perjantai/lauantai

tuulilasini halkeama kuin niili, pujottelee läpi taivaan
sillä itselleni selitän maailmaa, toivoessani rauhaa, vaikka se tulee kaukaa
tulee liian kaukaa

jokapäiväinen, on huomenna jo eilinen, peili sanoi hei,
yrität aina liikaa, tarkemmin itseäsi tsiikaa, sun sanoista sais varmaan
hiivaa, koska ne paisuu lailla ajatusten, tunteiden hiljaisen kadotuksen
aina uuden alotuksen

mistä löydän uuden alotuksen

ja sanoituksia näitä, ympäri turuja ja teitä, sydämessä eikä
siellä missä muisteltii heitä, arkuissansa syvällä
maan sisällä
niin syvällä maan sisällä, noita kiviä tuijottelen kesällä

kun voikukat taittuu, ja huulet mansikoilta taas maistuu
ja valo oluttuopin läpi taittuu, kultaine neste korvissa kaikuu
solinana, onnellisena lorinana, oluthanan olevana ihanana
paikoiltaan tähdet putoavat
kun laiturilla umpihumalassa ystävät makoilevat

enkä pyydä yhtään enempää
enkä saakaan yhtään enempää

ja kun katsot minuun maatessasi sängyllä, sydämeni jyskyttää
hyvin hitaasti jyskyttää,
melkein sen voisi pysäyttää
näyttää, miten vain sä voit minut täyttää
säväyttää
ja minut täyttää

aamulla muiden noustessa, olen kusessa
olotilassa paskassa, niin huonossa jamassa
että toivon poistuvani aikajanasta
ja koko maailmasta

sydämeni pysähtynyt, viikonloppu venähtänyt
olisipa kevät nyt
sillä minun vieressä
vieläkin kaunein kukka kukkii
niin kauniisti kukkii

ja pitää kädestä