Kuolema

Kuolema.

Sano se ääneen, niin huomaat kuinka voimaton olet sen edessä.

Luuletko olevasi vahva. Hymyiletkö nyt naljailevan vittumaisesti.

Siinä tapauksessa toista se uudestaan.

Mutta tällä kertaa kovempaa

Kuolema.

Se on loppu ja olet vain kuiskaus avaruudessa. Pelkkä hiekanjyvänen aavikolla.

Vieläkö esität itsevarmaa. Näen lävitsesi.

Mutta jos vieläkin tunnet olosi vahvaksi kuoleman edessä

Toista se tällä kertaa huutaen!

Huomaa että kukaan ei vastaa sinulle.

Kuoleman ei tarvitse vastata sinulle. Silti se tulee

Ja ottaa mukaansa mitä haluaa

Kenet haluaa.

Kuolema ei edes kuule sinua.

Äänesi ei kanna kilometrin päähän. Ja vaikka kantaisi, siltikään kuolema ei kuulisi sinua

Tai se ei kuuntelisi. Ei vaikka äänesi kantaisi kymmenien kilometrien päähän

Vieläkö luulet olevasi suuri. Vieläkö luulet kaiken päättyvän onnelisesti

Huusit jo äsken, Mutta jos oikeasti tunnet olosi vahvaksi karju se nyt niin kovaa kuin keuhkoistasi lähtee.

Anna kaikkesi. Pingota keuhkosi äärimmillesi. Ehkä kuolema kuulee.

Mutta kuolema ei välitä. Kuolema on ja tulee olemaan.

Ja nyt näen, että olet kokeillut melkein kaikkea.

Voit vielä kuiskata sen niin hiljaa, ettei kukaan kuule sitä

Tällä kertaa huomaan äänessäsi nöyryyttä

Sillä teit kaikkesi todistaaksesi kuolemalle olevasi vahva

Mutta kuolema ei edes katsonut sinuun päin

Mutta vielä se katsoo

Ja silloin kaikki huutosi kuullaan.

Jopa kuiskauksesi.

Mutta ne eivät sinua pelasta

Ei kuolemalta

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Lenkkisauna

Joulu- Tammikuun irtonaiset/keskeneräiset lauseet, sanat, ja ajatukset

Philip Pullman, Vedenpaisumus, Lyran kirjat - Kirja-arvostelu