Paransitko maailmaa?
Minulle tuli tänään bussissa mieleen hyvin kummallinen tapahtuma, johon olin osallisena pari vuotta takaperin. Silloin en istunut bussissa, vaan kolisevassa rautiovaunussa. Kännykästä minulla oli akku loppu ja siksi katselinkin uteliaasti erilaisia ihmisiä ympärilläni.
- Ihmeellinen päivä tänään.
Minua vastapäätä istuva tummaihoinen vanha mies sanoi hymyillen. Hänellä oli punainen villapaita yllään ja päässään harmaa pipo.
- Kuinkas niin? Kysyin kun tajusin, että hän oli sanonut sen minulle.
- Tämä päivä vain on ihmeellinen. Kaikessa arkisessa tylsyydessään. Huomenna tätä päivää ei enää ole. Siksi tämä päivä on ihmeellinen.
- Totta tosiaan. Vastasin ja hymyilin kohteliaasti.
- Ihmiset harvoin pysähtyvät miettimään miten ihmeellisiä asioita täällä on.
Mies jatkoi. Hän hiljeni ja tuijotti johonkin tyhjyyteen. Sitten hän havahtui ja keskitti taas katseensa minuun.
- Minua sanotaan parantajaksi. Tiedätkö miksi?
- No?
- Koska käteni parantavat. Mies vastasi tyytyväisenä ja hieroi käsiään vastakkain.
- Kerrankin pelastin kuolemassa olevan lapsen. Mies muisteli.
Joku vasemmalla puolellamme istuva alkoholisti repesi remakkaan nauruun ja käännyimme molemmat katsomaan häneen. Alkoholistilla oli pienet vetistävät silmät, ja likaiset vaatteet. Jalkojen juuressaan hänellä oli muovipussi, puoliksi täynnä pulloja.
- Jos sinä olet parantaja niin minä olen presidentti! Alkoholisti räyhäsi
- Sinä voisit hyvin olla jotain muuta kuin alkoholisti, jos olisit käyttänyt elämäsi paremmin. Parantajaksi itseään nimennyt vastasi halveksivasti.
- Älä sinä vanha ukko minulle rupea. Mielummin elän hetkessä, kun vanhainkodissa ja höperöin ratikassa olevani parantaja. Alkoholisti vastasi ja nauroi taas makeasti.
- Ei tuota voi kyllä hetkessä elämiseksi sanoa. Puuttui joku, joka oli seisonut selkä meihin päin puheeseen.
Mies oli pitkä, ja hän oli pukeutunut siististi. Hän oli ryhdikäs ja muodikas. Hiukset hänellä oli pystyssä.
- Älä sinä hintti minulle saarnaa. Alkoholisti korisi.
Parantaja pudisteli päätään.
- Se, että olen homo, ei tarkoita sitä että saisit haukkua minua siksi. Pitkä mies vastasi rauhallisesti, mutta vaaralliseti.
- Kattokaa, kyllähän mä homon tunnistan kun sellasen nään. Ei noista erehdy sitten millään. Alkoholisti pauhasi silmät kiiltäen.
- Sinun pitäisi nousta jaloillesi, toivoa ei ole vielä menetetty. Parantaja sanoi alkoholistelle.
- Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua. Parantaja sanoi hymyillen.
- Olen täysin samaa mieltä. Pitkä mies hymähti.
- Olette te olevinaan niin viisaita, mutta te ette tiedä mitä meikäläinen on joutunut kokemaan. Alkoholisti sanoi vakavasti, katsoen kaikkia vuorollaan.
- Varmaan olet joutunut kokemaan hirveitä darroja. Ja oman löyhkäsi. Pitkä mies heitti.
Joku lähellä oleva nainen naurahti pitkän miehen heitolle.
- Mitä sä siinä naureskelet mulle. Alkoholisti räyhäsi naiselle.
- Mulle ei parane ruveta. Alkolisti sanoi hampaittensa välistä.
Nainen ei saanut sanottua sanaa suustaan. Hän pälyili ympärilleen, kuin etsien jostain pelastusta tähän ahdistavaan tilanteeseen.
- Jätä nainen rauhaan. Sain sanottua.
Alkoholisti oli juuri vastaamassa, kun sisään tuli matkalipun tarkistaja.
- Matkalipunne kiitos. Kaikki näyttivät lippunsa. Yllätyksekseni alkoholistillakin oli oma lippunsa.
- Myös te herra. Tarkastaja sanoi pitkälle miehelle.
- Minulta taisi jäädä lippu ostamatta. Mies vastasi pahoittelevasti.
- HAh, ei toi homo osaa edes lippua ostaa.
- Mutta lyödä tämä homo kyllä osaa. Pitkä mies sähähti vastaukseksi.
- Ai niinkö? Alkoholisti vastasi yllyttävästi.
- Lopettakaa nyt hyvän sään aikana! Täällä on lapsia. Eräs nainen rattaiden kanssa puuttui puheeseen. Ei siis, se joka oli nauranut ja hiljentynyt sen jälkeen.
- Näkevätpähän lapsetkin vähän maailmaa! Senkin lihava ämmä! Alkoholisti ärähti.
Parantaja jäi pois pysäkillä, sanomatta hyvästejä kellekään. Hän kyllä katsoi minuun surullisena, mutta ei virkkonut mitään.
- Joudut poistumaan, jos rupeat häiriköimään. Tarkastaja sanoi, repäisten juuri sakkoa pitkälle miehelle.
- No juupa juu. Toi homo se alkoi riitaa haastamaan. Alkoholisti vastasi ja nyökkäsi kohti pitkää miestä.
- Ai Hector muka homo? Mitä ihmettä? Sanoi nainen, joka käveli käytävää pitkin suoraan pitkän miehen eteen. Tällä naisella oli kallita vaatteita ja sovinnaiset vaatteet.
- Niin kaunis neiti, tuo mies on hintti. Alkoholisti sanoi melkein ystävällisesti
- Sinäkö sen tiedät. Minä olen ollut tuon "homon" kanssa parisuhteessa monta vuotta. Luulisin tietäväni asian vähän paremmin.
- Ai etkö sinä ookkaan homo? Alkoholisti kysyi ällistyneenä.
Pitkä mies pudisti päätään.
- Miksi sitten sanoit niin? Alkoholisti tivasi.
- Ihan huvin vuoksi vaan. Puolustin vähemmistöä.
Silloin minä nauroin makeasti ja pitkään. Kaikki kääntyivät katsomaan minuun.
- Hyvät naiset ja herrat olette tarjonneet minulle mitä mielenkiintoisimman rautiovaunumatkan ja kiitän teitä siitä. Ihmeellinen päivä tosiaan.
Naureskelin ja jäin pois rautiovaunusta.
- Ihmeellinen päivä tänään.
Minua vastapäätä istuva tummaihoinen vanha mies sanoi hymyillen. Hänellä oli punainen villapaita yllään ja päässään harmaa pipo.
- Kuinkas niin? Kysyin kun tajusin, että hän oli sanonut sen minulle.
- Tämä päivä vain on ihmeellinen. Kaikessa arkisessa tylsyydessään. Huomenna tätä päivää ei enää ole. Siksi tämä päivä on ihmeellinen.
- Totta tosiaan. Vastasin ja hymyilin kohteliaasti.
- Ihmiset harvoin pysähtyvät miettimään miten ihmeellisiä asioita täällä on.
Mies jatkoi. Hän hiljeni ja tuijotti johonkin tyhjyyteen. Sitten hän havahtui ja keskitti taas katseensa minuun.
- Minua sanotaan parantajaksi. Tiedätkö miksi?
- No?
- Koska käteni parantavat. Mies vastasi tyytyväisenä ja hieroi käsiään vastakkain.
- Kerrankin pelastin kuolemassa olevan lapsen. Mies muisteli.
Joku vasemmalla puolellamme istuva alkoholisti repesi remakkaan nauruun ja käännyimme molemmat katsomaan häneen. Alkoholistilla oli pienet vetistävät silmät, ja likaiset vaatteet. Jalkojen juuressaan hänellä oli muovipussi, puoliksi täynnä pulloja.
- Jos sinä olet parantaja niin minä olen presidentti! Alkoholisti räyhäsi
- Sinä voisit hyvin olla jotain muuta kuin alkoholisti, jos olisit käyttänyt elämäsi paremmin. Parantajaksi itseään nimennyt vastasi halveksivasti.
- Älä sinä vanha ukko minulle rupea. Mielummin elän hetkessä, kun vanhainkodissa ja höperöin ratikassa olevani parantaja. Alkoholisti vastasi ja nauroi taas makeasti.
- Ei tuota voi kyllä hetkessä elämiseksi sanoa. Puuttui joku, joka oli seisonut selkä meihin päin puheeseen.
Mies oli pitkä, ja hän oli pukeutunut siististi. Hän oli ryhdikäs ja muodikas. Hiukset hänellä oli pystyssä.
- Älä sinä hintti minulle saarnaa. Alkoholisti korisi.
Parantaja pudisteli päätään.
- Se, että olen homo, ei tarkoita sitä että saisit haukkua minua siksi. Pitkä mies vastasi rauhallisesti, mutta vaaralliseti.
- Kattokaa, kyllähän mä homon tunnistan kun sellasen nään. Ei noista erehdy sitten millään. Alkoholisti pauhasi silmät kiiltäen.
- Sinun pitäisi nousta jaloillesi, toivoa ei ole vielä menetetty. Parantaja sanoi alkoholistelle.
- Koskaan ei ole liian myöhäistä muuttua. Parantaja sanoi hymyillen.
- Olen täysin samaa mieltä. Pitkä mies hymähti.
- Olette te olevinaan niin viisaita, mutta te ette tiedä mitä meikäläinen on joutunut kokemaan. Alkoholisti sanoi vakavasti, katsoen kaikkia vuorollaan.
- Varmaan olet joutunut kokemaan hirveitä darroja. Ja oman löyhkäsi. Pitkä mies heitti.
Joku lähellä oleva nainen naurahti pitkän miehen heitolle.
- Mitä sä siinä naureskelet mulle. Alkoholisti räyhäsi naiselle.
- Mulle ei parane ruveta. Alkolisti sanoi hampaittensa välistä.
Nainen ei saanut sanottua sanaa suustaan. Hän pälyili ympärilleen, kuin etsien jostain pelastusta tähän ahdistavaan tilanteeseen.
- Jätä nainen rauhaan. Sain sanottua.
Alkoholisti oli juuri vastaamassa, kun sisään tuli matkalipun tarkistaja.
- Matkalipunne kiitos. Kaikki näyttivät lippunsa. Yllätyksekseni alkoholistillakin oli oma lippunsa.
- Myös te herra. Tarkastaja sanoi pitkälle miehelle.
- Minulta taisi jäädä lippu ostamatta. Mies vastasi pahoittelevasti.
- HAh, ei toi homo osaa edes lippua ostaa.
- Mutta lyödä tämä homo kyllä osaa. Pitkä mies sähähti vastaukseksi.
- Ai niinkö? Alkoholisti vastasi yllyttävästi.
- Lopettakaa nyt hyvän sään aikana! Täällä on lapsia. Eräs nainen rattaiden kanssa puuttui puheeseen. Ei siis, se joka oli nauranut ja hiljentynyt sen jälkeen.
- Näkevätpähän lapsetkin vähän maailmaa! Senkin lihava ämmä! Alkoholisti ärähti.
Parantaja jäi pois pysäkillä, sanomatta hyvästejä kellekään. Hän kyllä katsoi minuun surullisena, mutta ei virkkonut mitään.
- Joudut poistumaan, jos rupeat häiriköimään. Tarkastaja sanoi, repäisten juuri sakkoa pitkälle miehelle.
- No juupa juu. Toi homo se alkoi riitaa haastamaan. Alkoholisti vastasi ja nyökkäsi kohti pitkää miestä.
- Ai Hector muka homo? Mitä ihmettä? Sanoi nainen, joka käveli käytävää pitkin suoraan pitkän miehen eteen. Tällä naisella oli kallita vaatteita ja sovinnaiset vaatteet.
- Niin kaunis neiti, tuo mies on hintti. Alkoholisti sanoi melkein ystävällisesti
- Sinäkö sen tiedät. Minä olen ollut tuon "homon" kanssa parisuhteessa monta vuotta. Luulisin tietäväni asian vähän paremmin.
- Ai etkö sinä ookkaan homo? Alkoholisti kysyi ällistyneenä.
Pitkä mies pudisti päätään.
- Miksi sitten sanoit niin? Alkoholisti tivasi.
- Ihan huvin vuoksi vaan. Puolustin vähemmistöä.
Silloin minä nauroin makeasti ja pitkään. Kaikki kääntyivät katsomaan minuun.
- Hyvät naiset ja herrat olette tarjonneet minulle mitä mielenkiintoisimman rautiovaunumatkan ja kiitän teitä siitä. Ihmeellinen päivä tosiaan.
Naureskelin ja jäin pois rautiovaunusta.
Kommentit
Lähetä kommentti