Tasapainottomuus
En mä itteeni sulle tyrkytä missää määrin, sua vaan rakastan, ei se voi olla väärin, häärii tääl moni niiku hullu, ja siitä huolimat ei oo vastakaikuu tullu, kaikkee luullu tai kuullu, juuta ja jaata, eikö voitas tässä vaa hetki lähekkäi maata, taata ei onnee, saada ei koskee, mut katseet, niide asteet, ja vaa kevyet askeleet, tekee, et viel keväiset sateet, sua muistelemaa saa
Rakastan maata alla sun
En iloo saa muualta, vaik täytyis elää
Tähdet lentävät kun
Eivät ole löytäneet paikkaansa,
Mitä käteen jää
Sen enempää, yritetää tähdätä yhtesee hyvää, vaik se ei oo sitä jos en sun vierestäsi herää, kuunnella sitä enää, eri suuntii mennää, enkä nää, vain kylmä jää, se koskee syvään, sydän laskee yhtenään, monta lyöntiä jäljellä, et taas yhessä hymyillään, mut vaa käännetään selkää, maailman epäreiluutta mä pelkään, mut tätä tulee kestää pitkään, enkä siitä pidä yhtään
Rakastan maata alla sun
En iloo saa muualta, vaik täytyis elää
Tähdet lentävät kun
Eivät ole löytäneet paikkaansa
Mitä käteen jää
Nii heijastuksii
Rakastan maata alla sun
En iloo saa muualta, vaik täytyis elää
Tähdet lentävät kun
Eivät ole löytäneet paikkaansa,
Mitä käteen jää
Sen enempää, yritetää tähdätä yhtesee hyvää, vaik se ei oo sitä jos en sun vierestäsi herää, kuunnella sitä enää, eri suuntii mennää, enkä nää, vain kylmä jää, se koskee syvään, sydän laskee yhtenään, monta lyöntiä jäljellä, et taas yhessä hymyillään, mut vaa käännetään selkää, maailman epäreiluutta mä pelkään, mut tätä tulee kestää pitkään, enkä siitä pidä yhtään
Rakastan maata alla sun
En iloo saa muualta, vaik täytyis elää
Tähdet lentävät kun
Eivät ole löytäneet paikkaansa
Mitä käteen jää
Nii heijastuksii
Kommentit
Lähetä kommentti