yhdistetään kaikki Suomen laiturit ja tehdään niistä pitkospuut Viroon

 Juoksua poikki punaisen pellon
Linnut lentävät kovaa ääntä pitäen etelään
Missä on Suomi,
joka tuoksuu loppuun palaneille puille, koivuvihdoille, tervalle ja kuusen piikikkäille neulasille
Missä voin hengittää syvään
Ihastella Otavaa,
ja tuntea itseni niin kuin tunnen tämän maan, kauneimmat varjot, valon leikkimisen lasin läpi, vaahteran lehtien tahtiin
ja taas tuulihousut kahahtelee
ulkoilujalkineet pureutuvat routaiseen maahan


ei liikaa löydy itseironiaa kansasta suomalaisten
mutta miten voisikaan kun
luontomme on ylpeä, suunnaton ja voimakas, mutta herkkä
Lapissa lähteemme kirkkaita, järvemme avaria
soutuveneemme solakoita,
Mökkimme tunnelmallisia
savu kiemurtelee taasen taivaalle
punakat kasvot hymyilevät jossain tunturin päältä

taas sarvipäät kumartuvat kuutamossa
juovat vettä viileässä
hengitys höyryten

On täällä kettu jäniksen perässä
ja kissa hiiren

onki kohti ulappaa, vesi väreilee kohon ympärillä
joku verkkojaan nostaa
hopeiset suomut hohtaa

illalla kiukaat paukkuvat
muista muistetaan muistellaan
lisätään puita

pimeä laskeutuu aina vain aikaisemmin
sen myötä hiljaisuus, takin napit kiinni
ja villane pehmone huivi kaulaan

sielu heijastaa kuin peilityyni
rauhaa, vaik sydän pauhaa

Lokakuussa vaeltaa, ja kaipaa