Maalitykki



Se on niin räikeää. Se ällöttää minua. Suorastaan oksettaa. Katsomot ovat tietenkin täynnä. Jossain käy istumaan viiksimies. Yli viisikymppinen vähän lihava mies, jolla on silmälasien lisäksi silmäpussit. Hänellä on mukana saman henkisiä kavereita. Pelaajat valmistuvat suojissaan. Keskittyvät. Keskittyvät siihen mikä on tärkeintä. Voittaminen. Voittaminen keinolla millä hyvänsä.
On tunnelmaa. Tanssitytöt ilmestyvät jostain. Hymyt huulillaan. Kireät vaatteet päällään. He liikkuvat teennäisen viekottelevasti ja keinuttelevat itseään puolelta toiselle. Katsomossa on paljon hiljaisia, mutta heidän hiljaisuutensa unohtuu melun alle. Huudon ja pauhun. Valot alkavat välkkyä. Pelaajat ilmestyvät kentälle ja huuto voimistuu. Näyttävä sisääntulo on tietysti aina tärkeä.

Melu on päätä huumaava. Yleisö taputtaa. Lyö käsiään yhteen äänekkäästi. Aloitus vihellys kajahtaa.

Ja mitä minä näen. Huutavien ihmisten keskellä. Heidän kiroilunsa ja huitomisensa välistä.

Näen miten pienen pieni tyttö vetää luistimia jalkaan. Varovasti solmii pikkuruisilla sormillaan luistimet rusetille. Tyttö on kaukana minusta. Hyvin kaukana, mutta hetken hän katsoo minua silmät kiiltäen.  Ne kiiltävät pelosta ja surusta. En sano sanaakaan tuijotan vain tytön kimmeltäviin silmiin. Käteni ovat sidotut. Omatkin silmäni kiiltävät.
Nyt tyttö on valmis. Peli on täydessä vauhdissa, mailat huitovat ja järkäleen kokoiset miehet huutavat. Luistimet hakkaavat jäätä. Tyttö kurkistaa varovaisesti kentälle. Eikö kukaan muu näe häntä? Nyt tyttö potkaisee varovaisesti vauhtia pienillä valkoisilla luistimillaan.
Näen miten luistimet takovat jäätä kun yksi pelaajista ryntää päin tyttöä. Tyttö on pieni ja heiveröinen. Hän kaatuu ja lentää pahan näköisesti jäähän. Hänen nenästään rupeaa vuotamaan verta. Yleisö huutaa ja karjuu suosiota. Jotkut nousevat seisomaan ja huutavat niin sitä pitää. Minä olen hiljaa. Peli jatkuu. Nyt iso mies taklaa tytön pois tieltään tavoitelleessaan kiekkoa. Juuri pystyyn päässyt tyttö iskeytyy uudestaan jäähän. Kyynel valuu pitkin hänen poskeaan . Mutta hän nousee uudestaan. Tytön huulikin on auennut ja hänen kasvonsa ovat veren peitossa. Kukaan ei välitä. Voittaminen. Voittaminen on tärkeää.
Viimeinen isku on kaikkein pahin. Mieleni tekee sulkea silmät, mutta en voi. Ja näen kaiken. Tyttö ei enää nouse. Ihmiset katsomossa menevät aivan hulluiksi. Sylki lentää heidän huutaessaan ja he takovat toistensa selkiä täydellisessä hurmiossa. Käsiä lyödään yhteen taas entistä kovempaa.
Kävelen pois katsomosta. Vältyn näkemästä sitä miten pientä tyttöä tallotaan. Kuinka pelaajat jatkavat huutamistaan. Miten he kohta tappelevat. Miten he ottavat ja jakavat iskuja. Kostavat. Kiilto silmissään. Eri kiilto.


Anna ihmiselle motivoiva päämäärä, ja lupa/kehoitus satuttaa muita ihmisiä tavoitteeseen pääsemiseen, niin hetkessä meiltä katoaa kyky tuntea myötätuntoa. Vajoamme eläimen tasolle.


Kommentit

  1. Ihmiset hakevat mahdollisuutta purkaa pimeää puoltaan, hallitsemattomia agressiotaan ja elämän demoneitaan fyysiseen peliin. Silloin kukaan tai mikään ei estä tai tule tielle (leave kids out of this). Pyrin ja elän reunalla ja rakastama peli aktivoi joka solun ja agression tunteen entistä vahmenpana. Pettymys vie eteenpäin puhdasta vihaa ja halua tuhota kaikki mitä tulee eteen. Huumassa ja tunteiden sekamelskassa kaikkea tapahtuu ja tunnen olevani eri ihminen, julmempi, määrätietoisempi, voimakkaampi, raivoisasti aggressiivisempi ja miehisesti vallitsevampi yli-ihminen yksin maailmaa vastaan. Viime vuodesta lähtien kaikki on voimistunut ja jostain syystä.
    Pidän siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Anteeksi, että en ole huomannut kommenttiasi aiemmin! Siitä ei ole tullut minulle ilmoitusta.

      Olen itse ollut jalkapalloilija, ja ymmärrän täysin pointtisi. Peli tosiaan huumaa, ja tunnet olevasi aivan eri ihminen, adrealiinin virratessa suonissasi.

      Olen siis myös nauttinut tuosta tunteesta, ja saanut siitä kiksejä. Se on addiktoivaa ja lähes hurmoksellista.

      Tässä tekstissä halusin tuoda kuitenkin esille asian vähän eri puolta. Sillä minusta tuntuu, että kykymme tuntea myötätuntoa heikkenee urheillessamme voitontahtoisesti. Onko se sitten niin huono asia? Eihän sitä pelin tiimelleyksessä ajattele. Mutta minä olen myöhemmin miettinyt mihin kaikkeen olen ollut valmis voittaakseni. Ja se ällöttää minua. Mutta urheilu on mielestäni vieläkin hyvä tapa purkaa stressiä ja pahaa oloa. Ehkä jopa paras.

      Kiitos kommentistasi!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu