saatana

Puhtaasti vittuuntuneena maailmaan, nuori mies valkoinen paita mustiin housuihin siististi laitettuna, astuu ulos suuresta talosta, joka on täynnä kultareunuksisia kahvikuppeja, lusikoita jotka kilistelivät turhamaisuuttaan ja ihmisiä, jotka tähtäsivät keskusteluillaan vain siihen, ettei olisi hiljaista. Koko talo taidokkaasti aseteltuine tiilineen, ja symmetrisine kulmineen oli yksi paatuneen kaivon pohja, täynnä ajatuksia, jotka törmäilivät seinästä takaisin seinään, päästämättä törmäyshetkellä pienintäkään ääntä.

Tuo nuori mies nimeltään Judi, kävelee rivakasti pitkin rantaan johtavia kivilaattoja, mustana kiiltävien kenkiensä saadessa jokaisesta askeleesta pieniä naarmuja. On kylmä, ja hänen hengityksensä höyryää. Ulkona on muutenkin hiljaista, ja tuuli puhaltaa pitkin nurmikenttää, heilauttaa pensaita, ja puiden oksia, jossa keltaiset lehdet vielä roikkuvat, kunnes puhaltaa hyytävänä Judin vaatteiden läpi ja saa hänet värähtämään. Judi saapuu rantaan, ottaa kengät jalastaan ja heittää ne järveen. Musta kenkä molskahtaa ennen kun vajoaa nopeasti veden alle. Valkoisen paidan ja mustat housutkin Judi riistää yltään vihoissaan ja viskaa ne veteen, johon ne jäävät kellumaan aavemaisesti. Lähes alasti Judi haukkoo kylmää ilmaa keuhkoihinsa ja katsoo sitten melko tyynelle sinertävälle ulapalle. Hän näkee siellä saatanan, joka tuijottaa Judia vihreillä silmillään ivallisesti. Saatanan punainen iho näyttää palaneelta ja sarvet ovat tuskaisen kippuraiset. Saatana lähtee kahlaamaan vettä viistäen kohti Judia ja saapuu kohta laiturin päähän.

- Ihmiset ovat niin keskeneräisiä. Saatana sanoo karhealla äänellään ja hymyilee irvokkaasti. Hänen äänensä on vanha, ja jotenkin sairaan kuuloinen. Ikään kuin alkoholin syövyttämä.

- Ja sinäkö sitten et ole! Judi tiuskaisee, peläten omaa ääntään ja tuijottaen pirun punaista rintaa, joka on kuopalla, ja täynnä mustaakin mustempaa karvaa.

- Tottakai minä olen. Mutta olen päättänyt välittää siitä. Maailma on keskeneräinen, sen asukit ovat keskeneräisiä, sanoisin että Jumalakin on keskeneräinen.

- Mitä sinä piru oikein höpötät? Judi kysyy, mutta hän ei voi olla myöntämättä tulleensa uteliaaksi.

Saatana nousee sorkat vettä valuen vedestä ja istuutuu laiturin reunalle.

- Olethan sinä sen itsekin huomannut. Asiat ovat keskeneräisiä, opiskelit tai teit töitä kuinka tahansa. Kun olet parisuhteessa, se on keskeneräinen. Ja vaikka eläisit elämän pituisen avioliiton, se jää keskeneräiseksi. Työsi jää kesken joskus. Ja mikä kaikkein huvittavinta, sinä olet kaikkein eniten kesken kaikista. Sinä parka haparoit tietämyksen ja tietämättömyyden labyrintissa. Tunteesi, joista pientä osaakaan et osaa tulkita, tai tunnistaa, johtaa sinua kohti itsekkäitä halujasi, joita tavoittelet laiskan häikäilemättömästi. Monet projektisi päätyvät jonkunlaiseen häpeään tai voimattomuuteen. Ymmärrätkö!

Judi katsoo saatanaa, joka istuu laiturilla niin, että puut kärsivät hänen kosketuksestaan ja ilma pakenee hänen hengityksensä tieltä. Saatana vilkaisee Judia, tutkii häntä hetken vihreillä silmillään ja viittaa tätä sitten istumaan viereensä. Judi epäröi hetken, mutta istahtaa sitten uhmakkaasti saatanan viereen, vaikka pelko hakkaakin hänen suonissaan, kehottaen poistumaan mahdollismman nopeasti minne vain. Saatanan löyhkäkin on niin pistävä, että Judin on keskityttävä hengittämään vain suullaan.

- Minä tarvitsen asioita. Minä haluan asioita. Eikö se tee minusta myös inhimillisen. Joku sanoo niitä unelmiksi, mutta ei silti tavoittele niitä. Mitä teen väärin, kun pyrin määrätietoisesti asioita kohti, joita haluan.

Judi on hiljaa.

- Haluatko sinä noita helvetin kahvipöytiä, joidenka turhamaisuus ja konservatiivisuus syö sisintäsi samalla kun yrität hillitä omia mielipiteitäsi pääsemästä valloilleen sellaisella voimalla, ettei siitä olisi paluuta. Annatko muiden orjuuttaa sinut rattaisiin, annatko heidän odottaa sinulta jotain tietynlaista käytöstä? Miten naurettavaa, sillä näen mitä sinä olet poikani. Sinua ei ole luotu kahleisiin. Ei kunnioittamaan traditioita, tai pitämään niitä yllä. Olet niin paljon niiden yläpuolella, että irvokkuus jonka niistä erotat muistuttaa sinua itsekkäästä ja huomioonottamasta maailmasta, jota sisimmässäsi halveksit. Miksi olet yhä kahleissa? Mikset ala muokata maailmaa mieleiseksesi? Olet niin keskeneräinen, mutta konservatiivisuuteen kulttuurin puolesta taipuva mielesi haluaa uskotella jotain aivan muuta. Syöttää sinulle uusia valheita, ja nostaa verhoja todellisuuden tielle. Ja sisälläsi kalvavat ristiriidat vain syvenevät ja uusia kuiluja syntyy sinun ja arvojesi väliin. En vain ymmärrä! Tiedostat syöväsi omaa sisintäsi, mutta et tee asialle mitään.

Saatana hiljenee. Judi tuijottaa järvelle sisuskalujensa kiemurrellessa.

- Jos en kunnioittaisi traditioita, en kunniottaisi niitä kauniita asioita, joita maailmaan on onnistuttu luomaan. En kunnioittaisi tasa-arvoa, en yksilöä ja sen syvyyttä. En kunnioittaisi ihmisiä, jotka minut ovat kasvattaneet. Enkä..

- Olet niin sokea omalla itsellesi! Saatana karjahtaa hiljentäen Judin.
 - Haluat vain välttämättä puolustaa jotain kantaa, jota sinulla ei oikeasti ole. Mieti nyt kuinka naurettavaa se on. Tulet kuuroksi myös sanomalleni, tiedätkö, vaatii kärsivällisyyttä keskustella sinunlaisesi kanssa. Kehotinko minä heittämään kaikkea oppimaasi ja ymmärtämääsi roskiin. Ei. Minä pyysin sinua elämään niiden mukaan. Pyysin sinua lopettamaan teeskentelyn ja pyysin että irrottautuisit rattaista, joidenka pyörä et ole millään tasolla oman käsityksesi oikeasta ja väärästä, ja unelmiesi takia. Käskin sinua hylkäämään perinteet joidenka läpi näet. Pyysin sinua kieltämään asioita, jotka nyt vain hyväksyt juuri ajattelematta. Kyseenalaistat näitä asioita kaiken aikaa mielessäsi mutta miten se näkyy helvetti vieköön. Nouse sieltä kaiken hyväksynnän suosta ja sano kun sinusta tuntuu että joku tekee väärin. Oli se ihminen sitten kuka tahansa. Pelkäät niitä kusipäisiä auktorteetteja kuin lapsi, ja valitset kuin lammas helpoimman polun. Sen jossa sinun ei pidä kyseenalaistaa tai tehdä mitään. Katso sisintäsi lapsi. Katso ja huomaa että se on totta.

- Miten piru voi puhua mitään tuollaisia asioita? Sinähän olet alhaisista alhaisin.

- Pyydän sinua olemaan oma moraalisi. En yritä olla moraalisi uskonnon tai yhteiskunnam välityksellä. Oletko koskaan miettinyt että minä olin ensimmäinen joka nousi perinteitä vastaan? Ensimmäinen, joka totesi vallitsevaan tilanteen moraalittomaksi. Ja mitä minulle tehtiin! Minut itseni leimattiin moraalittomaksi, ja hylättiin! Mutta enää ei ole asiat niin! Jokainen voi vaikuttaa! En voi uskoa, että olet lukenut Kantin moraalifilosofiaa, mutta olet sivuuttanut sen mahdollisuudet kuin vierasmaalaisen ruoan, jota et uskalla maistaa!

- Mutta mitä jos moraalikäsitykseni onkin kieroutunut. Miten se olisi parempi kun yhteiskunnan tai uskonnon asettama arvomaailma? Eihän maailma olisi hyvä paikka elää, jos jokainen toimisi tismalleen itselleen syntyneen moraalin pohjalta.

- Tutki sisintäsi. Pelkoasi lähteä uudelle polulle. Asioita jotka tiedät tosiksi. Asioita jotka tiedät vääriksi. Tutki moraaliasi. Onko se kieroutunut? Vai onko sinulla moraalia? Onko moraalisi tilalla yhteiskunta, sääntöineen joita et voi ymmärtää? Normeineen, jotka aina sortavat jotain ihmisryhmää tai ihmistä. Hyväksyt asiat, vain sen takia että ne ovat osittain oikeilla jäljillä, mutta kun mietit niin ne ovat todellisuudessa kaukana oikeasta.

Judi on mietteliäs, mutta ei vastaa mitään. Saatanan puheet saavat hänen sisimpänsä kuohumaan.

- Ihmiset! Te tarvitsette aina esimerkkejä. Ette voi ymmärtää objektiviisuutta, tai yhdistää asiaa toiseen. Saatana jupisee.

- No kuuntele sitten! Mieti avioliittoa ja parisuhdetta! Mieti eläimiä! Mieti seksuaalista vapautta! Mieti vihapuhetta! Mieti syrjintää, kiusaamista, väkivaltaa, tappamista, surua ja pelkoa! Mieti köyhiä, mieti rikkaita! Mieti ympäristöä. Ja mieti miten nämä asiat nivoutuvat elämääsi. Jos et löytänyt mistään esimerkistäni pienintäänkään vääryyttä,  niin silloin sinun moraalisi tosiaan on jo kieroutunut, ja niin saastunut, että itä-meren pohjaankin pitäisi nähdä, jos vertauskohteena on sinun tervan musta moraaliisi.

Hiljaisuus laskeutuu. Molemmat tuijottavat vaatteita, jotka vajoavat hitaasti veden alle.
Saatana hyppää yhtäkkiä laiturilta, ja kylmä vesi roiskuu Judin päälle kun saatana iskeytyy vettä päin. Vettä valuen hän poimii litimärät vaatteet vedestä. Hän roikottaa niitä kädessään, niin että niistä valuva vesi lorisee järveen takaisin raskaana pienenä purona, ja tuijottaa taas vihreillä silmillään Judiin.

- Mieti seuraavalla kerralla kun heräät rakastamasi naisen viereltä aamulla, ja hän suutelee rintaasi ja kietoo käden ympärillesi, että millaisen maailman haluat antaa hänelle. Ja sen jälkeen millaisen maailman haluat antaa jonain päivänä lapsillesi.

Saatana heittää vaatteet märkänä myttynä takaisin laiturille.

- Ota vaatteesi ja mene takaisin kahvipöytään orja! En sääli sinua, tämä johtuu vain omasta typeryydestäsi.

Niin sanottuaan saatana kahlaa syvemmälle veteen ja katoaa kohta sen alle. Jäljelle maisemaan ei jää merkkiäkään pirusta, joka vasta oli Judille pauhannut. Judi tuijottaa vettä ilmeettömänä, poimii sitten märän vaatemytyn laiturilta, nousee ja lähtee kohti sisällä olevaa lämpöä. Vasta nyt hän tunnisti kuristavan kylmyyden, joka piikitteli häntä orapihlajan tavoin.