parhaasi mukaan käsitellä tätä ei-pitämis-kokemusta sellaisella tasolla, että ymmärtäisit ettei ole olemassa yksi suuntaisia portaita. Hyvin monessa asiassa tuntemukset ovat seurausta molemmista ihmisistä. JA pitäisikö silloin miettiä, että onko mahdollista että olet joskus tahattomasti osoittanut ettet pidä jostakin ihmisestä, vaikka näin ei olisi. Siitä seurauksena tuo ihminen jonain päivänä osoittaa ettei pidä sinusta.
Eli tällainen ei-toisesta-pitämis kokemus voisi olla syntynyt väärinkäsityksestä. Joku on ymmärtänyt jostain sananparresta, että tuo oli tarkoitettu jollain tapaa minulle piikiksi, vaikka sitä ei ollutkaan tarkoitettu siihen. Se taas johtaa siihen, ettei kumpikaan loppujen lopuksi pidä toisesta. Miten huvittavaa.
Esimerkiksi kolme ihmistä on ruokalan edessä ja yhdellä heistä on t-paita. Yksi ihmisistä sanoo muille, että vain hullu pitää t-paitaa näin kylmällä. Ihminen jolla on t-paita joutuu miettimään: Oliko tuo loukkaus tarkoitettu minulle, vai oliko se vain huomio yleisellä tasolla? Joka tapauksessa kyseinen henkilö voi tämän johdosta ruveta tarkkailemaan huulen heittäjän sanoja tarkemmin jatkossa, koska kaipaa varmistusta siihen onko toinen yrittänyt jollain tapaa sanoa ettei pidä hänestä. Seuraavalla huulenheitolla on siis vielä suurempi todennäköisyys tulla väärinymmärretyksi ihmisellä, joka on ruvennut tarkkailemaan toisen sanoja ollessaan epätietoinen pitäisikö olla loukkaantunut vai ei.
Joskus tietenkin piikki on ammuttu tarkoituksella. Mutta jossakin tilanteessa se että loukkaus on ammuttu tarkoituksella, ei vielä tarkoita sitä ettei joku kokonaisvaltaisesti pidä sinusta. Jos sinä kuitenkin loukkauksen johdosta rupeat ei-pitämään toista, rupeaa tämä hyvin todennäköisesti jonkin ajan päästä ei-pitämään sinua. Mielestäni on hyvä miettiä omaa käytöstä ja sitä, että onko mahdollista että jossain kohtaa sinua on väärin ymmärretty TAI että olet itse väärin ymmärtänyt jotakin.
Eihän sitä tiedä oliko minua pilkanneen ihmisen tarkoitus osoittaa ettei hän pidä minusta. Ehkä se oli vain väsyneenä huonon päivän johdosta heitetty huono vitsi, jonka tulkitsin loukkauksena minulle, ja sen johdosta rupesin vihaamaan tai paremminkin ei-pitämään tästä ihmisestä.
Jos tällaiset ei-pitämis-kokemukset ovat seurausta väärinkäsityksestä, olisi niistä hyödyllistä tietenkin yrittää päästä eroon. Se voi olla kuitenkin vaikeaa, jos tilanne on ehtinyt edetä tarpeeksi pitkälle. Parasta olisi että pyrkisi aina olematta loukkaamatta ketään, niin silloin sinunkaan ei täydy ruveta ei-pitämään jostakin myöhemmin. Itsensä tarkkailu on tässäkin suhteessa enemmän kuin hyödyllistä.
Ajatuksena oli tosiaan havainnollistaa sitä, ettei ole olemassa yksisuuntaisia portaita. Olen iloinen jos ymmärsit mitä hain takaa, sillä myönnettävä on ettei selitykseni ole selkein mahdollinen. Painotan myös päätelmäni olevan silkkaa omakohtaista teoreettista pohdintaa, ja tällainen päättely sellaisenaan ei varmastikaan toimi läheskään kaikissa tilanteissa.
Koko portaiden kulmakivi lähtee perustavanlaatuisesta ajatuksesta, jonka voin itse allekirjoittaa täysin ja missä vain olosuhteissa: Pidän lähes kaikista ihmisistä. Toisin sanoen on hyvin harvoja ihmisiä joista en pidä. Suurimmasta osasta pidän, ja toiseen suureen osaan suhtautumiseni on melko neutraali. Mutta joistakin valituista harvoista en pidä. Ja tässä on mielestäni itsetutkiskelun paikka. Miksi en pidä joistakin ihmisistä, vaikka lähtökohtaisesti pidän kaikista?
Tähän voidaan tarjota tietenkin monenlaista selitystä. Yleisin varmaan on, että ei olla samalla aaltopituudella tai muuten vain käsitykset eivät kohtaa. Joskus toisessa ihmisessä saattaa ärsyttää vain jokin yksittäinen piirre. Jokin hyvin tavallinen asia kuten ääni, tapa puhua tai käyttäytyä. Ja taas kerran joudun esittämään kysymyksen miksi? Miksi jokin yksittäinen piirre ärsyttää jossakin ihmisessä? Onhan kaikilla persoonallisia omanlaisiaan piirteitä, mutta suurin osa niistä ei sinua kuitenkaan ärsytä. Blogitekstini aihe pyörii siis tänään negatiivisten tunteiden vuorovaikutuksessa, ja käytän asiaa havainnollistaakseni muutamaa esimerkkiä.
esimerkki 1.
Olin menossa laivalla useita vuosia takaperin silloisen tyttöystäväni, ja perheeni kanssa. Pidän laivalla olemisesta ja yleisesti ottaen tunnelma oli katossa, kun kävelimme pitkin terminaaliputkea kohti laivaa. Meidän kanssamme samaan aikaan terminaaliputkeen sattui eräs pariskunta, jonka miespuolinen henkilö osoitti mitä hämmästyttävintä käytöstä monta kymmentä vuotta nuorempaan poikaan - eli minuun. Nimittäin aivan yllättäen rullahihnalla seistessämme hän totesi vaimolleen minusta "vittu mua vituttaa tuollaiset rupinaamat" Itselläni oli silloin varsin hankala akne, ja tietysti loukkaannuin hiukan, mutta päällimmäisenä tunteena oli kuitenkin ihmetys, ja jopa pelko sillä mies vaikutti jollain tapaa arvaamattomalta, ja hän oli hyvin selvästi osoittanut ettei pitänyt minusta. Olimme silloin terminaaliputkessa olevilla liukuhihnajutulla, koska painavia laukkuja oli hankala vetää pitkin käytävää. Emme siksi päässeet pakenemaan oikein paikalta. Mies ei ollut lopettanut vielä tähän. Sen jälkeen hän laski oman matkalaukkunsa käteni päälle, jolla pidin kaiteesta kiinni. Sitten hän katsoi minuun ilkeästi odottaen mikä reaktioni olisi. Yritin vielä silloinkin olla kun mitään ei olisi tapahtunut, ja siksi mies jatkoi nälvimistäni. Hän haukkui ikääni, pukeutumistani ja kaikkea mahdollista tyttöystäväni ollessa vieressä. Olin hyvin vaivaantunut, mutta en sanonut mitään. Halusin vain pois tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Kun liukuhihna - jolla olimme - loppui, kiiruhdimme mahdollisimman nopeasti pois paikalta, silloisen tyttöystäväni sadatellen minulle vihaisesti siitä millaisia ihmisiä oikein oli olemassa. Kehotin häntä kuitenkin lopettamaan sen, sillä siitä ei ollut mitään hyötyä. Kyseinen mies huuteli vielä peräämme lähtiessämme tilanteesta pois, ja koko illan laivalla oloni oli epämiellyttävä, koska pelkäsin törmääväni häneen.
Kuitenkin perehtymättä sen enempää tilanteeseen, tai ihmiseen itsessään, keskityn enemmän erilaisiin tuntemuksiin ja reaktioihin, joita minussa syntyi tässä tilanteessa. En suuttunut, tai muutenkaan tuntenut minkäänlaista vihaa tätä ihmistä kohtaan. Lähinnä mielestäni hän oli varsin epämiellyttävä, muttei kuitenkaan vihaamisen arvoinen. Tuollainen hyvin suora hyökkäys ei siis aiheuttanut humanistisessa mielessäni juuri mitään vihan tunteita tätä ihmistä kohtaan. Kyseenalaistin lähinnä monia asioita itsessäni, sillä nuoren miehen identiteetin rakentamiselle tällaiset tapaukset ovat varsin vaikeita, mutta myös monella tapaa rakentavia.
Suoralla hyökkäyksellä ei saanut minua tuntemaan oikeastaan muuta kun halveksintaa ja ihmetystä sekä pahaa oloa. Tällaiset suorat hyökkäykset ovat kuitenkin verraten harvinaisia, ja siksi niissä esiintyvät tunteetkin ovat huomattavasti uniikimpia kuin arjessa esiintyvät tapaukset, joissa et pidä jostakin ihmisestä.
Milloin minulle sitten syntyy vahva tunne siitä, etten pidä jostakin ihmisestä? Vastaus on jollain tapaa itsellenikin kummallinen: Silloin kun se että minusta ei pidetä osoitetaan jotenkin epäsuorasti.
esimerkki 2
Työnsimme erään porukan kanssa jalkapallomaalia paikasta A paikkaan B. Työntämässä oli useampia poikia, jotta maali saataisiin nopeasti paikalleen. Joku kysyi minulta, että mihin maali oli tarkoitus laittaa. Vastasin että liu´utetaan se tuolle viivalle. Eräs pojista toisti sanomani sanan "liu`utetaan" hyvin ivalliseen sävyyn
Tällaisessa tilanteessa ei ole tapahtunut esimerkki 1. tapaista suoraa hyökkäystä. Kukaan ei ole kyseenalaistanut tai haukkunut henkilökohtaisia ominaisuuksiani. Ainoastaan sanavalintaani halveksittiin hyvin vahvasti. Tekstiin on vaikea saada sitä äärimmäisen ivallista äänenpainoa, katsetta ja vinoa pilkallista hymyä, joka tilanteeseen liittyi, mutta joka tapauksessa minulle tuli tästä vahvistunut tunne siitä etten pidä kyseisestä ihmisestä. Sisälläni kuohahti.
Voin havaita tästä tilanteesta heti muutaman asian. Tällainen piiloteltu osoitus kaikille paikalla olijoille siitä että henkilö x ei pitänyt minusta, herätti minussa heti hyvin negatiivisen reaktion tätä ihmistä kohtaan. Päässäni ikään kuin loksahti ja tajusin, että en pitänyt tästä ihmisestä ollenkaan, enkä yhtään. Häntä ajatellessani oli pääni täynnä jopa erilaisia hyökkääviä ajatuksia.
Suora hyökkäys ei herättänyt läheskään yhtä vihaisia ajatuksia kuin tämä. Mistä se johtuu? Ehkä siitä että tällaisessa tilanteessa syntyy helposti ajatus siitä että muutkin halveksivat minua samalla tavalla, kuin hän joka toisti sanani. Mieleen herää heti, että ajattelevatko kaikki tässä yhteisössä tuolla tavalla, mutta kukaan ei halua sanoa asioita suoraan, ja siksi asia jää tällaisen epäsuoran halveksinnan tasolle.
Yhteisöllä on siis hyvin suuri vaikutus siihen miten negatiivisia ajatuksia jostain ihmisestä syntyy. Ja miten vahvoja negatiiviset tuntemukseksi ovat. Jos olet epävarma muiden yhteisön jäsenten ajatuksista/suhtautumisesta, tulee sinulle heti vahva reaktio, joka kohdistuu tähän yhteen henkilöön. Jos kuvitellaan, että esimerkki 2 kaikki muut ihmiset olisivat ruvenneet nauramaan lopuksi minulle, olisi siltikin vahvasti negatiiviset ajatukseni kohdistuneet vain tuohon yhteen ihmiseen, joka epäsuorasti osoitti ettei pidä minusta.
Yhteisö jonka vakituinen jäsen olet, siis vaikuttaa tunteisiin, joita sinussa herää tällaisessa tilanteessa. Ensimmäisessä esimerkissä tiesin, etten tulisi näkemään pilkkaajaani enää, ja tiesin myös etteivät läheiseni tilanteessa olleet millään tavalla samaa mieltä hänen kanssaan/tai hänen puolellaan. Toisessa esimerkissä taas muiden ihmisten suhtautumisen ollessa epävarmaa, tuli mieleeni heti negatiivia tunteita pilkkaajaa kohtaan. Ehkä siksi että hän yritti saada minut yhteisössä pilkan kohteeksi, ja muiden silmissä luuseriksi.
Kuitenkin tässä kohtaa on minun esitettävä itselleni kysymys. Pidät lähes kaikista ihmisistä, mutta ne harvat ihmiset joista et pidä, eivät myöskään pidä sinusta. Onko negatiiviset tunteesi enemmänkin seurausta toisen negatiivisten tunteiden vuorovaikutuksesta. Toisin sanoen: Syntyisikö en-pidä-tästä-ihmisestä kokemuksia, jos toinen henkilö osoittaisikin aina pitävänsä minusta. Näin ollen minussa syntyvät tunteet olisivat ainakin jossain määrin täysin minusta riippumattomia. Mitä minä voin sille, että joku ei pidä minusta ja osoittaa sen? Mitä voin sille, että osoitettuaan sen ettei joku pidä minusta, en pidä enää tästä henkilöstä.
Ja tämän pitkän ja polveilevan selityksen jälkeen pääsen vasta pääideaan, joka minulla oli tarkoitus esittää. Pitäisikö siis sellaisessa tilanteessa jossa et pidä jostakin ihmisestä miettiä mahdollisuutta, että hän ei pidä sinusta. Jos ei-pitämis-kokemuksesi on molemminpuolinen vuorovaikutussuhde. Ja jos näin on, pitäisikö sinun parhaasi mukaan käsitellä tätä ei-pitämis-kokemusta sellaisella tasolla, että ymmärtäisit ettei ole olemassa yksi suuntaisia portaita. Hyvin monessa asiassa tuntemukset ovat seurausta molemmista ihmisistä. JA pitäisikö silloin miettiä, että onko mahdollista että olet joskus tahattomasti osoittanut ettet pidä jostakin ihmisestä, vaikka näin ei olisi. Siitä seurauksena tuo ihminen jonain päivänä osoittaa ettei pidä sinusta.
Eli tällainen ei-toisesta-pitämis kokemus voisi olla syntynyt väärinkäsityksestä. Joku on ymmärtänyt jostain sananparresta, että tuo oli tarkoitettu jollain tapaa minulle piikiksi, vaikka sitä ei ollutkaan tarkoitettu siihen. Se taas johtaa siihen, ettei kumpikaan loppujen lopuksi pidä toisesta. Miten huvittavaa.
Esimerkiksi kolme ihmistä on ruokalan edessä ja yhdellä heistä on t-paita. Yksi ihmisistä sanoo muille, että vain hullu pitää t-paitaa näin kylmällä. Ihminen jolla on t-paita joutuu miettimään: Oliko tuo loukkaus tarkoitettu minulle, vai oliko se vain huomio yleisellä tasolla? Joka tapauksessa kyseinen henkilö voi tämän johdosta ruveta tarkkailemaan huulen heittäjän sanoja tarkemmin jatkossa, koska kaipaa varmistusta siihen onko toinen yrittänyt jollain tapaa sanoa ettei pidä hänestä. Seuraavalla huulenheitolla on siis vielä suurempi todennäköisyys tulla väärinymmärretyksi ihmisellä, joka on ruvennut tarkkailemaan toisen sanoja ollessaan epätietoinen pitäisikö olla loukkaantunut vai ei.
Joskus tietenkin piikki on ammuttu tarkoituksella. Mutta jossakin tilanteessa se että loukkaus on ammuttu tarkoituksella, ei vielä tarkoita sitä ettei joku kokonaisvaltaisesti pidä sinusta. Jos sinä kuitenkin loukkauksen johdosta rupeat ei-pitämään toista, rupeaa tämä hyvin todennäköisesti jonkin ajan päästä ei-pitämään sinua. Mielestäni on hyvä miettiä omaa käytöstä ja sitä, että onko mahdollista että jossain kohtaa sinua on väärin ymmärretty TAI että olet itse väärin ymmärtänyt jotakin.
Eihän sitä tiedä oliko minua pilkanneen ihmisen tarkoitus osoittaa ettei hän pidä minusta. Ehkä se oli vain väsyneenä huonon päivän johdosta heitetty huono vitsi, jonka tulkitsin loukkauksena minulle, ja sen johdosta rupesin vihaamaan tai paremminkin ei-pitämään tästä ihmisestä.
Jos tällaiset ei-pitämis-kokemukset ovat seurausta väärinkäsityksestä, olisi niistä hyödyllistä tietenkin yrittää päästä eroon. Se voi olla kuitenkin vaikeaa, jos tilanne on ehtinyt edetä tarpeeksi pitkälle. Parasta olisi että pyrkisi aina olematta loukkaamatta ketään, niin silloin sinunkaan ei täydy ruveta ei-pitämään jostakin myöhemmin. Itsensä tarkkailu on tässäkin suhteessa enemmän kuin hyödyllistä.
Ajatuksena oli tosiaan havainnollistaa sitä, ettei ole olemassa yksisuuntaisia portaita. Olen iloinen jos ymmärsit mitä hain takaa, sillä myönnettävä on ettei selitykseni ole selkein mahdollinen. Painotan myös päätelmäni olevan silkkaa omakohtaista teoreettista pohdintaa, ja tällainen päättely sellaisenaan ei varmastikaan toimi läheskään kaikissa tilanteissa.
Kommentit
Lähetä kommentti