en ottanut sinua mukaan, siksi että antaisin sinun luovuttaa

Kuiskauksesi kuutamossa, hengitys se elämästä muistuttaa, sadepisarat, kuin kyyneleet hautausmaan lehdille putoaa, sylissäni silmät raollaan, tahdon kaulaasi koskettaa, sanat silloin tällöin suustamme nousee ja katoaa,
  on tähtiä taivaalla, vaikkemme sinne katsoisikaan, on kuolema aina täällä, vaikkemme sitä muistaisikaan, kun painautuu rakastansa vasten on helppo kaikki unohtaa,
        pyydän tartu käteeni, jää katsomaan aamun sarastusta, aloitetaan sateenkaaren alusta, älä juokse onnessasi paikkoihin, joista ei ole paluuta,
  parvekkeesi kaiteelta erotin keltaisissa ikkunoissa tuhat ja yksi tarinaa,
olemmeko me osa Narniaa, vai sivu, olemmeko hetki, vai hetken, olemmeko tässä vai vielä sängyssäsi, tahdon olla niin syvällä silmissäsi, jossain kaikuna sydämessäsi, vai lensivätkö tunteemme aamulla ulos ikkunan avatessani, eikä yhdessä olla enää edes pilvissä
   ja minne siipien kahinassa, tuulen tavoin matkaavat, lentävät niin kuin me silloin kerran lapsina, nauravat kyyneleet silmissä, niin kuin silloin hetken,
aina musiikin kaikkein vaikuttavimmassa kohdassa kaikki jää kesken

En ottanut sinua mukaan, siksi että antaisin sinun luovuttaa, toivottavasti kahdestaan
    tavoitellaan hakuna matataa, niin kuin sinä yönä, ja aina uudestaan, veden kohinaa pattereissa kuunnellaan,
hiljaa katoan kauas Veracinin säkeiden mukaan, hetken
uskoa voin Hallelujaan