kulkurit tekee kulkureita

En mäkää enne aina ollu lähtemäs. En pakenemas oven ollessa raollaan. Aamun ollessa hiljaisimmillaan. En mä ollu sellane. Mut kulkurit tekee kulkureita. Niin se menee. Menetys teki musta pelokkaan. En uskaltanut enää jäädä. Pelkäsin kaiken toistuvan. Ja niin mä aina lähdin. Juuri ajoissa. Ja vähän liia myöhään. Helpotusta tuntien siitä, että olin taas vapaa. Ja pahaa omatuntoo, siitä mitä olin jättäny taakse. Sillä lähteminen ei ollu koskaa helppoa. Sen verran voin sanoo. Mutta takaisin palaaminen se vasta vaikeaa ois ollut. Olisi pitänyt nöyrtyä. Palata omia askeliaan takaisin, häntä koipien välissä. Niin kuin moneen muuhunkin asiaan, siihenkään musta ei ollut. Lähdin aina. Mutten palannut. Vaikka kaipasinkin.

Ja sit vastaan tulit sä. Mikään ei tuntunut siltä kun ennen. Poika ei meinannu pysyy pöksyissään. Mut kokoajan kelasin. Mitä jos tää kaikki päättyy. Katoin sun untas. Sitä miten söpösti sä nukuit. Mietin satuttaisko se sua pahasti, jos lähtisin. Halusin olla sun vierellä kun heräisit. Halusin saada sulta aamun ensimmäisen hymyn. Nähdä miten auringon säteet maalaisivat kasvosi. Halusin sitä tosissani. Ja siks mä mietin pitkään. Katoin sua ovelta. Täysissä pukeissa. Katoin sun hiuksiis, jotka oli söpösti sekasin. Katoin peittoo, joka nous ja laski ku hengitit. Katoin sun huuliis ja melkein näin miten ilma kulki sun suuhun ja ulos. Ja haistoin sun tuoksus. Se oli kaunis niin kuin sä. Omalaatuinen ja herkkä tuoksu. Eikä sitä voinut sano tuoksuks. Se oli jotain niin huumavaa. Sun pitäis lähtee nyt. Sano ääni mun päässä. Sä et voi lähtee enää, ku se avaa silmänsä. Sitä sä et kestäs. Tavallaa mä oon rikottu. Niin rikottu, et rikon vaa muita.

Ja mä lähin nii varovaisesti, kun pystyin. Aamun ollessa hiljaisimmillaan. Kävelin kylmässä kosteassa ilmassa. Auringon noustessa. Viestejä tulisi paljon. Niitä tulisi paljon taas perään. Mut en mä vastais enää. Koska kaikkee rikottuu ei saa vaa enää korjatuks.



Kommentit

  1. Anonyymi30. elokuuta 2015 klo 9.53

    Sun blogi on aivan älyttömän ihana ja koskettava! Sä löydät ihanan tavan tarkastella tätä maailmaa. Kiitos tästä :)
    oma blogini : https://elamanikilometrit.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni Aalto30. elokuuta 2015 klo 10.05

      Kiitos kommentistasi! On aina ihana kuulla kehuja :) Valaa voimaa ja tuo päivään iloo. Käynpä tsekkaamassa sen sun blogis ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Kummallista kyllä en ole koskaan kirjoittanut saunomisesta, vaikka se aiheena ja tapana - lähes harrastuksena - minulle hyvin rakas onkin. En olisi ehkä välttämättä koskaan päätynyt tämän aiheen pariin sen kummallisemin, ellen olisi viimeisimmällä taloyhtiömme miesten saunavuorolla käydessäni saanut erinomaista muistutusta siitä, mitä hienoja pieniä yksityiskohtia juurikin miesten saunomiskulttuuriin kuuluu. Ja en väitä, ettei naisten saunomiskulttuuri olisi hienoa ja kirjoittamisen arvoista sekin, mutta valitettavasti tiukan sukupuolijaon takia lähes kaikkialla saunoessa saunotaan juurikin oman sukupuolen seurassa. Siksi kokemukseni saunomiskulttuurista - muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta - keskittyvätkin juuri näihin äijien hyvin herkkiin ja tutuiksi tulleisiin pelisääntöihin. Kyseinen perjantai oli hyvin tavallinen koti-ilta minulle. Jostain syystä mieleni kuitenkin oli levoton. Jonkinlainen kärsimättömyys leimasi kaikkia puuhailujani. Kävin hakemassa illan mittaan kaupasta sau
Lue lisää

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Vihellän niin kuin pohjoistuuli puhaltaa - Suuri sota on syttynyt minun ja perhosten välille - Kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin, kaikki on hyvin - Ilman sinua saatana paiskoo huonekaluja autiossa talossa ja riehuu sisälläni - Tuokio, Tokyo - Pakeneminen, vapaus - Valkoinen - Avonaisesta kahvipannusta nousee kiemurtelevaa höyryä. Kahvia on hyvin vähän jäljellä, mutta levy on yhä päällä. Tuo tilkka on tärkeää pitää lämpimänä. Kukaan ei kuitenkaan aio juoda sitä. Tasaisin väliajoin kahvinkeitin pitää surisevaa ääntä, joka loppuu naksahtaen.    Jääkaappi hurisee vieressä tasaisesti, kuin höyrylaiva. Seinällä lyö kello, joka ei ole missään ajassa. Tai varmasti on jossain. Mutta kellotaulun näyttämät lukemat ovat jonkun toisen paikan aikaa. Jonkun paikan, jota ei ole oikeasti olemassa sellaiselle, joka katsoo kelloa täällä.  Silti varmasti jossain kello lyö samaa aikaa, kuin tässä pysähtyneessä keittiössä. Tuo kello, joka on ke
Lue lisää

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu

Kuva
E n ole kirjoittanut blogiini yhtä ainutta kirja-arvostelua. Se on mielestäni jopa vähän kummallista. Nautin kuitenkin kirjojen lukemisesta ja erityisesti fantasia-kirjallisuuden lukemisesta miltei enemmän kuin mistään muusta.  Kun nyt sitten luin Philip Pullmanin 2017 kirjoittaman teoksen ”Vedenpaisumus”, tuli mieleeni heti, että olen miltei velkaa Philipille jonkinlaisen tunnustuksen hänen uskomattomasta työstään. Hänen ihastuttava tarinankerronnallinen väkevyytensä ja monipuolisuutensa on saanut minut useampaan kertaan pudistelemaan jopa epäuskoisena päätäni.  Taustoitusta Jo silloin kun ensimmäisen kerran tartuin Kultaiseen kompassiin myrskyisinä teinivuosinani ja uppouduin fantastiseen maailmaan, jonka Philip on luonut, koin vahvaa samaistumista siihen turvattomuuteen, jota käytännössä orvoksi joutunut päähenkilö Lyra tunsi sisimmissään. Ja se, että Pullmanin universumissa sielu on jakautunut, niin että sen toinen puoli ottaa jonkin eläimen hahmon, pystyy puhumaan, tuntemaan ja el
Lue lisää